Lauantaipäivä sisälsi aamutuimaan yhdellä banaanilla juostun 20km lenkin. Päivää vietin kirjastolla Erkki Vettenniemen kanssa palaveria pitäen. Erkki on siis henkilö, joka tunsi Henokin ja jonka kautta hän tuli viime kesänä Suomeen. Parhaiten Erkki tunnetaan urheilua koskevista kirjoistaan.

Sunnuntaipäivän kahden tunnin lenkki lyhkäsillä yöunilla oli varsin raskas. Aamupäivän aikana oli sadellut uutta lunta, jota ei vielä oltu ehditty aurata pois. Mukana lenkkiä juoksemassa olivat Henri Saari, Jari Lahti, Jussi Utriainen sekä Jyrki Ruohomäki. Jutustelu teki jälleen sen, että vaikeissa olosuhteissakin juostu lenkki sujui ehkä hiukan helpommin. Afrikan lämpö ei käynyt montaakaan kertaa mielessä. Illaksi yritin turhaan saada hierontaa.

kiri ja voitin yksipuolisen vedon

8.42 tai jotain sinne päin oli voittoaikani Hipposhallin iltakisoissa. Päivän ehdoton tähti oli 2.32 viikko sitten korkeutta hypännyt Osku Torro, jolle järjestettiin pienimuotoiset palkintoseremoniat. Tapahtuma oli sopivasti ennen meidän 3000m starttia ja antoi sopivasti stimmunkia itselle. Lähdin liikkeelle aiottuja 35 kierroksia ja ensimmäinen tonni oli 2.53. Antti Hurskainen tuli sopivasti peesissä. Toinen tonni alkoi tasaisesti puutumaan johtuen varmaan siitä, että hapollisia vetoja on ollut todella vähän. Kahden tonnin väliaika 5.51 eli pahasti hiljentyen tonen tonni 2.58. Tässä vaiheessa Antti oli ohittanut minut ja saanut muutaman metrin keulaa. Kierroksenlasku laahasi yhden kiekan perässä ja hiukan ihmettelin tilannetta. Hiukan ennen viimeisen kierroksen alkua kiilauduin Antin peesiin ja koitin iskeä - kiri lähti paremmin kuin ehkä koskaan ja aika hurmoksessa lykin vikan kierroksen. Maalissa kello näytti 8.42 mikä tietää viimeisen tonnin kulkeneen aikaan 2.49. Maalissa olo oli väsynyt normaalisti.

Voitin Jarin asettaman vedon 8.45 alituksesta ja nyt mies on aterian velkaan. Sovitaan vaikka että mennään Amarilloon vetämään sunnuntaina kunnon pihvit pitkän lenkin jälkeen!

Kausi jatkuu niin, että huomenna on pari lenkkiä, sunnuntaina pitkä ja maanantaina isketään tonneja. Torstaina on lähtö Bilbaoon, missä toivomuslistalla on hyvä juoksu. Siitä seuraavan viikon torstaina ehkä Vaasassa toinen kolmonen ja tavoitteena alle 8.30 aika. Päivän kuva on pm-halleista joskus 2005, voitin silloinkin ja aika oli 8.37. Paljoa ei siis olla menty eteenpäin..

Nenänpää valkaistu, tai oikeastaan se on punainen. Tuli luultavasti aamulla, kun kovassa pakkasessa pyöräilin keskussairaalalle tulkkaamaan. Pieni polte nenänpäässä alkoi vasta iltapäivällä. Iltalenkin tein laastari naamassa.

Kihun:n laitteiden mukaan mun hemoklobiini oli tänään 153. Punasolujen määrä oli 5.27 ja hematokriitti 0.466. Vastaavat luvut sain viime keväänä kahdeksan viikon Keniassa leireilyn jälkeen. Jarin kanssa vitsailtiin, että olis voinu täyttää pari juomapulloa omalla verellä Etiopiassa ja sitten keväällä kisaviikolla olisi niillä hiukan ladannut akkuja. Kiellettyä, mutta kuinka moni näin toimii?

Pakkaset eivät tunnu hellittävän. Iltapäivän tulkkauskeikalle menin jo suosiolla bussilla, mutta iltalenkkiä en voinut jättää väliin. Juoksin 55min kevyttä vauhtileikittelyä. Alaselkä hiukan jäpitti, polvi ei noussut, mutta muuten fiilikset olivat hyvät. Maanantain nelisataset kulki muuten aikoihin 66.1, 65.2, 67.2, 64.0, 64,9. 64.0, 66.5, 65,5. 64.0, 200m/1.30 hölkkäpalautuksella. Niin ja rennosti!

Syksyllä 2007 ostin Kööpenhaminan lentokentältä paksut nahkarukkaset. Olimme PM-maastokisareissulla. Nyt niille rukkasille on käyttöä. Vielä kun löytäisi paksun karvalakin edulliseen kesäalehintaan, niin talviasustus olisi täydellinen.

Aamulla mun lämpömittarin mukaan ei ollut sen enempää tai vähempää kuin 29 pakkasastetta. Seitsemän kerrosta alempana mittari saattoi olla 24 asteen paikkeilla. Varhainen aamulenkki sai suosiolla jäädä väliin, mutta 4km pyöräilyä tuli kuitenkin Huhtasuon ta:lle matkatessa. Pikkasen oli reidet jäässä, mutta onneksi vartissa ei ehdi pahemmin jäädyttää itseään. Aamulenkille suuntasin hiukan ennen puoltapäivää. Juoksin Hippokselle hakemaan uuden Keski-Suomen Urheiluakatemian korttini, jolla pääsee uima-hallille ja muihin kaupungin liikuntapaikkoihin. Saattaa juoksumatolle olla käyttöä tänä keväänä. Lenkin kokonaisaika oli 1.07 eli 13km. Välillä juoksin reippaamman 4.10 tonnin ja muutamia rentoja spurtteja. Kisat kun painavat päälle.

Iltatreeniin pääsin Tynin Mikon peesiin uima-altaalle. Mies joutuu harmittavasti korvaavia tekemään kantaluun murtuman vuoksi, mutta kohta koittaa Mikolle jäleen juoksuaika. Palauttelin 40 minuuttia vesijuoksun, saunomisen ja juoruamisen merkeissä. Tuntui, että lämpö teki kropalle hyvää.

Pakkaset eivät ole helpottaneet. Päinvastoin, sillä iltasella elohopea painui alle 20 asteen. Mun kämpän seiskakerroksen mittari näyttää tällä hetkellä 27 astetta..

Päivän kuntoilut olivat 10km+10km. Tänään oli ensimmäinen työpäivä sitten joulukuun lopun. Kummasti se päivä meni kaikenlaista touhuten. Vanhemmat olivat käymässä täällä Jyväskylässä ja mukava oli näytellä heille omaa työpaikkaa.

Sportiasta tein heräteostoksen: Adidas Ride tossut hintaan 59 euroa. Alennusta oli sata euroa. Joskus tulee onneksi tehtyä hyviäkin ostoksia. Päivän kuva lauantain lenkiltä Entotosta. Korkeutta 3000m ja lämmintä oli..

Maanantaipäivä ja Suomi-elämä alkaa

Maanantaipäivä ja Suomi-elämä alkaa täydellä vauhdillaan. Saavuin Jyväskylään bussilla Jarin kanssa ilta kahdeksalta. Tuntia vaille 24-tuntia matkustusta tuli tällä kertaa tehtyä ja uni maistui illalla. Hetken aikaa piti kelailla asioita mielessä kun pääsin kämpilleni. Ensimmäisenä tietysti laitoin normaalisti telkkarin päälle ja menin jääkaapille. Kaikki ruoka oli enemmän tai vähemmän pilalle mennyttä, mutta hapankorppua löytyi kaapista. Purin reppuni ja totesin jälleen kaapeissani olevan aivan liikaa tavaraa. Taas pärjäsin laukullisella vaatteita neljä viikkoa ja nyt kämpillä vaan tuntuu olevan turhaa kamaa. Ihminen tulee loppujenlopuksi aika vähällä toimeen.

Aamulla yhdeksän aikaan käänsin kylkeäni ja totesin aamun sarastavan. Ei näköjään päivät ole vielä pidentynyt. Afrikassa oli valoisaa jo puoli seiskalta. Koko päivänä ei tänään aurinko näkynyt, mutta muuten oli varsin hieno talvinen keli. Aamulenkin 8km juoksin paksuissa tamineissa ja ehkä liikaakin oli vaatetta päällä kun pakkasta oli 15-astetta.

Tyhjensin jääkaapin pilaantuneista ruuista, heitin talvitakin päälleni ja lähdin toteuttamaan päivän rutiineja. Poikkesin työnantajallani Keski-Suomen tulkkikeskuksessa ja sain listan työkeikoista. Avasin kännykänliittymäni (sama vanha numero säilyi!) ja lähdin morjestamaan JKU:n toimiston porukkaa. Lounastimme ja ryhdyin maksamaan kertyneitä laskuja, koska kämpillä ei ole nettiä. En löytänyt ilmaista naapurin nettiverkkoa ja vanhoissa puhelimissani ei ole nettiselainta. Nettimaksua 10euroa kuukaudessa silti maksan DNA:lle. Täytynee ostaa uusi puhelin.

Paluu Suomeen on tapahtunut. Matkanteko alkio lauantai-iltana kun yhdeksän aikaan menimme taksilla lentokentälle. Sitä ennen olimme käyneet viimeisen kerran Entotossa 3000m korkeudessa lenkillä hakemassa sitä viimeistä ohuenilman ”epo” piikkiä. Lenkki oli 17km mittainen ja sykkeet 140 paikkeilla, mikä kertoo siitä että joko mies on sopeutunut tai että kunto on vähintään kohtalainen.

Treenin jälkeen Henok ja Asseged tulivat hotelille ja kävimme illallisella kiinalaisessa ravintolassa. Innostuin vielä parturisakin käymään, kun eurolla oli tarjolla hiustenleikkuu. Lentokentälle siis menimme hyvissä ajoin ja lennon piti lähteä 02.00, mutta lähtikin 04.25. Istanbulissa oli satanut lunta ja kenttä oli aika lailla tukossa. Meille tarjottiin jo toista lentoa seuraavalle päivälle, mutta päätimme lähteä jo ostetuilla. Riski kannatti, sillä Helsingin lento Istambulista lähti melkein saman tien. Me siis ehdimme koneeseen, mutta eivät matkalaukut ja turhaan niitä odottelimme Helsinki-Vantaan kentällä.

Etiopian keikka on siis heitetty ja päällimmäisenä on tunne, että olisi siellä voinut pidempäänkin olla. Oma treenaus oli heikkoa nuhan ja nilkan nyrjähtämisen vuoksi alkuviikoilla. Kolmannella viikolla väsytti treenimäärät ja viimeisellä alkoi jo kulkemaan. Toisaalta hyvä näin niin sai nousujohteisesti treenata. Kovat Suomen pakkaset eivät tietenkään hirveästi iske, mutta sopeuduttava on. Onneksi tarjolla on ensi perjantaina hallikolmonen ja siitä viikon päästä JKU:n porukalla maastojuoksun Eurooppacup. Siitä parin viikon päästä on SM-hallit ja siitä jälleen kolmen viikon päästä aiottu puolimaraton.

Hyvä Osku

Jyväskylän Kenttäurheilijoiden Osku Torro on hypännyt korkeudessa uuden sisäratojen Suomen ennätyksen 2.32 Saksan Wuppertalissa. Tulos ylittää myös ulkoratojen Suomen ennätyksen ja on kauden kärkitulos maailmassa. Osku oli kisassa ylivoimainen toiseksi sijoittuneen Ivan Ilichevin ylittäessä 2.28.

Eilen jäi blogipäivitys tekemättä. Ohjelmassa oli kuitenkin leirin viimeinen kova harjoitus. Se sisälsi kymmenen tonnin vetoa. Vaihtoehtoina olisi ollut juosta ne stadionilla kello seitsemän aamulla tai vastaavasti iltasella Sulultassa maantiellä. Valitsin jälkimmäisen. Turismin kannalta ensimmäinen vaihtoehto olisi ollut ehdottomasti kannattavampi, sillä samaan aikaan rataa kiersivät Tariku Bekele, Deratu Tulu, Melkenech Melkamu, Tirunesh Dibaba ja monta muuta kovaa nimeä. Kuitenkin jos ajattelee, kuinka huono kulku viimeksi oli kun radalla juoksin, oli järkevää siirtää kova treeni illalle.

 

Sulultaan lähdimme jo kello kolmen aikaan, koska kokemus on näyttänyt, että paluu ennen pimeää ei onnistu jos myöhemmin lähtee. Se että taksi on aina hiukan myöhässä ja ajoaika kestää puolisen tuntia pääsin neljältä verryttelemään. 3km verryttelyn jälkeen aloin vetelemään tonneja. Harmittavasti tuuli oli kova ja tonneista joka toinen oli aina hidas ja vastaavasti joka toinen kovavauhtinen. Yritin juosta niin, että jaksan vetää kaikki kymmenen läpi kahden minuutin palautuksella. Ajat olivat 3.39/3.10/3.45/3.11/3.45/3.10/3.41/3.10/3.38 ja vika 2.55. Ottaen huomioon 2700m korkeuden ja vastatuulen olin ihan tyytyväinen että jaksoin puskea treenin läpi. Loppuverryttelyn jälkeen palasimme takaisin peruskorkeuteen 2400m Hotelli Ummaan 300birriä köyhempänä.

 

Perjantai oli palauttelupäivä ja merkinnöiksi tuli 12km+3x100m sekä 8km+10x100m/100m pal+ 5x40vuoroloikkaa. Lenkeillä tuntuma oli hyvä ja sykkeet alhaiset.

Aamu 12km+3x100m golfkentällä, ilta 12km 3000m korkeudessa Entotossa. Muljautin jälleen nilkkani lenkin loppuvaiheessa, mutta tällä kertaa ei käynyt onneksi pahemmin. Iltalenkki korkealla oli viikon parasta antia. Ilma oli raikasta ja juoksu kulki. Hengitys teki voimakkaasti töitä kevyessä 5min vauhdissakin. Nousimme 3150m korkeuteen ja laskettelimme paluumatkan mukavaa 4.30 vauhtia. Entotossa oli kuitenkin yllättävän tasaista ja juostavaa maastoa ja tuo korkeusero tuli 6km matkalla. Jos nyt korkeasta ilmanalasta on jotain hyötyä, niin jatkossa Entoto on useammin ohjelmassa. Hyvähän tietysti olisi oleilla korkealla pidemmänkin aikaa, mutta treenikäynnit saavat riittää. Toinen vaihtoehto tietysti olisi seuraavalla kerralla ottaa teltta mukaan ja majoittua siihen. Ei olisi asumiskustannuksia, mutta muuten meininki saattaisi olla turhankin askeettista. Huomenna pitäisi iskeä tonneja.

 

Timket

Tiistai on Tiket-juhlapäivä. Addis Abebassa kadunvarret oli tänään koristeltu kisakuntoon. Teiden yli oli vedetty lippuja ja ilmapalloja. Asvaltille oli paikoin levitetty tuoretta ruohoa, joka täälläpäin kertoo juhlasta. Samaa tapaa käytetään myös kodeissa.

 

Aamulenkin jälkeen (4km+3x100m/100m pal+3km vr) jälkeen suuntasimme kylänraitille. Kävimme kahvilla ja aloimme kävellä Jalmedan festarialueelle. Paikalle olivat eilen menneet papit ja kymmenet tuhannet ihmiset. Illalla oli ollut ohjelmaa ja tänään papit kulkueineen marssivat takaisin kirkkoihin. Satuimme vilkkaan tien varteen, jossa oli juhlakansaa vaikka muille jakaa. Missään vaiheessa ei kuitenkaan ollut ryysistä eikä tönimistä. Ihmisillä oli juhlamieli ja aikaa odottaa tai kävellä hiljakseen.

 

Kävimme välillä palauttelemassa Assegedin kämpillä, jonka jälkeen suuntasimme Etiopialaiseen ravintolaan. Paikka oli aivan kuin ammuttu siis täynnä, mutta löysimme istumapaikan ja tilasimme Injeraa ja lihaa pari eri laatua. Kello lähenteli kolmea ja oli aika suunnata hotellille huilimaan. Iltalenkkinä oli 15km, jonka päätimme tehdä metsikössä. Jossain vaiheessa tuli kunnon rankkasade ja keli viileni. Teimme kuitenkin päivän suoritteen loppuun ja mielenkiintoista oli lasketella rinnettä mutaa kengänpohjissa. Viimeisen kilometrin kiilasin hiukan alle 4min vauhtia ja tein 3x100m. Illalla palauteltiin golfkenttähotellin pizzalla. Kiitos kaikille kommenteista. En valitettavasti pysty vastaamaan niihin, kun blogipäivitys tapahtuu tällä hetkellä sähköpostin välityksellä.

 

Blogipäivitykseni alkavat laahata perässä. Eilen julkaisin lauantain tekstin ja tänään ajattelin naputella eilisen menoja. Aletaan siis raportoimaan:

 

Sunnuntain treeniohjelmassa oli 30km lenkki. Edellisen vetopäivän treeni meni oikein hyvin ja ajattelin 25km riittävän pitkäksi lenkiksi. Huhtikuun maratoniin kun on vielä aikaa. Jarin kanssa siis juoksimme lenkin ja omat sykkeet tuntuivat olevan kohdillaan. Keskisyke vain 141 ja keskivauhti 4.50. Hellettä loppulenkistä oli varmasti yli 25 astetta. Pienen huilimisen ja tankkaamisen jälkeen oli palauttava hieronta ja iltapäiväksi päätin tehdä jotain mieltä virkistävää.

 

Henok tuli hakemaan hotellilta ja hyppäsimme taksin kyytiin. Ensimmäinen matkakohde oli sheikki Al-Moudin rakentama Sheraton-hotelli. Enpä ollut vastaavassa komistuksessa aiemmin käynyt ja varsin mielenkiintoiset olivat fiilikset poistuttaessa viiden tähden hotellista. Aivan aidan takana oli tavallista asutusta, joita myös hökkeleiksi voisi kutsua. Hiukan hävetti astella taksiin ja pyytää kuskia viemään leffateatteriin.

 

Illan kohokohta oli Avatar elokuvan seuraaminen hieman erilaisen yleisön keskellä kuin Jyväskylän Finnkinossa. Kuva oli varsin hyvä ja saundit ehkä liiankin kovalla. Kovasti tuntui juoni uppoavan yleisöön. Hetken aikaa koin olevani Suomessa.

 

Maanantain ohjelmassa oli 12km+3x100m sekä illalla kevyttä mäkiharjoittelua. Lounaan söimme paikallisella urheiluopistolla, missä Henokn porukka käy nyt ainakin jonkin aikaa. He olivat pyytäneet pomolta parempaa raflaa kun mestaruuskisatkin lähestyvät. Lounaan jälkeen katsastimme paikallista kirkkoa, joka oli koristeltu komeaksi lähestyvän Timket juhlan vuoksi.

 

Timket-juhlaa vietetään Jeesuksen kasteella käymisen vuoksi ja täälläpäin juhla on jouluakin isompi. Tänään, kun menimme taksilla Sulultaan treenaamaan, oli tie ajoittain aivan tukossa ihmisistä ja juhlijoista. Paluumatka kesti vielä pitempään. Sulultaan saavuttuamme alkoi harmittavasti sataa vettä, mikä hiukan lyhensi treeniä. Vesisade oli ensimmäinen koko reissun aikana ja näytti kastelevan myös juhlayleisöä. Harmi kun ei tullut kameraa mukaan. Olisin saanut sen verran hienoja kuvia iltahämärästä ja ilmapalloista. Treeni piti sisällään 3km verryttelyn+ 6x50sekuntia loivaan mäkeen ryhdikkäästi+3x100m alamäkeen+ verkat. Treeni oli nopeasti ohi ja paluumatka kesti tosiaan sen yli tunnin. Kuski otti vielä ylimääräisiä ihmisiä kyytiin juhlan kunniaksi.

Lauantaipäivälle sattui kaksi hyvää juttua. Ensimmäinen niistä oli, kun netti toimi sen verran nopeasti että pääsin ensimmäistä kertaa kolmeen viikkoon selailemaan omaa blogiani. Tähän asti kun olen joutunut tekemään päivitykseni sähköpostin kautta. Blogini siis näytti varsin mallikkaalta pitkän tauon jälkeen.

 

Toinen onnistuminen oli päivän treeni. Tein sen tutussa Sulultassa 2700m korkeudessa. Siellä on melko tasaista ja hyvää nurmikkoa sekä metsää kierrettäväksi. Sulultan radiolähettimien luo vie hyvä tasainen asvalttipätkä ja siihen oli merkattu vihreällä maalilla kilometri. Vetelin sitä edestakaisin kun treenini oli 5x2000m kolmen minuutin palautuksella. Elimistö toimi tällä kertaa niin loistavasti, että jo kahden minuutin palautuksen jälkeen syke oli laskenut alle 110 lukeman. Olotila oli kuin Hailella, kun kisashortseissa ja teepaidassa vetelin menemään rinta rottingilla. Endurance-elokuvassa kuulee Hailen juostessaan hengittävän rytmikkäästi ja tuota fiilistä hain itsekin mentaalipuolella. Kovempaakin olin ehkä päässyt, mutta se ei ollut tarkoitus.

 

Vauhdit alle 170 sykkeissä olivat 3.25/3.49, 3.24/3.48, 3.23/3.47, 3.23/3.49, 3.19/3.35. Eka tonni oli pieneen myötäiseen ja takaisin tullessa oli pieni loppumäki mikä kertoo hitaammista vauhdeista. Sää oli muuten mainio ja kroppa tosiaan toimi kuin unelma. Kannatti ottaa päiväunet, käydä kiinalaisessa syömässä ja ottaa eilen kevyt päivä. Aamulla hölkkäilin golfkentällä hyvällä tuntumalla 12km+2x100m.

time trials

Perjantaipäivä on palauttelupäivä. Eilen illalla Henok soitteli yllätykseksi ja ilmoitti, että urheilukentällä on "time trialit" eli kisat. Ensimmäiset lajit alkoivat jo kahdeksan aikaan, mutta Jarin kanssa pääsimme paikalle yhdeksän jälkeen kun oma aamulenkki oli ensin hoidettu alta pois. Sellainen kevyt 12km golfkentällä se olikin ja kulki yllättävän hyvin aamulenkiksi.

 

Stadikalla kilpailtiin monissa eri lajeissa alkaen kuulantyönnöstä, kiekonheittoon, pituus sekä korkeyshypystä juoksumatkoihin. Oma mielenkiinto kiinnittyi lähinnä kestomatkoihin. Miesten tonnivitosella ekan erän voittoaika oli 3.45 ja toisen hiukan hitaampi. Esteissä viivyttiin hiukan alle 9minuutin, mutta nelosta miehet juoksivat 48 sekuntiin. Naisten tonnivitosen eka erä kulki aikaan 4.35 eli ei siis aivan hurjaa kyytiä. Naisten esteissä Henokin seura otti kaksoisvoiton, aika jäi ottamatta. Henok itse eikä Asseged juossut vaan he säästelivät paukkuja parin viikon päästä koittaviin seurojen keskinäisiin mestaruuskilpailuihin. Ovat ne Suomessakin varmaan joskus olleet kovanluokan kekkerit

 

Kisan jälkeen stadionia vastapäätä löytyi varsin kelvollinen pizzeria. Luulen, että Mussolinin muutaman vuoden kestänyt Etiopian valloitus juurrutti pizzeriat maahan. Varmaan maassa asuu heitä pieni vähemmistö samoin kuin kreikkalaisiakin. Meitä on Jarin kanssa usein huudeltu lenkkien aikana kiinalaisiksi, joten eiköhän heitäkin maassa asustele. Useimmiten meitä kyllä kutsutaan Bekeleksi, mikä kuulostaa aina yhtä hyvältä. Muutenkin kannustus vilkkailla teillä on vähintään samaa luokkaa kuin suomalaisella maratoneilla. Aina vain ei jaksa aivan jokaiseen huutoon reagoida, kun täytyy katsoa mihin jalkojansa asettelee. Hiekkatiet ovat paikoin aika muhkuraisia ja teräviä kiviä paljon. Kevyeen juoksuun se ei vaikuta, mutta tarkkaavaisuutta se vaatii. Afrikkalaiseen tapaan sosiaalinen elämä keskittyy teiden varsille ja sieltä löytyy kioskeja ja pikkubusseja vaikka muille jakaa.

 

Päivän kevyellä iltalenkillä tarkoitus oli löytää oikea tie pankkiautomaatille. Siinä onnistuimmekin ja taskut Birrejä pullottaen jatkoimme lenkkiä. Onneksi kukaan ei nähnyt paljonko nostimme rahaa ja olisi ollut aika veikeää juosta karkuun varasta joka olisi yrittänyt ryövätä meitä! Varsinaista hyötyliikuntaa siis oli 12km +2x100m iltalenkki.

palautuspäivä

Joskus on hyvä palautella. Eilisen melko vauhdikkaan tai ainakin kovasti hengitykseen ottaneen lenkin jälkeen tänään juostiin vain kevyttä. Aamulenkki oli 9km sekä iltalenkki 20km kevyttä. Koko päivä meni muutenkin hotellilla huiliessa pientä visiittiä kiinalaiseen ravintolaan lukuun ottamatta. Tänään ei siis harrastettu turismia ollenkaan tai edes pyörähdetty keskustassa. Halpaahan tuo paikallisten pikkubussien käyttö on, kun vajaalla eurolla huristelet keskustaan. Ongelmaksi saattaa ainakin aluksi muodostua se mitä sanoa kuskille. Keskustalla on oma nimensä samoin kuin eri kaupunginosilla. Muutamat tärkeimmät paikat opittuaan homman pitäisi luistaa.

 

Päivänkuluksi tein yhden käännöstekstin Hailesta, nukuin kunnon päikkärit ja lorvin hotellin aulassa. Jotenkin nopeasti taas meni yksi päivä mikä on tietysti hyvä asia. Jari kämppiksenä on mainiota seuraa, eikä vielä ole tarvinnut matsia ottaa. Maastossa juostessa Jarppa juoksee kuin hirvi tai gaselli, siis varsin liukkaasti. Mulla on vaikeuksia pysytellä miehen perässä varsinkin alamäissä, mutta toistaiseksi olemme kaikki lenkit tehneet samaan aikaan, samaan suuntaan ja samanmittaisina :). Jarin valmentaja eli Jari itse tekee myös samansuuntaisia harjoitusohjelmia kuin omani ovat.

 

Tänään lähimetsikössä juostessamme tuli paikallisia juoksijoita vastaan moneen otteeseen. Täytyy sanoa ihaillen, kuinka komea askel heillä on ja ilmeettömästi pistelevät menemään sellaista neljän minuutin vauhtia samaan aikaan kun me juoksemme 5 min vauhtia 150 sykkeillä. Ainakaan mailerit eivät täällä juokse yli 50min lenkkejä, mutta sitäkin vauhdikkaammin. Jossain kohtaa metsikköä joku juoksuporukka oli päättelemässä treeniä ja hyppynarullakin oli käyttöä. Lisäksi näytti, että juoksijat todella viihtyivät porukassa mukavia jutellen. Etiopialaisten komean askeleen salaisuus ja menestys noin muutenkin on siis selvitetty!

ratatreeniä

Tänään päästiin tositoimiin radalla. Aikaisen 6.10 herätyksen jälkeen kävelin tutulle tapaamispaikalle, missä Henok odotteli. Siitä pikkubussilla stadionille, missä. muu porukka jo verrytteli. Liityimme mukaan kiertämään 200m mondorataa. Aivan tällä kertaa emme vielä päässeet kaikista pyhimpään eli kansallisstadionille. Sen aika koittaa vielä toivottavasti joskus. Verryttely oli tuttu eli viisi kiekkaa kevyttä lonnimista, jonka jälkeen vauhti kiihtyy reippaan kautta kovaksi. Meikän piti jälleen jäädä kengännauhoja sitomaan, mutta onneksi takaa tuli hitaampien naisten ryhmä. Kyllähän meikäläisen edesottamuksia seurattiin jälleen tarkasti, kun jatkoin kevyttä hölkkää ja otin 5x100m avarit. Toiset olivat jo verryttelynsä tehneet ja odottelivat valmentajan ohjeita päivän harjoituksesta. Henokille se oli seuraava 800/600/400/300/200 kierroksen palautuksella. Mulla se oli 200/400/600/800 ja pidemmän palautuksen jälkeen sama toisinpäin. Vetopalautus oli sama kuin juostu matka.

 

Radalla oli jälleen tunkua ja lähelle viittäkymmentä juoksijaa pisteli menemään lyhkästä rataa. Henokin porukka kovimpia vetoja, mutta myös naisten vauhdit olivat mulle liikaa. En tiedä kehtaako vetojen aikoja edes laittaa, mutta koska mulla ei ole ennenkään ollut salattavaa niin tästä tulee: 35/1.21/2.01/2.49 palauttelin viisi minuuttia ja seuraava setti oli 2.49/2.06/1.20/32. Siis mitään huimaa vauhti ei ollut missään vaiheessa ja nylkytys on ehkä saattanut syödä herkkyyttä. Varhainen ajankohta ja 200m rata ehkä myös vaikuttivat, mutta reeni meni kai perille.

 

Omien vetojen jälkeen otin kameran esille ja aloin kuvata. Sain mainioita otoksia Etiopialaisista juoksijoista kotikentällään. Sokerina pohjalla oli miesten 5000m karsintakisa, joka taktiikkajuoksuna juostiin 16minuuttiin. Kolme parasta erottuivat joukosta ja pääsivät parin viikon päästä kilpailtaviin seurajoukkueiden mestaruuskisoihin.

 

Aamutreeni oli tehty kymmeneen mennessä ja pääsin hotelilla vielä aamupalalle. Pienen huilimisen jälkeen lähdimme Jarin ja Henokin kanssa kaupungilla pyörähtämään. Ostelimme matkamuistoja ja kuvautimme itsemme neuvostoajan monumentin edessä. Se oli suuri ja mahtipontinen sekä oikein punatähtikin löytyi. Lounaan jälkeen palasimme hotellille huilimaan ja iltalenkkikin venähti 15km mittaiseksi. Valmentaja oli laittanut 20km, mutta hiukan laiskotti tällä kertaa.

 

 

Kyllä se kevätaurinko kohta alkaa lämmittämään!

Jari "Jarppa" Lahti alkaa olla kunnossa. Eilen pitkän lenkin jälkeen hänelle maistui ruoka vasta illalla. Sanoi nauttineensa maltoa eli hiilareita lenkin jälkeen. Viime yön hän nukkui heikosti (samoin mä kun häävieraat mellastivat). Päivällä vielä Jari onnistui käräyttämään nahkansa otettuaan aurinkoa tunnin verran. Pisteenä i:in päälle Jari ei jaksanut syödä illalla edes pitsaansa! Silti hän väittää olevansa palautuneessa olotilassa..

 

Tänään pääsin osallistumaan Henokin urheiluseuran harjoituksiin. Seura on siis Ethiopian Electric Power ja tällä kertaa harjoituksissa oli n.40 juoksijaa. Heistä ainoastaan Henok, Asseged ja yksi estejuoksija ovat maajoukkueessa. Harjoitus oli kevyt, koska huomenna on ratapäivä. Päätin osallistua treeniin Henokin kertoessa harjoituksen sisältävän rentoja henkseleitä (diagonals). Olimme kentällä kahdeksalta aamulla ja pienen odottelun jälkeen koutsi kutsui porukkansa puhutteluun. Puhetta tuli paljon Amharan kielellä, mutta Henokilta sain urkittua seuraavan asian: Lähestyviin klubien mestaruuskisoihin pääsee osallistumaan ainoastaan kolme juoksijaa per sarja ja siihen on siis karsinta.

Valmentaja suoritti nimenhuudon ja harjoitus lähti käyntiin. Verryttely kesti 15minuuttia, mutta jo kierroksen verryttelyn jälkeen vedettiin reipasta/kovaa mulle. Mua alkoi ahdistaa reilun kymmenen minuutin jälkeen ja pääsin onneksi sitomaan kengännauhoja. Seuraavaksi kolme kertaa sata melko kovaa sekä ravisteluja (jalkojen/käsien heiluttelua Etiopialaisittain-hyvä rytmiharjoitus). Valmentaja käski juosta henkseleitä 35minuttia, mutta Henok sanoi kymmenen minuuttia vähemmän riittävän. Siinäkin ajassa ehdimme juosta arviolta 30kpl 100m mittaista vetoa. Palautuksena oli jalkapallokentän lyhyt sivu hölkäten, melko niukka siis. Vauhti oli meikäläiselle sopivan kovaa, mutta vikoissa jouduin jo passailemaan. Happi kulki, mutta vähän heikonlaisesti. Päälle verryttelin 20minuuttia. Ensimmäinen harjoitukseni Etiopiassa isossa porukassa urheilukentällä oli suoritettu. Oli aika rennolle jutustelulle ja paluulle takaisin hotellille. Uni tuli päivän aikana kahteen kertaan. Huomenna pääsen kansallisstadionille haistelemaan tartanin hajua.

sunnuntai

Sunnuntai on pitkän lenkin päivä. Omalta kohdalta se tiesi 25km lenkkiä maltillisilla sykkeillä. Ruhtinaallisesti kahdeksaan nukutun yön ja aamupalan jälkeen lähdimme Jarin kanssa liikenteeseen Addiksen ruuhkaan. Yllätykseksemme löysimme joen vartta pitkin kulkevan hiekkatien, joka oli myös melko tasainen. Lenkin juoksimme edestakaisena jo siitäkin syystä, että emme eksyisi. Alkuvaiheesta lenkkiä olo oli tosi tukkoinen, mutta parani loppua kohti. Välissä kävimme paikallisessa kioskissa tyhjentämässä 1,5 litran vesipullon jonka jälkeen lenkki jatkui.

 

Lounaan (jauhelihapasta) jälkeen tuli hieroja hotellille ja käsitteli kropan palauttelukuntoon. 150 birrin eli alle kympin hintaan hän antoi varsin kelvollisen hieronnan. Henok oli pyytänyt ystävänsä luokse kylään ja siinä oli päivän sosiaalinen puoli. Iltaanhan siinä normaalisti meni ja maha oli jälleen aivan täynnä kun lähdimme pois. Vieraanvaraisuus oli jälleen huippuluokkaa, ainut miinus oli ehkä mun huono Amharan-kielen taito. Siihenkin on tulossa parannusta koko ajan. Taitaa vain päivät loppua kesken. Ensi viikosta alkaen olisi tarkoitus alkaa harjoittelemaan hyvin. Sen onnistuessa saisin kahden viikon hyvän setin aikaiseksi ennen Suomeen paluuta. Periaatteessa homman pitäisi toimia, sillä sopeutuminen alkaa olla hyvin käynnissä, nuha on voitettu ja nyrjähtänyt nilkkakin alkaa olla kunnossa. Ja vielä tiedoksi, että mun puhelin vietiin jo pari viikkoa sitten eli eli en ole vanhasta numerosta tavoitettavissa. Yritän säilyttää numeroni kun palaan Suomeen ja avaan uuden liittymän.

toripäivä

Lauantai on tori- ja määräpäivä. Aamulla pistelin 12km+2x100m golfkentällä valkoista palloa väistellen. Ei nyt vaan, ihan rauhassa saimme juosta. Hiukan sitä vain ihmettelee golffareita, jotka ovat nurmea tallaamassa jo ennen kello seitsemää. Kova täytyy olla hinku heilläkin urheilemaan. Muutenkin täällä on hiukan eri elämänrytmi. Aikaisin herätään (klo 6-7) ja aikaisin mennään nukkumaan (klo 10.00)

 

Aamupalan ja kevyen rötväämisen jälkeen suuntasimme Afrikan suurimmalle torille Merkatoon shoppailemaan. Jari osti lapsilleen rannekoruja. Omat ostokseni olivat onnistuneita ja ei-niin onnistuneita. Valkoinen puuvillapaita olisi ehkä saanut jäädä ostamatta. Ei siinä mitään, mutta ei sitä kehtaa missään pitää. Ainoastaan ehkä täällä tulevassa Timket-juhlassa. Paikalla pitäisi silloin olla enemmän porukkaa kuin aikanaan torilla Suomen voittaessa jääkiekon maailmanmestaruus.

 

Torilta oli nopeasti päästävä hotellille huilimaan, sillä iltalenkiksi oli merkattu 20km kiihtyvä. Hölkkäilimme 4km tuttuun metsikköön mitä juoksentelimme Jarin kanssa menemään ristiin ja rastiin. Jossain vaiheessa tokaisin Jarille jotain juoksun vapaudesta ja siihen liittyvistä fiiliksistä. Metsä kuhisi tänään kirjaimellisesti juoksijoita. Tapasimme myös tuttavamme Aptamun (2xAfikanmestari kasilta). Järkyttävän kovaa vauhtia juoksijat vetelivät metsikössä menemään. Oma pyörähtänyt nilkka ehkä tekee juoksemisesta vielä varovaista, mutta muuten meno oli hyvää.  Paluumatkan 4km iskimme reipasta hiukan alle 4min vauhtia. Siihenkin sattui yksi pitkä mäki, moottoritien ylitys kävelysiltaa käyttäen sekä väenpaljoutta kävelytiellä. Päivän saldo 32km.   

Tänään Jari kuvasi tämän reissun komeimman auringonnousun. Tapahtuma aika ja paikka oli seitsemän jälkeinen Addis Abeban golfkentän nurmikko + se aurinko. Olotila ottaen huomioon kellonaika oli varsin hyvä. Juoksin 12km ja hölkkäilin päälle 2x100m. Sen jälkeen perussettiä eli suihku, aamupala ja rötväys. Sain luettua Miika Nousiaisen Maaninkavaara-kirjan ja voin suositella sitä urheilumaailmasta kiinnostuneille. Luulen että kirjassa piilee totuuden siemen siitä, että jotkut elävät vielä kultaisella 70-luvulla tieten tahtoen.

 

Päivä oli siis pyhitetty treenaamiselle ja lepäämiselle. Emme käyneet Jarin kanssa muuta kuin kiinalaisessa syömässä, muuten aika meni aktiivisen palautumisen merkeissä. Illalle olin suunnitellut kaksitonnisien juoksua ja se treeni kannattaa tehdä huilanneena.

 

Taksikuskimme Getnetin Toyota starttasi hotellimme edestä 16.00 suuntana Sululta 2750m korkeudessa. Poimimme matkalta Henokin ja kiipeäminen autolla alkoi. Itse asiassa halpa hotelli löytyisi 2700m korkeudesta matkalla Sulultaan, mutta laatu on mitä on ja tiedossa juoksulenkeille olisi vain ylä- tai alamäkeä. Sululta kuitenkin on lähes tasaista tasankoa nurmipeitteellä. Hakekaa vaikka Googlella Sululta, niin luulen paljon materiaalia löytyvän.

 

Hetken mielijohteesta päätin tehdä treenini asvaltilla, nurmikko kun kuitenkin on hiukan epätasaista koville vauhdeille. Junnasin menemään 3.30 vauhtia loivaan alamäkeen ja 3.40-50 loivaan ylämäkeen viisi kertaa. Olotila ei ollut kaikista lennokkain, mutta kyllä tuohonkin sai töitä tehdä. Sykkeet pysyivät hyvin alle 170 eli sen anakynnyksen.

 

Getnetin käynnistellessä jo taksia ohi juoksi Meseret Defar hovijäniksensä kanssa. Siinä tämän leirin kovakalibeerisin juoksija toistaiseksi.

Joulupäivä 7.1.2010!

Etiopialainen joulupäivä on vietetty. Näin jouluviikolla oli Addiksen keskustassa kaikennäköistä joulumarkkinaa. Eilen illalla yritimme käydä läheisellä iltatorilla, joka oli pahaksi onneksi juuri suljettu. Tänään sitten aamuisten 17km lenkin jälkeen keskityimme toista kertaa lyhyen ajan sisällä joulunviettoon. Tunnelma oli jossain mielessä jopa odottava, sillä Henok oli kutsunut meidät kotiinsa syömään.

 

Aamuinen harjoitus juostiin Henokin kodin lähellä sijaitsevassa metsikössä. Paikka sijaitsi 4km päässä meidän hotellista ja päätimme Jarin kanssa juosta sinne. Maileri Heni otti pikkutaksin/matatun. Aamuiset lenkit ovat nuhasta johtuen olleet aika tukkoiset ja niin oli tänäänkin. Vaativa pikkupolkujen juokseminen vaihtelevassa maastossa nostaa sykettä ja ei helppoa ole Jarillakaan. Sykkeet rauhoittuivat kuitenkin kun pääsimme tasaisemmille laitumille. Reenin keskivauhti footpodin mukaan oli vain 5.30 ja keskisyke 149. Olotila reenin jälkeen oli kuitenkin hyvä ja nyt tuntuu että flunssa alkaa olla voitettu kanta.

 

Joululounas oli siis yhdeltä Henokin kotona. Se Suomesta raahattu Pandan suklaarasia unohtui tietenkin hotellille, mutta täytyy antaa se hiukan myöhässä sitten. Saavuimme Henokin kotiin, jossa äiti ja iso liuta veljiä ja siskoja odotteli Juoksija- tai Lassen hölkkä paita päällä. Jouluateria sisälsi perinteistä Injera-leipää lisukkeena hanhi, muna, jauheliha ja juustokastike. Sen jälkeen alkoi pitkä kahviseremonia, joka sisältää kahvipapujen paahdon, jauhamisen ja keittämisen. Kahvittelukin tapahtui kolmeen eri kertaan. Näilläkin on omat nimensä. Useampaan otteeseen oli myös tanssimista Tigre-musiikin tahdissa. Kyseessä on eräänlainen bätläys, jossa vastustaja yritetään voittaa ja saada yleisöltä rahatippiä. Tanssityyli on aito etiopialainen, jossa olkapäitä heilutetaan ja niskoillakin on oma tehtävänsä. Vaikea selittää.

 

Joulupäivän vietto kesti kello yhdestä auringonlaskuun 18.30. Sitä ennen syötiin kuitenkin toiseen kertaan ja nälkä ei enää missään vaiheessa iltaa yllättänyt. Harrastin valokuvausta jälleen runsaasti ja muutama hyvä otos tuli otettua. Yritän saada nettiin jonkun.

 

Huomenna aamulenkki golfkentällä ja illaksi Sulultaaan 2700m korkeuteen tekemään kovaa harjoitusta. Nyt omistan muuten Hailen Endurance-leffan kopion.

 

Meskel square

Viikon ensimmäinen ns. kova harjoitus koitti tänään. Tarkoitus oli juosta kymmenen kertaa kaksi minuuttia minuutin palautuksella. Suorituspaikaksi valitsimme Meskel aukion, joka on kokoluokkaa Moskovan punainen tori. Luulen että Haileselassie ollessaan hyvää pataa itänaapurin kanssa päätti rakennuttaa ison torin myös omaan pääkaupunkiinsa. Kuvasta näkyy aukion kokoluokka. Alueelta starttaa muun muassa Etiopian Great Run, joka kokoaa jotain 20 000 juoksijaa. Haile on tapahtumassa mukana ja osallistumassa samaan aikaan järjestettävään keräykseen. Tämän vuoden tuotto oli 662 00 Birriä eli noin 35 000 Euroa.

 

Päivän treeni oli tarkoitus suorittaa siis pengermällä joita stepseiksi kutsutaan. Keskellä kulkevat rappuset jakavat pengermän kahteen osaan.  Pojat ovat laskeneet, että jos juoksee oikeanpuolesta puolta alhaalta ylös tulee lenkin pituudeksi 5km ja jos vasenta saa jo kympin täyteen. Verryttelimme Jarin ja Henokin kanssa 4km ja aloitin urakkani neljän avarin jälkeen. Juoksin toisesta päästä toiseen ja pettymykseni aikaa olikin kulunut vain minuutti. Mies alkoi kuitenkin olla sen verran hapoilla, että päätin tyytyä 400m vetoihin. Niitä juoksentelin sen kymmenen kappaletta minuutin palautuksella ja olo oli jälkeenpäin ihan kuin olisi jotain tehnyt. Jarin gepsillä mitaksi saimme loppuverryttelyssä 370m.

 

Paluu hotellille tapahtui paikallistakseilla joiden vajaan euron taksat eivät päätä huimaa. Tulee siinä samalla kaupunki tutuksi ja paikallisia ihmisiäkin näkee arkiaskareissaan. Oli jälleen huikea fiilis painua päiväunille reenin jälkeen lounasaikaa odotellessa. Ehdottomasti mukavinta treenaamisessa on toi palautumispuoli. Lounas golfkentän hotellilla maksoi kolme euroa ja kyseessä oli laadukas grilled chicken with rice.  Illalla tiedossa on kevyt verryttelylenkki. Niin ja hyvää jouluaattoa!!

Tukkoista

Leiripäivien tukkoisin aamu saattoi koittaa tänään, kun herätyskello soi kello 6.10. Olo oli hiiuukkasen tukkoinen, mutta mieli veti lenkille. Reilut varttia myöhemmin olimme Jarin kanssa kiertämässä golfkenttää. Aurinko nousi todella kauniisti ja ilma oli lähes tyyni. Yllättävää sen sijaan oli melko viileä ilma, arviolta 10-15 asteeseen jäätiin tällä kertaa. Se tuntui jopa hiukan kämmenissäkin. Aivan erilaisista elohopealukemista puhutaan kotosuomessa, jossa 15 pakkasastetta alkaa olla jo hyvä juoksukeli.

 

Aamulenkki kiersi neljä kertaa noin 2.8km mittaista golfkentän kierrosta ja yllättävää oli kolmen aamugolffarin aikainen treeniaika myös. Yksi kiinalaisen näköinen nuorehko mieshenkilö pisti välillä väylien välillä juoksuksikin eli aerobista pohjaa hänkin oli luomassa. 12km lenkin päälle teimme 2x100m rennosti.

 

Aamupalan jälkeen oli kiva mennä sängylle loikoilemaan ja kuinka arvata saattaa uni siinä tuli. Kiirusta ei ollut mihinkään, varsinkaan töihin. Hiukan ennen puoltapäivää päätimme lähteä shoppailukierrokselle Addiksen katuvilinään. Siinä Hailen ja hänen vaimonsa Alemin mukaan nimetyn rakennuksen vieressä oli Friendship ostoskeskus, josta löytyi hyvä kirjakauppa. Täydensin myös Etiopia-asustustani kisapaidalla ja shortseilla.

 

Ehkä päivän mielenkiintoisinta antia oli Meskel squaren, siis niiden kuuluisien pengerportaiden takana olevalla torilla käynti. Nythän on siis joulunaika ja jouluhulinat kiihkeimmillään. Alueella oli meidän kielellämme messualue, jonne oli pystytetty jos minkälaista kojua. Itse innostuin shoppailemaan ja mukaan tarttui kukkaroa, paitaa, huivia ja lippua. Henok etsiskeli muovista joulukuusta, mutta piti hintoja liian kalliina. Mielenkiintoinen havainto oli, että yhtään päiväkänniläistä ei alueella näkynyt.  

 

Oma episodinsa oli pankissa käynti. Aiemmin se onnistui ihan normaalilla automaatilla käynnillä, mutta nyt erehdyimme menemään pankkiin sisälle, jossa alkoi oikein kunnon byrokratiarumba. Lopulta sain kuin sainkin nostettua Visa Electronilla rahaa.

 

Iltalenkillä Jarin kanssa ns. hieman eksyimme, mutta 14,5km lenkki oli loppujen lopuksi ihan sopiva. Tuli kuitenkin jälleen juostua erittäin vilkkaalla jalkakäytävällä, mutta haavereita ei tällä kertaa tapahtunut. Nousimme lännessä kohoavien vuorien lähettyville ja ryhdyimme sieltä pujottelemaan takaisin alas keskustaan. Mielenkiintoinen havainto oli sivummalla kaupungista liikkuvat hevosvetoiset kärryt. Mahtaa olla paikallisilla kaakeilla hyvä kunto kun vetävät menemään ylä- ja alamäkiä 2400m korkeudessa. Vaiherikas päivä päättyi jauhelihapastaan. Lounas tuli syötyä lentokoneessa :)

Maanantai ja juoksua!

Maanantaipäivä toi toivon tullessaan. Toivo merkitsi tällä kertaa sitä, että pääsin juoksemaan parin päivän tauon jälkeen. Aamulla kiedoin nilkan ympärille hiukan ideaalisidettä ja perillä Sulultassa otin hölkkäaskeleita. Onnekseni jalka kesti hyvin eikä muljahdellut kertaakaan, vaikka juoksimme normaalisti metsikössä Henokin ja Atsegedin kanssa. Kuten arvata saattaa vauhti kiihtyi loppua kohti ja jouduin sanomaan "kas kas" tai swahiliksi "pole pole". Hetken aikaa mentiin kohtalaisella vauhdilla ja johan kiihtyi taas. Tällä kertaa tulin mukana, kunnes syke yli 170 lukemissa leipoi kiinni. Hölkkäsin pari minuuttia ja lähdin poikien peesiin vielä minuutiksi. Sitten aloitin loppuverryttelyn n.10min ajaksi. Treenin kokonaiskesto oli 55min ja Polar näytti juostuksi matkaksi 10km. Mukana oli tällä kertaa GBS.kin, mutta kova mutkittelu metsikössä ei ehkä kerro juostua matkaa tarkasti.

 

Aamulenkin jälkeen oli perinteinen hyvä olo ja varhainen lounas maistui läheisessä kiinalaisessa. Jatkoimme siitä Jarin kanssa lähimaastoon tutustumista ja kävimme parissa turistiputiikissa. Aurinko paisteli tänään voimakkaasti ja iltapäivästä oli niska punaisena sen lisäksi että eilen oli päivettynyt eli ruskettunut jonkin verran. Taukoa pidimme Galdi´s coffeessa missä otin cafe americanan ja herkulllisen leivoksen. Pienen huilin jälkeen oli iltatreenin aika ja juoksimme tutulle poliisiaseman kentälle. Kiersimme hiukan kuoppaista nurmikkoa 7km ja vedimme 2x100m. Henok tuli katsomaan lenkkeilyämme, mutta ei itse juossut, koska jalassa oli pientä kipua. Päivän saldo siis 10+10.

 

Mulla perjantaina alkanut räkätauti jatkuu samaan malliin. Niistää saa jatkuvalla syötöllä ja vessapaperia kuluu. Nyt ei kannata reenata liian kovaa ja toivoa sopii, että vastoinkäymiset tämän leirin osalta olisivat tässä. Ruokakaupasta löysin lehden, missä oli Bekelen haastattelu. Teen siitä käännöksen ja tarjoan sitä juoksija-lehdelle.

Kuvia päivän maastojuoksukisasta

Maastokisat ja vesijuoksua 2400 metrissä

Sunnuntaipäivä oli tähänastisista mieleenpainuvin. Tiedossa nimittäin oli urheiluseurojen ja klubien väliset mestaruusmaastot. Samassa kisassa olivat ns. ykkös- ja kakkoskategoria. Jos kilpailee kakkosessa, ei vielä saa seuralta rahallista tukea, mutta ykkösessä saa pientä. Kisat ovat tärkeä näytönpaikka kakkosessa kilpaileville ja Henokin kaveri Haile miesten kahdeksan kilometrin pronssitilallaan saavutti paikkansa ykkösessä. Mahtaa mies olla nyt tyytyväinen.

 

Kisat järjestettiin Addiksen pohjoispuolella Yanmedan nuorisocentterissä. Paikalla järjestetään myös muita suuria tapahtumia. Etiopialaiset ovat varsin uskonnollista kansaa ja heillä on paljon juhlapäiviä ja erinäisiä festareita. Lähiviikkona pitäisi olla isot kekkerit, jolloin kenttä täyttyy porukasta. Täytyy ehkä mennä silloin tsekkaamaan tilaisuus. Paikalliselle joulupäivälle eli 7.tammikuuta olisi ainakin tiedossa paikallisen suurartistin Teddy Afron keikka.

 

Tiivistäen maastokisasta voisi sanoa, että osanottajamäärät kaikissa sarjoissa oli suurta ja miehillä oli kaksi matkaa 8km ja 12km. Viimeiseen näistä starttasi varmaan 300 juoksijaa. Huvikseen otimme kierrosaikoja juoksijoille ja 2km kiekkaan tytöt käyttivät 6.40, naiset 6.30, pojat 6.00 ja miehet 5.50 noin suunnilleen. Tämä siis tasaisella nurmikolla, mutta 2400m korkeudessa.

 

Juoksujen jälkeen menimme hotellille Ghion hotellille, mistä löytyi 50 metrin uima-allas. Hieman häpeillen kömmin veteen vesijuoksuliivin kanssa. Heti alusta alkaen sai selittää, että kyllä mä uida osaan. Lisäksi kerroin vamman haittaavan juoksua ja että vesijuoksu on vähän niin kuin juoksua mutta ei sinne päinkään. Varsinaisia nauruja en saanut kohdalleni, mutta ihmetystä senkin edestä. Nöyränä miehenä ylpeyteni niellen sutkuttelin tunnin verran menemään ja lopuksi annoin työnäytteen uintitaidostani. Vedin rinulia kaksi altaanmittaa ja poistuin paikalta. 

Kuva Entotosta 3000m korkeudesta! (lenkkeilyvauhtia mennään)

Lauantaipäivä Addiksessa

Kun yksi vaiva iskee, tulee saman tien toinenkin. Tällä kertaa karhea kurkku muuttui kunnon nuhaksi joka lämpimissä olosuhteissa tekee olotilasta aika tukkoisen. Tänään lauantaina nukuin siihen asti, kunnes Jarppa palasi aamulenkiltään. Oli mies ehtinyt juosta 12km ja mä en yhtään.. Aamupäivä eteni verkkaisesti ja kävimme hakemassa ideaalisiteen apteekista sekä menimme lounaalle golf hotellille. Tilasin siellä ensimmäisen Etiopian pizzan, eikä tälläkään kertaa tarvinnut pettyä. Varsin mielenkiintoinen oli yhdistelmä kana ja pinaatti, mutta varmasti terveellinen.

Lounasteltaessa saapui Henok paikalle treeneistään. Hän oli pistellyt sarjan 1600/800/600/600 metrin vetoja 400m palautuksella. Kierrosajoiksi hän ilmoitti 65-66, 64-64, 1.32 ja 1.20. Torstaina hän oli iskenyt sarjan 3x400 (53-54), 3x300 (40-41), 3x200 (24-26), 3x150 (18-19) sekä 3x100 (13-14). Välipäivänä hän juoksee 40minuutin verryttelyjä jotka sisältävät 5min loppukiihdytyksen sekä aina rentoja 100m lasketteluja. Kovat treenit ovat aina aamuisin ja illalla kevyt verryttely. Radalla hänen seuransa (Ethiopian electric power) reenaa tiistaisin, torstaisin ja lauantaisin. Seuran tähti on Melkenech Melkamu.

Lounaan jälkeen siis lähdimme keskustaan kahville, jossa kului tunti jos parikin. Henokin kautta olen tutustunut todella moniin ihmisiin, joihin en varmasti olisi tutustunut jos yksin tai suomiporukalla olisin täällä reenailemassa. Henokin arvo on siis rahassa mittaamaton. Mä jeesasin häntä Jyväskylässä ja nyt hän jeesaa mua Addiksessal. Diili on diili.

Lunta tupaan

Juuri kun sopeutuminen korkeaan ilmanalaan oli alkanut tapahtumaan iski iltalenkillä takapakkia. Hieronnan jälkeen lähdimme Jarin kanssa kevyelle lenkille tutustumaan lähimaastoon. Löysimmekin vilkkaiden teiden lomasta hieman rauhallisempia ja hiekkapohjaisia teitä. Olimme jo kääntyneet takaisin ja suuntaamassa takaisin hotellille, kun jalkakäytävällä väistin edelläkulkevaa asvaltin puolelle. Jalkakäytävät täällä ovat pari kertaa korkeampia kuin Suomessa ja tulin alas huonosti asvaltille. Nilkka muljahti oikein kunnolla ja tiesin lenkin olevan siinä. Hotellille oli matkaa vajaat pari kilsaa ja se oli taivallettava kävellen ja välillä juosten. Hotellilla iskin heti jäätä nilkkaan suoritin toimenpiteen KKK eli kylmä/koho/kompressi. Tuntia myöhemmin tunnustelin ja huomasin nilkan olevan turvoksissa. Juuri kun olin alkanut pääsemään treenin makuun..

Huomenna lepopäivä, sunnuntaina kisojen seuraamista ja ehkä vesijuoksua josssain vaiheessa. Peruspessimistinä otin onneksi vesijuoksuliivin mukaan ja arvelin sille olevan käyttöä kuitenkin.

31. joulukuuta 2009 20:04:10

Torstaipäivä valkeni melkoisen tukkoisena. Eilen kovan treenin jälkeen alkoi kurkussa tuntua hiukan karheutta, joka ei kuitenkaan pahentunut. Yöllä joutui nieleskelemään jonkin verran ja taskusta löytyneet kurkkukarkit oli nopeasti syöty. Tänään päivällä yritin Addis Abeban apteekeista etsiä Strepsilsiä tai Vicksiä turhaan. Aamun lenkki suuntautui ensimmäistä kertaa golfkentälle. Aamuisinhan meillä on lupa siellä juosta ja noin puoli seitsemän aikaan olimme baanalla. Kentän nurmikko oli hyvä ja tasainen sekä yksi kierros oli noin 3km. Sen kun kolme kertaa kiersimme tuli ysi täyteen. Päälle vedimme 2x100m rivakasti ja huvikseen seurasimme miten syke laskee palautuksen aikana. Turhaan yritimme saada alle 120 lukemia vaikka minuuttikaupalla seisoskelimme paikoillaan. Suomessa lukema olisi ollut alle 100.

Aamupalan ja aamupuuron jälkeen odottelimme Henokin yhteydenottoa, joka oli mennyt seuransa kanssa treenaamaan radalle. Ohjelmassa oli muistaakseni 3x300/200 ja 150m siis nopeustyyppinen harjoitus. Taksikuski Getnet ja Henoks tulivat hotellillemme siinä kymmenen maissa ja lähdimme tutustumaan 5 miljoonan asukkaan Addikseen. Ensimmäinen kohde oli Hailen ostos/toimistorakennelma. Viileästi nousimme hissillä kahdeksanteen kerrokseen ja astelimme Hailen toimistoon. Meidät vastaanotti sihteeri, joka ilmoitti mestarin olevan matkoilla. Hän kehotti meitä palaamaan ensi viikolla. Otimme pari valokuvaa ja kiitimme. Seuraavaksi kävimme Etiopian Great Runin toimistolla, mistä arvelimme saavamme kopion kuuluisasta Endurance-elokuvasta. Valitettavasti heillä ei ollut tarjota apua, mutta tulihan sekin toimisto nähtyä. Marraskuun 22 päivä juostu maantiekymppi kokosi parikymmentätuhatta juoksijaa tänä vuonna.

Haile ja Alem Shoppingcenterissä sijaitsee lukuisia toimistoja sekä elokuvateatteri ja kuntosali. Alakerrassa oli myös urheiluliike, josta ei tällä kertaa löytynyt ostettavaa. Sitä sen sijaan löytyi kirjakaupasta, josta mukaan tarttui Addiksen kartta ja Amharan kielen aakkoset. Todella vaikea kieli voisin sanoa. Kirjakauppaa vastapäätä sijaitsee torialue, jossa on ne kuuluisat pengermät. Siellä jotkut urheilijat treenaavat pengermiä kiertäen. Lähempää keskustaa löytyi aarreaitta, eli Etiopian maajoukkueasujen myymälä. Urheilijat myyvät sinne ilmeisesti omia kamojaan ja niitä voi ostaa kuka tahansa. Ostin t-paidan, mutta tuulipukua ja collegepukuakin katselin. Myös kisa-asua olisi ollut tarjolla ja muuta mukavaa.

Pienen shoppailureissun jälkeen alkoi olla nälkä ja menimme tuttuun Oslo restaurantiin täyttämään mahaa. Reilu kahden euron hintaan löytyi maukas risotto ja toisille pasta. Taksikuski otti perinteistä Insera-leipää ja Vatti-lihakastiketta. Pitihän sitä hiukan itsekin maistaa ja ei se liian tuliselta maistunut. Kello läheni kolmea ja oli levon aika. Takaisin hotellille, missä iski jonkinasteinen kooma. Viideltä lähdimme kuitenkin kevyelle lenkille. Tarkoituksena oli mennä Henokin lähellä olevaan metsään, mutta taksia ei tahtonut löytyä ja menimme Atsegetin tietämän poliisien urheilukentälle verryttelemään. Alku oli kävelyvauhtia ja kiihtyi pikkuhiljaa. Jarin kanssa jättäydyimme jossain vaiheessa, mutta osallistuimme jälleen loppusatasiin. Ennen pimeän tuloa ehdimme juosta 5x100m, joista viimeisen täysiä Henokkia vastaan. Vetona oli 10 birriä ja turpiin tuli, mutta sain silti kehuja Afrikan kaksinkertaiselta kasin mestarilta. Ei ihan hidas maratoonariksi.

Pimeä laskeutui ja hotellille piti päästä. Osasimme Jarin kanssa suunnistaa takaisin ja sellaista puolihölkkää ruuhkaisella jalkakäytävällä etenimme. Voisi sanoa, että väenpaljous on kyllä aivan järkyttävä ja edes Helsingin Mannerheimintiellä ei ole porukkaa niin paljon kuin täällä. Se kyllä rasittaa aisteja jonkin verran ja väsyttää sitä kautta. Jarille tilanne on vielä uudempi kuin itselle, mutta silti illalla on aina aika sippi olo. Ilta siis 6+2km.

Uusi vuosi vaihtuu ensi yönä. Netistä luin ikävät uutiset Espoosta. Täällä uusi vuosi vaihtuu syyskuussa paikallisen 13kuukauden kalenterin mukaan. Vuosikin täällä on tällä hetkellä 2002. Joulu sen sijaan on 7.1 eli pääsee viettämään joulua kaksi kertaa.

31. joulukuuta 2009 19:21:58

Leirin kolmantena päivänä tuli kokeiltua jo kovaa treeniä. Heti aamusta suuntasimme taksilla samaan paikkaan kuin missä olimme maanantaina. Paikka on Sulultan radiomastojen tuntumassa oleva tasainen nurmialue. Paikalle on myös istutettu puita ja tuo ”metsässä” juoksentelu takaa sen että vauhti ei kiihdy liikaa. Silti vaatii melkoista ketteryyttä kiemurrella menemään eukalyptus puiden lomassa. Mukaan lähti 3.40 juossut Asseged. Hän oli Etiopian mestaruuskisoissa toinen ja tilastoissa neljäs, mutta ei päässyt Berliiniin. Nyt hänellä on Italialainen manageri ja hallikisoja tulossa Euroopassa. Henok suunnitteli tämän päivän treenin, kun oma ohjelmani alkaa ensi viikosta. Tarkoituksena on ollut ottaa tämä viikko kevyesti, mutta hiukan kovaa tuli tänään vedettyä.

Suunnitelma oli niin että juoksemme 40min reipasta kiihtyen, mutta jo alussa mentiin mulle kovaa. Siitä olisi vielä pitänyt hiukan kiristellä, mutta kroppa anoi armoa. Annoin sille hiukan palautusaikaa ja juoksin kaksi kertaa noin parin minuutin kovemman vedon. Pojat jatkoivat matkaansa, mutta tulivat minut pian hakemaan ja aloimme hölkkäillä. Siihen teimme 8x100m vetoa loistavalla tasaisella nurmella. Ne sopivat mulle, sillä pitkät vedot ovat niitä jotka hapottaa aika lailla 2700metrissä. Kyllähän ne keuhkot muutenkin aika lailla tekivät töitä. Sopii tulla kokeilemaan!

Treenin pituudeksi tuli hiukan alle tunti ja lopussa mentiin melkein reipasta kävelyä jäähdyttelyvaiheen alkaessa. Getnet taksikuski odotteli tutulla paikalla. Jarin kanssa tuli otettua juoksukuvia sekä teimme huolellisen venyttelyn. Sen Etiopialaiset osaavat suorittaa hyvin. Muuten kun saavuimme treenipaikalle, oli paikalle saapunut bussillinen juoksijoita, jotka reenin jälkeen verryttelivät ja jumppasivat nurmikolla. Kyseessä oli Mark Milden porukka. Hän on Hailen valmentaja ja Berliinin maratonin manageri.

Loppupäivä meni elpyessä ja pienellä ostoskävelyn merkeissä. Illalla ohjelmassa on kevytvauhtinen verryttely.