Talven ensimmäinen liukastumiskaatuminen on rekisteröity. Tuntumaa suojatien pintaan tuli otettua loppuvaiheessa lenkkiä ja normaalisti niin että olin kääntymässä. Silloinhan usein liukkailla tukijalka pettää ja koko ruho iskeytyy tatamille. Ei onneksi käynyt kuinkaan, mutta ikävä fiilis se on kun ei pysty omaa kroppaa hallitsemaan. Kaatuessa ehtii miettimään, että nyt tapahtuu jotain odottamatonta mutta suuntaa ei voi enää muuttaa.

Juoksukelit oli tänään todella heikot. Yöllä oli satanut kymmenisen senttiä lunta eikä sitä oltu aurattu aamulenkkiä tehdessäni. Illalla viiden aikaan oli jalkakäytävät kerran aurattu, mutta siihen oli jo sadellut pari senttiä uutta lunta. Askel ei ollut paras mahdollinen ja pieni askeleen pettäminen alkoi jo tuntumaan selässä. Päivän saldoksi tuli 9+17.