En voi olla kieltämättä, etteikö edelleen EM-maastojen väliin jääminen sapettaisi. Onnistuessaan matka jo sinänsä olisi ollut merkki jostain. Maaliinjuoksu olisi ollut vielä lisäplussaa. Kuitenkin kun asioita alkaa järkevästi miettimään ja järkeilemään voi syntyä uusia kysymyksiä. Pohjimmaisella niistä kysymys, onko urheilussa mitään järkeä? Hiukan kun avaa silmiään ja katselee ympärillään olevaa maailmaa huomaa sen pyörivän ilman urheiluakin.Urheilla voi monista motiiveista. Mä olen jossain määrin ollut aina vastarannan kiiski, kun olen sanonut kilpaurheilun olevan sairasta puuhaa. Laittaa nyt ihmisiä paremmusjärjestykseen ja ensinnäkin kilpailuttaa heitä. Toisaalta, esim. lapsilla on luontainen liikunnallisuus verissä ja kilpailu nähdään vain lisämausteena urheilulle. Sitä ylimääräistä energiaa voi purkaa monella tapaa ja miksi ei vaikka juoksemalla. Joskus olen sanonut, että jokaisella pitäisi olla jonkinmoinen harrastus. On se sitten postimerkkien keräilyä tai lenkkeilyä niin pääasia, että vapaa-ajallaan tekee jotain mikä tuntuu mielekkäältä. Tämä länsimainen yhteiskunta mahdollistaa sen, että ei välttämättä tarvi koko päivää käyttää ruuan hankintaan ja työntekoon. Opiskeluunkin eli itsensä kehittämiseen on mahdollisuus ja urheilukin on sallittua.
Vahvasti työnteolle pohjautuva yhteiskunta antaa tietyn rytmin elämälle. Valmentajani jäi viime perjantaina eläkkeelle ja miettii uusia haasteita eläkepäivilleen. Antsa juoksi kultaisella 70-luvulla ja vielä veteraanisarjoissakin. Tuskin hän kokee jääneensä mistään paitsi vaikka lenkkeilikin. Päinvastoin, hän valitsi vielä juoksijoiden valmennuksen.
Kohta viikko levätty. Parinkymmenen asteen pakkaset tällä hetkellä eivät innosta lenkkeilyn aloitusta uudelleen. Vartotaan nyt vielä jokunen päivä. Sen verran piti tänään hillua, että kävin hallilla kuntopiiriä tekemässä.
Ymmärrän hyvin, että tuon kisamatkan väliin jättäminen on raskas päätös. Toisaalta kipeänä juoksemisesta olisi voinut hankkia itselleen vakavamman sairauden, kuten vaikka sydänlihastulehduksen. Joten järkevä päätös tuo oli ja näissäkin asioissa aika parantaa haavat.
VastaaPoistaHyviä pointteja tuon kilpaurheilun järkevyydestä. Onneksi on teitä vastarannankiiskejä. Ilman erilaisia mielipiteitä ei keskustelua oikein synny. Valitettavan usein vaan tuollaisissa keskusteluissa esiintyy turhia ylilyöntejä puolin ja toisin.
Tsemppiä toipumiseen ja toivottavasti pakkaset helpottaisi koko maassa.
T. S
Aivan, ihmisellä pitää olla joku intohimo. Juokseminen on hyvä sellainen.
VastaaPoistaMuista syödä se lääkekuuri loppuun, eikä nyt tosiaan rehkiä liikaa vaikka mieli tekisi.
Hesassa nyt - 12 ja jäätävä tuuli mereltä.
a
Eri mieltä.
VastaaPoistat. Moro
Milloin olet sanonut niille sen ja millä tavalla? Täytyy udella aina, kun joku ilmoittaa olevansa luomakunnan kruunu.
VastaaPoistaAika mielenkiintoinen olettama Ulevilta, että asioista erimieltä olevat ovat heti jotain luomakunnan kruunuja. Ei tullut itselleni moinen ajatus edes mieleen.
VastaaPoistaT. S
Esimerkiksi JKU:n valmennuspäällikölle mainitsin, kuinka kilpaurheilu on aika syvältä. Hän lähinnä vain naureskeli ja ymmärsi "kapinointini". Mielestäni joskus on paikallaan kysyä itseltään miksi urheilee? Ehkä sitä kautta oma motivaatio pysyy korkealla ja jaksaa yli kolmekymppisenä treenata kaksi kertaa päivässä.. sopii kokeilla..
VastaaPoistaItse muistan hyvin kun n. viisi vuotta sitten oman "juoksu-urani" huipulla vähän kummastelin Miikan asennetta urheiluun. Itselleni tärkeintä oli nimenomaan tulos ja jos kisa meni huonosti, oli pettymys äärimmäisen kova. Ja varsinkin isompien kisojen epäonnistumisissa nousi pintaan pieni häpeä, kun samalla muisti että eipä tässä ikinä tulla pääsemään edes Suomen huipulle.. Minkä ihmeen takia sitä sitten itseään viitsii rääkätä saatika sitten Kalevan kisoissa hölkkäillä..
VastaaPoistaEräidenkin eliittikisojen kotimatkalla muistan avautuneeni Miikalle, joka sitten vain totesi että itsellemmehän tässä juostaan eikä muille. En tainnut asiaa sillon ihan tajuta, ja juoksu oli muutenkin hieman liian tärkeää elämässä, jonka takia pettymyksistä oli äärimmäisen hankalaa selviytyä. Juoksemisen merkitystä omassa elämässä kannattaa joskus pohtia ja tarkistaa, koska uskon Miikan sanoissa olevan vinha perä. Jos itsekin olisin älynnyt ottaa juoksun hieman toisella asenteella nuorempana, saattaisi urani vieläkin jatkua ja tod.näk. myös ennätykset olisivat parempia..
Tottakai juokseminen maailman huipulla on ärimmäisen kovaa hommaa eikä se pehmoasenteella onnistu, mutta paljon on esimerkkejä urheilijoista, joiden tulokset ovat vain parantuneet kun elämään on tullut jotain muutakin sisältöä kuin pelkkä urheilu..
Ja itse olen äärimmäinen kilpaurheilun kannattaja, mutta jokainen kilpailee samalla myös itseään vastaan ja omia perusteitaan etsien :) Mikäs se sen hienompaa kuin että yli 30v kaveri pystyy elämään urheilijan elämää ja tekemään asioita itselleen. Meillä monilla muilla työ yms. asiat vievät ihan liikaa aikaa/voimia, ja oma hyväolo unohtuu..
yk
Antti sä olet nuori poikanen vielä. Vielä ehtii tai vaikka juoksutulokset olisi tehtynä voit olla tyytyväinen hyviin kansallisen tason tuloksiisi
VastaaPoistaArvostan sinua ja suhtautumisestasi urheiluun noin yleensä
VastaaPoistaT: Fanisi Satakunnasta
Tsemppiä kauteen 2010 ! Ps. Älä lopeta vaikka pääsisisitkin EM-maralle ;)