Kuluneen viikon aikana olen ehtinyt kelaamaan monenlaisia asioita. Päällimmäinen tunne tällä hetkellä on kevyt helpotus. Helpotus siitä, että kuukausia jatkuneelle henkiselle ja fyysiselle alavireelle löytyi selitys. Mieheltä nimittäin löytyi poskiontelotulehdus, mikä selittänee korvien soimisen ja kroonisen väsymyksen. Samalla selvisi sekin, miksi aamulenkeillä oli välillä koordinaatio heikko. Kiva tietysti olisi ollut todeta asia aikaisemmin, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ja ei loppusyksystä monella muullakaan ole liikaa virtaa pattereissa -kiitos suomalaisen auringonpaisteen tai pikemminkin sen puuttumattomuuden.
Viikko sitten maanantaina tein vauhdikkaimman 6xtonni harjoituksen pitkään aikaan. Se olikin sitten jo liikaa elimistölle, joka iski taudin päälle. Tietysti olisin voinut senkin reenin varmistella, mutta tauti tulee jos on tullakseen. Niin ironista kuin se onkin, niin kaikin keinoin pyrin tautia välttämään ja tietysti turhaan. Usein mulla iskee flunssa siinä loppuvaiheessa, kun kaikki muut ovat sen jo sairastaneet. No nyt on jokatapauksessa aikaa huilailla ja miettiä uusia kuvioita. Kerrankin olo alkaa olla palautuneen oloinen.
Eräitä havaintoja suomalaisessa (kestävyys)urheilumaailmassa: 1. Ollaan aidon kiinnostuneita, ketä kisajoukkueisiin valitaan. 2. Spekuloidaan sen jälkeen, ketä olisi pitänyt ottaa ja onko joukkue nyt se paras mahdollinen. 3. Kisan jälkeen todetaan, että olisihan tämä pitänyt arvata. Mitaleita ei tullut ja kyllä silloin joskus se ja se juoksi kovaa. Lisäksi oma kommettini urheilukanavan eiliselle selostukselle: Periaatteessa asia osattiin ihan hyvin. Urheiljoita ei vain tunnettu eikä mitään taustatietoja. Se osattiin selittää, mikä näkyi jo ruudussa. Hatunnostamisen arvoinen asia kuitenkin oli, että kisa yleensäkään näytettiin jollain suomalaisella kanavalla.
Ei sitä tosiaan osaa kovin helposti korvien lukkiintumista ja huimausta yhdistää poskiontelon tulehdukseen ja itsekin kärsin tuosta korvien lukkiintumisesta pitkään + sen lisäksi ollut vielä muita vaijoja.
VastaaPoistaOnneksi ei sinulla Miika kuitenkaan ollut sen pahemasta kyse, vaikka tuo tauti tuli päälle vasta noin lähellä tärkeää kisaa.
T. S
On kurjaa, kun et päässyt juoksemaan EM-maastoissa, mutta jos tosta vaivasta etsii jotain positiivista, niin se on ainakin se, että nyt pääset huilaamaan. Nyt et nimittäin SM-maran jälkeen huilannut käytännössä yhtään ja maratonin jälkeinen huilaamattomuus kostautuu aina enemmin tai myöhemmin. Nyt kun vedät vähän ylimenokautta, niin pian on kone levännyt ja täynnä virtaa ja valmis vastaanottamaan kovaa treeniä. Ja pian harjoittelu Rotterdamin maralle voi alkaa täyttä raikua.
VastaaPoista