Vuoden kovin ruuan mättökausi alkaa olla ohi. Tällä kertaa tuo jakso meni omalta kohdalta paremmin kuin yleensä. Sitä perinteistä syömisen ja laiskottelun aikaansaamaa fiilistä ei tullut vaan olotila oli varsin hyvä. Eilen pakettien jakamisen jälkeen tuli toki herkuteltua vihreillä kuulilla ja suklaalla kunnon jouluaterian lisäksi. Pari suklaarasiaa otan matkaevääksi ja jos toinen niistä säilyy avaamattomana annan sen tuliaislahjaksi Henokille.
Aamupäivän lenkkikaveriksi sain entisen Teivon, nykyisen Pyrinnön miehen Timo Lähteenmäen. Aika tarkalleen vuosi sitten näin häntä viimeksi Tapaninpäivän lenkillä. Keskustelun alkuun pääsimme kuitenkin tosi helposti ja 15 kilometriä sujui mukavasti jutustellen. Aiheet käsittelivät urheilua ja elämää kolmikymppisten näkökulmasta. Lenkin jälkeen olotila oli henkisesti ja fyysisesti mainio. Tuntui siltä, että juoksu alkaa taas kulkemaan pikkuhiljaa.
Illalla kävimme vanhempien kanssa lähinaapurissa kylässä, missä sain leikkiä itseäni parikymmentä vuotta nuorempien lasten kanssa. He olivat saaneet joululahjaksi sellaisen leukojenvetotangon, jolla voi myös tehdä punerrus- ja vatsaliikkeitä. Pienen innostuksen jälkeen jokainen kokeili omia maksimejaan näissä kolmessa lajissa. Ite vedin 10 leukaa, 20 punnerrusta ja 100 vatsalihasta. Kyläilyreissun jälkeen alkoi kropassa tuntua, että selkäjumi alkaa helpottamaan. Niinpä lähdin kevyelle 10km iltalenkilla ja päälle spurttailin 2x100m. Lenkin aikanakin tein jotain vauhdinvaihtelua ja tunnustelin kroppaa: Juoksu alkaa tuntumaan jälleen siltä miltä pitääkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti