työtä työtä

Uunissa valmistuu pellillinen ranskalaisia ja kalapuikkoja. Se on merkki työpäivän päättymisestä ja palautumisen käynnistymisestä. Jokaisesta päivästä tulisi olla kiitollinen, jotta elämä pysyisi mielekkäänä. Näin kesän kynnyksellä vain on helpompaa olla positiivisin mielin.

Kilpajuoksija odottaa tulevaa ratakautta kuin lapsi tikkariaan. Kauan sitä on kinuttu ja kun hetki on sopiva lapsi pääsee karkkikauppaan valitsemaan haluamansa tikkunekun. Näin se on hiukan juoksupuolellakin. Joudut valitsemaan päämatkasi ja -tavoitteesi. Kaikkea ei voi kerralla saada. Vaaditaan malttia ja paniikkiin ei ole aihetta, vaikka ensimmäisissä ratatreeneissä ei hirmuaikoja vielä tule.

Olin asettanut maanantain treenille jo tavoitteita. Tarkoitus oli päästä kaikki vedot alle kolmen minuutin ja loppuvetojen ajat pitivät olla lähempänä 2.50. Harmikseni jouduin taas yksin juoksemaan, mutta onneksi väliaikapalvelu oli parasta mahdollista. Eka tonni 2.59, toka 3.01, kolmas 2.57 ja neljäs 2.55. Jalat toimivat ihan kivasti, mutta hengitys teki norsun lailla töitä. Tuntui kuin olisi ollut vuoristossa treenaamassa. Ilmeisesti elimistö maratonin jälkeen hyljeksii vauhteja jonkin aikaa.

Vikaan vetoon lähdin hiukan terävämmin ja jostain tuntui voimia löytyvän. Sykkeet naputtivat korkeita lukemia kuten muissakin vedoissa. Vikat 200m hiukan kiristin ja sain lohduttavan ajan 2.49. Päälle tein 3x200m 30-31 paikkeille.

Analyysinä voisi todeta, että viikonloppuna mies tekee kuolemaa 12km kisassa jo noin puolen välin paikkeilla. Luotan silti kestävyyteeni ja siihen että jaksan maaliin. Haluan juosta kunniakkaan kisan ja kaatua saappaat jalassa maaliviivan ylitettyäni. Silloin juoksija on hetken aikaa omassa taivaassaan. Ulkopuolisen sitä on vaikea käsittää, se täytyy kokea.

Kuvassa meikäläisen kesän 1997 savotta. Olin töissä Martti Nurmen sahalla jonkin aikaa. Työ oli raskasta ja pakkotahtista. Voit vain kuvitella liukuhihnalta tulevan sahatavaraa jatkuvalla syötöllä ja tippuvan alalaidan höyläpenkille. Siitä otettiin kahden kaverin voimin sahatavarasta kiinni ja muodostettiin lautakasa niin että välipuu tuli jokaisen lautakerroksen jälkeen. Lisäksi vielä niin, että pidemmät puut olivat keskellä ja lyhemmät laidoilla. Koneet pysäytettiin ainoastaan kahvi ja lounastauoilla. Kakkosnelonen painoin luonnollisesti enemmän kuin kevyt sahatavara..