Maastokisat ja vesijuoksua 2400 metrissä

Sunnuntaipäivä oli tähänastisista mieleenpainuvin. Tiedossa nimittäin oli urheiluseurojen ja klubien väliset mestaruusmaastot. Samassa kisassa olivat ns. ykkös- ja kakkoskategoria. Jos kilpailee kakkosessa, ei vielä saa seuralta rahallista tukea, mutta ykkösessä saa pientä. Kisat ovat tärkeä näytönpaikka kakkosessa kilpaileville ja Henokin kaveri Haile miesten kahdeksan kilometrin pronssitilallaan saavutti paikkansa ykkösessä. Mahtaa mies olla nyt tyytyväinen.

 

Kisat järjestettiin Addiksen pohjoispuolella Yanmedan nuorisocentterissä. Paikalla järjestetään myös muita suuria tapahtumia. Etiopialaiset ovat varsin uskonnollista kansaa ja heillä on paljon juhlapäiviä ja erinäisiä festareita. Lähiviikkona pitäisi olla isot kekkerit, jolloin kenttä täyttyy porukasta. Täytyy ehkä mennä silloin tsekkaamaan tilaisuus. Paikalliselle joulupäivälle eli 7.tammikuuta olisi ainakin tiedossa paikallisen suurartistin Teddy Afron keikka.

 

Tiivistäen maastokisasta voisi sanoa, että osanottajamäärät kaikissa sarjoissa oli suurta ja miehillä oli kaksi matkaa 8km ja 12km. Viimeiseen näistä starttasi varmaan 300 juoksijaa. Huvikseen otimme kierrosaikoja juoksijoille ja 2km kiekkaan tytöt käyttivät 6.40, naiset 6.30, pojat 6.00 ja miehet 5.50 noin suunnilleen. Tämä siis tasaisella nurmikolla, mutta 2400m korkeudessa.

 

Juoksujen jälkeen menimme hotellille Ghion hotellille, mistä löytyi 50 metrin uima-allas. Hieman häpeillen kömmin veteen vesijuoksuliivin kanssa. Heti alusta alkaen sai selittää, että kyllä mä uida osaan. Lisäksi kerroin vamman haittaavan juoksua ja että vesijuoksu on vähän niin kuin juoksua mutta ei sinne päinkään. Varsinaisia nauruja en saanut kohdalleni, mutta ihmetystä senkin edestä. Nöyränä miehenä ylpeyteni niellen sutkuttelin tunnin verran menemään ja lopuksi annoin työnäytteen uintitaidostani. Vedin rinulia kaksi altaanmittaa ja poistuin paikalta.