Aika yllättäen, vaikka maratonista on kulunut vasta viikko, juoksu kulkee. Askeleessa on sitä pitkään hukassa ollutta helppoutta ja keveyttä. Tuntuu kuin pienemmällä työmäärällä etenisin kovempaa. Samalla tavalla viime vuonna Finlandia maratonin jälkeen juoksu oli herkän tuntuista.
Vappupäivää olen viettänyt kahden treenin merkeissä valvomisesta huolimatta. Aamulla (puoleltapäivin) juoksin kasin ja nyt illalla tein tunnin vauhtileikittelyn. Juoksu oli todella vaivattoman tuntuista ja spurtit lähtivät herkästi. Sen huomaa siitäkin, että kun veto on ohi juoksu ei kanttaa ja hyydy täysin vaan liike jatkuu eteenpäin. Vedot oliva pituudeltaan kohtuu lyhyitä ja vältin kovaa hengästymistä. Siis tein maratoonarin nopeusharjoituksen!
Nyt ei auta kuin toivoa, että kroppa toimii yhtä hyvin vielä pitkään ja vältän harjoittelun karikot. Jalkapohjassa on jänne hiukan kipeä maratonin jäljiltä ja tarkkailen sen kuntoa. Viime kesänä vaivanneessa kantapäässäkin on välillä tuntemuksia, mutta toivottavasti ei sen kummempaa. Parasta kuitenkin on, että selässä ei tunnu kinnausta eikä se naksu jatkuvasti. Ehkä nikamat on nyt rauhoittunut. Kiva tietysti olisi ollut jos stimmunki olisi ollut näin hyvä ennen Rotterdamia tai Hampuria. Ehkä maaliskuulla tuli tehtyä joitain virheitä, mutta nyt katse suunnataan kohti ratajuoksua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti