maanantai 7. joulukuuta 2009

Matti Ahonen osa 1.

Jotkut lukijoista varmaan jo ihmettelevät kun Takala ei päivitä blogia. Perinteenähän on ollut, että yksi teksti ilmestyy joka päivä. Syitä tekooni on useita. Ensinnäkin se, että henkinen tukijani urheilu-urallani valmentajan lisäksi, maanviljelijä Matti Ahonen on poissa. Hänen poismenonsa tuli täytenä yllätyksenä ja asian käsittely tuntuu vievän jonkin aikaa. Yhtenä prosessoinnin keinona olen käyttänyt aloittamalla kokoamaan hänestä kertovaa kirjaa. Väitän, että Parkanon Urheilijoiden sielu teki jotain merkittävää elämänsä aikana ja että näitä vanhan ajan seurajohtajia ei enää ole montaa jäljellä. Toinen syy hiljaiseloon oli se että ei vaan huvittanut kirjoitella blogia. Tiivistettynä reenit voisi kuitenkin kertoa näin:

Pe: aamu 5+5 (päiväkodissa tulkkaamassa), ilta 17km niin että mäet reippaasti+sauna illalla
La: aamupäivä 10h tunnin yöunien jälkeen 20km kiihtyvä+5x100m
Su: 11 tunnin yöunien jälkeen 22km kevyttä Timo Taipaleen kanssa, illalla Täällä pohjan tähden alla- elokuva (3h)

Tänään aamulenkki väliin vaisun olon vuoksi. Iltapäivällä kävin näyttämässä korvia, kun arvelin korvatulehduksen vaivaavan. Viimeiset pari viikkoa korvat on ollu enemmän tai vähemmän lukossa. Sain lääkettä korvien välisen pururadan hoitoon. Illalla oli viikon jännäreeni. Hiukan jo etukäteen mietitytti mitä tästä taas tulee. Onneksi en kuitenkaan jäänyt kämpille makoilemaan. Verryttelyä 5km ja teräviä aukivetoja neljä kappaletta. Juoksu tuntui yllättävän hyvältä. Tiedossa oli ruhtinaalliset kolmen minuutin palautukset. Usko omaan tekemiseen alkoi palautua reenin edetessä. Eka veto helposti 2.58, syke palautui 94ään. Toinen 2.59 ja syke palautui 94ään. Kolmas 2.53 syke palautui lukemaan 103. Neljäs omalla vedolla 2.49, alkoi jo olla hapoilla, syke laski lukuun 118. Viidenteen ja viimeisen lähdin luottavaisena Puttosen peesiin. Ekan kierroksen aikana piti kiertää junnuja suoralla neljännelle radalle ja tipuin peesistä. Sinnittelin menemään ja 2.46. Ei nyt mitään hurjaa, mutta tuntuu maratoonariltakin vielä jotenkin irtoavan. Tietää hyvää hallikolmosta ajatellen, eikä ole yhtään pahitteeksi Rotterdamiakaan ajatellen. Sitä ennen kuitenkin Dublinin mutakisa. Työ alkaa olla tehty ja kevyttä on tiedossa loppuviikko. Toivotaan että se pitkään päälle pyrkinyt tauti odottaa vielä viikon verran.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti