Shittiä

Tänään illalla tuli jälleen niin sanotusti tuotetta housuun. Iltalenkin jälkeen nimittäin aloin kaipailemaan puhelintani, mitä ei sitten löytynyt mistään. Molemmat laukut pengottiin ja mietittiin, missä sitä viimeksi oli käytetty. Lopputulos oli, että eilen ennen kuin lähdettiin reenaamaan viiden aikaan. Silloin otimme taksin ja ajoimme 2700 m korkeuteen Sulultaan, missä tasaisella nurmialustalla juoksimme 50 minuuttia. Lopussa vedimme pari minuuttia reipasta ja 4x100 m kohtuu räväköitä vetoja. Hotellille palasimme puoli seiskalta, kävimme suihkussa ja menimme iltapalalle. Melko uuden nokialaiseni olin laittanut hyvään talteen mielestäni repun taskuun. Nyt kun numeroon soittaa, kukaan ei vastaa eli puhelin on mahdollisesti kiinni. Akku ei voi vielä olla loppu.

Treeneistä: Eilen viiden aikaan hyppäsimme taksiin ja nousimme 2700 metriin juoksemaan tasaisella nurmikolla. Aloittelimme hölkkäämällä metsikössä ja siirryimme aukealle hiukan myöhemmin. 40 minuutin juoksun jälkeen vedimme pari minuuttia reipasta ja palauttelimme. Sen jälkeen 4x100 m aika terävästi Henokin kanssa ja hyvin kulki. Sen voi vain arvata, tekikö hengitys töitä - tekihän se mutta sykkeet pysyivät kohtalaisesti aisoissa.

Tänään ajoimme uuteen paikkaan pari sataa metriä alemmalle nyt hiukan mäkisempään metsikköön. Sykkeet pysyivät kohtalaisen hyvin kurissa ja juoksimme tunnin. Loppuvaiheessa jälleen pari minuuttia reipasta ja päälle 4x100 m kiihdytystä. Seurana olivat Henokin lisäksi Afrikan mestari kasilta ja Ammanin MM-maastojen tyttösarjan nelonen. Eilen seurana oli 1.47/3.40 korkealla juossut kaveri, joka ei Berliiniin päässyt. Nimet kaivan esiin myöhemmin.

Tällekin päivälle riitti ihan kivasti hommia, sillä vaihdoimme hotellia. Tulimme lähemmäs golfkenttää minne pääsemme kuitenkin vain aamuisin ennen seiskaa. Henok asuu ehkä hiukan lähempänä ja Suomen suurlähetystö on tuossa parin sadan metrin päässä. Sieltä piti hakea todistus, että pääsemme stadionille treenaamaan. Illalla hölkkäilimme Jarin kanssa 8 km tässä lähikortteleita kierrellen. Oli varsin hauskaa seurata Jarin lopussa häviämäänsä taistelua kakkoshätää vastaan loppumatkasta. Hetkeä myöhemmin huomasinkin sitten puhelimen puuttuvan ja hauskuus loppui siihen. Illan pasta polognese sen sijaan maistui.