Urheilumies Matti Ahonen in memoriam
Marraskuun 12pv vietettiin hiljaisuudessa Parkanon Urheilijoita vuosikymmeniä luotsanneen Matti Ahosen hautajaisia. Uutinen hänen poismenostaan tuli monille täytenä yllätyksenä. Yleisurheiluihmiset, jotka ovat lajin parissa toimineet oppivat tuntemaan Matin toimijana, kun muita ei tahtonut löytyä. Yli kolmen vuosikymmenen ajan hän toimi seuran yleisurheilujaoston puheenjohtajana ja puuhahenkilönä. Matti oli aina paikalla kun seura järjesti kilpailuja Parkanossa. Itse asiassa hän oli se, joka kantoi asioista päävastuun ja soitteli vapaaehtoisia toimitsijoita kisoihin. Kilpailuiden järjestely oli työlästä hommaa kun piti ensin hakea kilpailuita, ottaa vastaan ilmoittautumiset ja sen jälkeen saada koko kilpailu läpiviedyksi. Matille oli kunnia-asia, että kilpailujärjestelyt toimivat mahdollisimman moitteettomasti.
Parkanon Urheilijoiden suuruusvuosina 90-luvun puolivälissä oli seuralla laajalti SM-mitalisteja useassa eri lajissa. Menestystä tuli myös kestävyysjuoksusta, josta tuli myös oma lajini saapuessani Tansaniasta Suomeen vuonna 1995. Seuran järjestämät syysmaastojuoksut olivat elämäni ensimmäiset kilpailut mihin osallistuin. Silloin ja sen jälkeenkin kierrettiin Parkanon Puntin kilometrin mittaista pururataa ja paikalla oli normaalisti Matti ottamassa ilmoittautumisia vastaan, hoitaen lähetykset ja tulokset. Useampaan kertaan Matti tuli tutuksi myös Yläsatakunta-lehden tiloissa, minne hän uskollisesti toimitti tuloksia oman seuran urheilijoiden edesottamuksista.
Omalle juoksijan uralleni Matti Ahosen merkitys on ollut suuri. Useampaankin kertaan tuli istuttua hänen Nissanin takapenkillä matkalla paikallisiin kilpailuihin. Joskus mentiin bussilla, kun liikkeelle oli saatu isompi porukka. Tutuksi tulivat matkat Kuortaneen maastofinaliin, piirinmestaruushalleihin-, maantie-, maasto- kuin ratakisoihin. Aina oli Matti oli mukana kannustamassa seuran omia urheiljoita. Hän auttoi minua koko urheilu-urani monella eri tavalla.
Käytyäni lukion Parkanossa muutin asumaan Jyväskylään. Jatkoin Parkanon Urheilijoiden edustamista, kunnes kolme vuotta sitten päätin vaihtaa Jyväskylän Kenttäurheilijoihin. Tämä vaihto oli kova paikka Matille, vaikka hän tiesikin sen olleen oikea ratkaisu urheilu-urani kannalta. Pian seuran vaihdon jälkeen saavutin ensimmäiset SM-mitalini 4x1500m viestiporukassa. Parkanosta ei tällaista viestiporukkaa olisi saatu kasattua. Pian seuravaihdokseni jälkeen Matti jättäytyi seuran puheenjohtajuudesta sivuun. Jatkuva huoli seuran tulevaisuudesta kuitenkin painoi hänen mieltään. Pienessä kaupungissa seuran pyörittäminen vaatii aktiivisia vapaaehtoisia ja niistä tuntui olevan aina pulaa. Nuorten usein varhainen urheilun lopettaminen tuntui pahalta ja urheiluseuran harrastajamäärä laski suuruudenvuosista. Uskoisin kuitenkin seuran uusien vetäjien toimivan taitavasti ja ymmärtävän lasten ja nuorten liikuttamisen tärkeyden. Kilpa-urheilu on vain yksi osa urheiluseuran työtä ja ne nuoret jotka haluavat kokeilla kykyjään pääsevät varmasti toteuttamaan itseään. Omalla kohdalla juoksu jatkuu yli kolmekymppisenä edelleen ja menestystä on tullut hieman vanhemmalla iällä. Matti oli se joka sai minut uskomaan kykyihini urheilijana.
Viimeisen puhelinkeskustelun kävin Matin kanssa syyskuun SM-maratonin jälkeen. Olin saavuttanut kisoissa hopeaa ja Matti tuntui olleen tyytyväinen suoritukseeni. Ehkä näin jälkeenpäin ajateltuna hänen äänessään oli jotain, mikä ei ollut sitä perusmattia. Ehkä hän tiesi lopun lähenevän, mutta ei halunnut puhua asiasta. Matin poismeno tuli minulle täytenä yllätyksenä ja olisin toivonut, että olisin saanut keskustella hänen kanssaan vielä monta kertaa tärkeästä asiasta eli urheilusta.
Parkanon Urheilijoiden sielua kaivaten:
:Miika Takala
Olen kokoamassa Matin elämästä kirjaa viimeisenä hyvänä wanhanajan seuramiehenä. Voit lähettää Mattia koskevia muistoja urheilukentän laidalta tai kilpailuiden tiimellyksestä sähköpostiini miikatakala@hotmail.com. Erityisesti kaikki Mattia persoonana ja urheiluseuran vetäjänä koskevat kirjoitukset tervetulleita. Voit lähettää myös valokuvia, jotka palautan käytön jälkeen. Kirjoitathan ketä kuvissa esiintyy, minä vuonna ja kuka kuvan on ottanut. Pienimuotoisen kirjan tarkoituksena on kunnioittaa Matin yli kolmekymmentä vuotta kestänyttä tinkimätöntä seuratyötä Parkanon Urheilijoiden hyväksi sekä samalla tallentaa osa paikallishistoriaa.
Hieno ja koskettava muistokirjoitus. Tuollaisia persoonia ja talkoolaisista alkaa olla nykypäivänä pula ja aivan liian monien ns. yleisseurojen toiminta on kuihtunut juuri puuhamiesten tai -naisten siirryttyä syrjään.
VastaaPoistaT. S
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaHienoa, että teet tuollaisen kirjan. Kunnioitan syvästi.
VastaaPoistaRest in peace.
VastaaPoistaOnko sinulla Miika tuo profiilissa mainittu maili vielä käytössä?
VastaaPoistaHieno idea tuo muistokirja.
Lämmin osanottoni.
VastaaPoistaHieno tapa kunnioittaa tärkeää tukijaa urallasi.
ayla
Joo gmailin osoite on toinen, mitä luen.
VastaaPoista