Tänään se tuli taas tehtyä eli vedettyä pitkälenkki. Lenkille lähtiessä mielessä oli vain reilu tunnin mittainen lenkki. Tarkoituksena oli lähteä ajelemaan Helsingin suuntaan heti kun saavun kämpille. Juoksin sellaiset 45minuuttia ennennkuin tapasin pojat Alban edessä. Maileri Anssikin oli tullut paikalle. Tavoitteena hänellä oli vetästä ennätysviiko 160km ja toivottavasti onnistui siinä. Tekee hyvää vain kasin juoksijalle. Viime vuonna nuorten eliiteissä tuli kuitenkin mulle vielä takkiin :) Toivottavati ens vuonna homma on toisin päin. Joka tapauksessa lenkki jatkui, vaikka väsytti aika lailla. Tunti meni ja toinenkin. Olo alkoi parantumaan loppua kohti ja lopussa oli taas perinteinen sankari olo; jes tein sen taas.

Kauaa en ehtinyt laakereilla levätä, sillä kyyti Hesaan lähti melkein saman tien. Palautumisjuomaa ehdin vetästä naamaan ja lenkkarit heittää reppuun. Onneksi olin jo isomman laukun eilen saanut iskukuntoon ja siihen ei enää tarvinnut koskea. Suuntana helsinki ja autossa oli hyvä lepäillä. Längelmäen ABC:ltä hampurilaisannos naamaan niin energiatasapainokin oli jälleen kohdillaan. Autossa ehti lueskella päivän lehtiä ja seurata Kenian tilannetta. Istuva presidentti näyttäisi voittavan. Täytyy toivoa, että oppositio hyväksyy tilanteen ja lopettaa rähinät.

Tänään teki mieli illalla sanoa notta huh huh. Siihen malliin loppuvaiheesta lenkkiä väsytti, että näköä haittasi. Onneksi hissi toi turvallisesti seiska kerrokseen. Kyllä meikäläinen paljon syö, mutta kun on toi kulutuskin kova. Keho käyttää ehkä liiankin tehokkaasti polttoaineen. Aamulla oli 9km+puntti+5¤80m+4km vr. Päälle kunnon lounas suklaavanukkaan kera. Illalla 20km ja lenkkikaverina Tommi Liikanen. Innokas kaveri treenaamaan ja puolikaskin kulkenu 1.14. Siitä miehestä Suomi saa vielä kunnon jyrän. Mies menee Kanarialle reenaamaan tammikuulla.

Tosiaan illalla oli kyllä hämärä lenkki. Oli pimeää ja eivät kaikki juoksijan valotkaan täysillä loistaneet. Ikävä tunne kun energiat loppuu ja selkä menee kyyryyn. Tyhmä olisit syönyt jotain ennen lenkkiä! Reenit menee nyt kulutuksen ja kovuuden puolelle. Jälkeen päin syöty pellillinen ranskalaisia ehkä hiukan korjaa tilannetta.

Hiukan huolestuttaa Kenian tilanne. Maassa pitäisi olla tiistai aamuna ja toivottavasti presidentti on siihen mennessä arvottu, niin pääsee juoksijat reenaamaan :)

Aamupäivällä kävin parin kympin lenkillä Kallen kanssa. Oli aika tukkoista menoa ja päätin palkita itseni loppupäivän levolla. Mies on aika tukossa tällä hetkellä ja oikeaan jalkateräänkin tuntuu hiukan. Toivottavasti ei pahempaa. Kylmää olen siihen laittanut. Joku saunominen vois tehdä hyvääkin tässä vaiheessa, mutta itsellä ei ole saunavuoroa kerrostalossa. Tuli mieleeni, että on erittäin tärkeää lähteä kohtuu palautuneena reissuun, sillä matkustelu on sekin aika raskasta puuhaa, vaikka istumista se onkin pääasiassa. Vedän kuitenkin perussettiä ja sunnuntaina vielä pitkän, jonka jälkeen ajo Helsinkiin ja maanantaina reissuun. Huomenna virkistävä punttiharjoitus eikä yhtään haittaa jos tänään vähän lepäilee. Muistutuksena vain, että pilvien yläpuolella paistelee aurinko. Se on vain toi pilviverho niin paksu, että synkkää on kuin...

Päivä meni muuten tänään reenaamiseksi. Illalla innostuin vielä maksamaan itseni kipeäksi ja mennä uimahallille rempomaan. Veivasin vesijuoksua noin kilsan eli 45min ja siihen päälle 5min kylmäaltaalla. Toivottavasti jumi nyt helpottaa. SI nivel on ainakin paukkunut viime aikoina ja yleensä se on merkki siitä, että jumia on kropassa. Parin päivän päästä on kuitenkin matkustelua tiedossa ja kroppa saa lepoa.

Niin se joulu on sitten vietetty. Kuusi jäi Parkanon kotiin ja uudet haasteet odottavat. Lähdin jo aamusta liikkeelle ja välietappina poikkesin Virroilla, missä tein aamulenkin Kallen kanssa. Oli kyllä aika väsynyttä ja jäykkää. Eilinen oli aika kova päivä ja pieni lipsuttelu kyllä jumitti paikkoja. Se mikä eniten ärsyttää on toi harmaus. Keskellä päivää on hämärää kuin iltapäivästä eikä oikein tiedä onko aamu vai ilta. Vielä viimeisen kerran sain maistaa kinkkua ja hyväähän se oli. Toivottavasti veriarvotkin tykkäävät yhtä hyvää. Jyväskylään saavuimme hyvissä ajoin ja kuudelta oli halliharjoitus. Jo sinne verytellessä tuntui että jalat on aika väsyneet. Onneksi ohjelmassa ei ollut kovaa treeniä vaan teräviä kuuskymppisiä. Siis uusia ärsykkeitä. Melko rennosti alku meni 8.5 aikaan ja loppuvaiheilla 8.2 aikaan. Viimeisen sarjan vedin piikkareilla ja kello viimeisessä vedossa oli 8.0. Siis kohtalaistä tällä jumitilalla. Päälle aidan alityksia ja aitakävelyita. Lisäksi vuoroloikkaa ja pakara/polvennostojuoksua. Päälle 6¤80m ja johan alkoi jo kulkea. Kämpille ja mieli oli positiivinen.

Joku on ihmetellut, mistä mielekäs elämä ajatus tulee. Kerrotaanpa: Joskus vuonna yksi ja kaksi (2001-2002) opiskelin Alkio-Opistolla Korpilahdella yhteisöviestintää yhdessä journalistiikan opiskelijoiden kanssa. Kurssityöksi liittyi sanomalehden tekeminen ja lehden nimi sattui olemaan Mielekäs Elämä. Tilaajana oli jokin mielenterveysyhdistys ja minun tehtäväksi tuli kirjoittaa juttu Empowerment käsitteestä. Kävin Oulussa asti tekemässä jutun ja haastattelin käsitteen Suomeen tuojaa. Ihan mielenkiintoinen keikka ja siitä tavoitteena mielekäs elämä siirtyi myös omaan sanavarastoon.

Hyvin näyttää Parkanon leiri sujuneen. Lepoa ja syöpöttelyä on ollut ohjelmassa riittävästi ja pukki toi partakoneenkin. Jatkossa lasse partaa on silti havaittavissa varsinkin arvokilpailuiden aikaan. Siitä saa sen ylimääräisen onnenpotkun kuten Wilson sanoisi. Aamusta on edelleen yhtä pimeää kuin viimeksi ja ennen kymmentä ei valoa juuri näy. Olenkin tehnyt niin että syön aamupalan muiden kanssa ja tunnin päästä siitä lähden tekemään päivän pääharjoituksen. Silloin saa juosta edes pienessä valossa. Ilta reenejä eli siis aamulenkkejä ei ole ollut juuri ohjelmassa ja aikaa levolle on ollut riittävästi. Laskeskelin että su, ma ja ti kilsoja tuli 75 vaikka vain kerran päivässä reenasin. Määrä on siis päällä ja onneksi kelit ovat olleet ihan juostavat.

Tänään verryttelin seiskan ja aloin kiihdyttelemään sen jälkeen niin että syke näytti siinä 155-160. Vauhti oli ehkä alle neljää ja viimeinen tonni jälleen kirraamalla 3.23 kovaan vastatuuleen, mutta tosaalta loivaan alamäkeen. Maksimi syke oli 178 ja siinä oli jo pientä raasto henkeä havaittavissa. Hengitän raskaasti olen siis olemassa sanoisi filosofi Kant. Päälle vielä 3¤1oo ja vähän kikkailu loikkia. Lihaksisto on nyt hyvässä vireessä ja pieni kikkailu palauttaa mukavasti jalkoja. On se aivan eri asia juosta pitävällä alustalla kuin liukkaalla. Metsätiellä tänään oli paikoin liukasta ja vaikka kuinka ojanreunaa paineli, niin silti suti välillä tyhjää. Nivusethan siinä vain kipeytyvät- kunto tuskin nousee.

heleppoa

Heleppoa kuin heinän teko sanoisi Wilson Kirwa. Tuskin hän olisi kuitenkaan tänään tullut mukana 30km lenkkiä. Yksin juostuna ilman mp3 musiikkia se sujui varsin mallikkaasti. Kiersin Lapinnevan kautta, mistä löytyy matkan varrelta metsittynyt urheilukenttä ja lakkautetun koulun lähimaastosta pururata, missä usein olen kilpaillut. Seuran vastuuhenkilö Erkki Pelkonen on tosin jo mullan alla. Hyviä olivat hopealusikat palkintoina ja lämmintä mehu kisan jälkeen. Fiiliksissä kiersin purua puolikierrosta, kun lunta ei ole kuin tiellä sopivasti liukkautta aiheuttamassa. Lenkki kulki mukavasti alusta asti ja hiljaisella metsätiellä sain kaveriksi ilmeisesti kotkan joka pälyili hidasta menoani kilometrikaupalla. Taisin olla sen reviirialueella. Lenkin loppuaika näytti 2.13, mikä ei ehkä ole seuraavan maratonini aika, mutta toivottavasti lähempänä kahta tuntia kuin kolmea. Saa nähdä koska seuraavan kerran edes rohkenen ilmoittautua maratonille. Kuitenkin se jää juoksematta ja ensi vuoden tavoite on ratakymppi.

Tältä Parkanossa näytti viime tammikuussa. Saapi nähdä koska pysyvä lumi tänä talvena tulee. Nyt ei muuta kuin taas kinkkua syömään ja tankkaamaan. Seuraava lenkki on vasta huomenna. Aika rendoa...

24.12

Joulu vastaanotettu juosten. Heräsin aamutuimaan ja otin yön yli uunissa olleen kinkun jäähtymään. Läskiä oli haihtunut varmaan litran verran, mutta kyllä siinä syötävää silti riittää. Illalla päästään maistelemaan. Tänä jouluna ei ole vielä iskenyt perinteistä koomaa liiasta nukkumisesta ja mässyttelystä. Niitä odotellessa...

Viisas valmentajani oli tälle päivälle merkannut 20km niin että mäet reippaasti. Yleensä maanantaisin on pitkät vedot eli viikon kovin päivä. Eilisen jolkottelun jälkeen olo oli hyvä, vaikka selkä vähän jäpittikin. Lähdin sellaista puolireipasta liikkeelle ja pidin sen vauhdin. Mäissä kiristin vielä hieman niin että lenkki meni reippaan puolelle. Kulku oli hyvä, mitä nyt välillä piti käydä puskassa mantelikakkua poistattamassa. Keskisyke oli noin 150 ja vauhti ehkä 4.10-20. Viimeinen kilsa tuli 3.30 pienellä kirrauksella ja fiilikset olivat hyvät. Keli oli aika hyvä ja tossun alle riitti sopivasti hiekkaakin.

Puolen päivän aikaan kävimme Parkanon keskustassa paikallisissa joulunavajaisissa. Näin entistä äidinkielen opettajaani ja vanhaa luokkakaveria, joka innosti minua aikanaan juoksemaan. Saapi nähdä mitä pukki tuo tänävuonna. Taitaa lahjat olla vähenemään päin. Laittakaa säipälle viestiä illalla ja kyselkää mitä heathrown lentokentälle! Kuva parin viikon takaisesta Teivo Cupista ja Jarno Maimonen oikeanpuoleinen juoksija.

valkoinen joulu?

Tätä kirjoitettaessa Parkanossa lunta ripsii taivaalta. Ehdin palata lenkiltä ennen kuin lumisade alkoi. Juoksin 25km:n lenkin osan matkasta leipuri/ maratoonari Reijo Ojennuksen kanssa. Miehellä on ikää 60v. ja lonkkanivel jo kertaalleen vaihdettu. Aktiivi perussuomalaisten politiikassa ja eläkeläisjärjestössä. Oli myös osan aikaa Parkanon urheilijoiden yu-jaoston pj. Hommat kuulemma kasaantuivat hänelle liikaa ja ne jäivät. Huonolta näyttää tälläisen pikkukaupungin tilanne yu puolella. Vetäjiä pitäis löytyä, tuskin ne junnut minnekään häviää. Kouluikäisenä usein vielä harrastetaan, mutta yli 15v. ikäisiä on jo vähemmän. Koko Satakunnan tilanne on muutenkin heikko ja yu passien lukumäärä laskussa. Isoimmilla kaupungeilla kuten Jyväskylässä tilanne on hyvä, mutta mikä pelastaisi perinteiset Keski-Suomen mahtikaupungit Saarijärven, Keuruun ym? Mielestäni kunnan/valtion/ liiton tulisi palkata vetäjiä, jos vapaaehtoisina heitä ei enää eri tehtäviin löydy.

Lounaan jälkeen surffailin netissä tätä kirjoittaen ja lähdimme isäni kanssa käymään Hamsterissa, paikallisessa minimanissa. Olin kaupassa töissä muistaakseni kolme kesää ja hamsterin Kimmo sponssasikin minua hetken. Vaikeaa oli silti noin yleisesti ottaen saada tukea Parkanon yrittäjiltä. Jotkut lupailivat, mutta pidempiaikaisiksi tukijoiksi heistä ei ollut. Ehkä olisi pitänyt asua paikkakunnalla tai saada niitä sm-mitaleita jo paljon aiemmin. Joka tapauksessa Parkanon Urheilijat oli kasvattiseurani ja välit heihin ovat edelleen kunnossa. 30 vuotta seuran toimintaa vetänyt Matti Ahonen siirtyi vetovastuusta sivuun viime vuonna ja seuran toiminta on sen jälkeen hiljentynyt. Seura eli suuruuden aikaa 1995, jolloin aloin lenkkeillä. Pojat 17-sarjalaiset pärjäsivät viesteissä ja maastoissa porukalla Mika Tapio, Janne Tiirikainen, Olli-Pekka Penttilä ja Risto Mäkinen. Kovia urheilijoita olivat myös Satu Järvenpää (kiekko), Mika Laiho (moukari), Joni Myllyntaus (110m aidat), Mika Kaunisto (pituus). Vanhassa tehdashallissa oli 60m juoksusuora ja tähtikisat juhannuksena olivat todella tasokkaat. Kerran kenian Paul Mwangi voitti 1500m aikaan 3.40.1, mutta vanavedessä moni suomalainen juoksi kovia aikoja. Lisäsin kuvan nyt jälkeenpäin. Siinä olen kauden päättäjäisissä ehkä 2005, katson Reijon kanssa jotain listaa.

vuoden lyhin päivä

Nyt ne päivät sitten alkavat jälleen pidentyä. Äärimmäisen hitaasti tosin. Se on vähän niinkuin kestävyyskunnon nousu, kyllä se sieltä. Kävin vielä aamupäivällä Jyväskylässä puntin puolella ennen Parkanoon lähtöä. Kun saavuin perille oli, yllättävää kyllä, jo pimeää. Talomme sijaitsee ns. keskustassa, mutta pimeältä näyttää kun ulos katselee. Mun kämpän sijainti Jyväskylässä on kyllä ykkönen: näkymä on kuin manhattanille. Lähdin kuuden maissa Parkanossa tekemään reipasta tuttua Vanhantalon tietä. Riston kanssa on joskus vedelty tiellä reippaita Veven ottaessa kellolla aikaa. Kovia reenejä silloin. Nyt pompottelin pimeää, tasaista asvalttitietä kuun valossa vain askelten tasainen ääni korvilla. Jännä fiilis. Tuossa tasoristeys jossa ensimmäinen km tulee täyteen ja tuossa sillan rumpu toisen kilsan merkkinä. Kolmas uuden paloaseman nurkilla. Vauhti oli laiskaa kuten viime lauantaina ja hädin tuskin 4min vauhtia. Sellaista reipasta kuitenkin. Kaarsin Karvian tielle ja lähdin laskeutumaan Rytilän monttuun. Vasemmalle jäi Kallion asuinalue. Tunne oli kuin kestävyysjuoksijalla virenin yksinäisillä lenkeillä. Saavuin Viinikan asuinalueelle, jossa talomme sijaitsee. Loivaan mäkeen vielä pientä kirrausta niin syke nousee. Sen verran teki hyvää, että käännyin ja otin vielä toisen vedon. Happi kulki keuhkoissa ja räkä roikkui poskessa tai pikemminkin takin kauluksessa. Ilot ne on otettava arjen pienistä hetkistä. Olen juossut 12 vuotta eikä loppua näy. Aina vain nautittavammaksi käy!

Uusimmassa Urheilulehdessä oli haastattelu Jyväskylän suurmiehestä Matti Pullista. Häntä siteeraten "urheilun merkitys on siinä, että se kannustaa ihmisiä hyvään... toisaalta urheilussa pitää olla 100% täysillä, hulluna, muu maailma unohtaen. Mutta silti pitää tiedostaa, että urheilu on vain osa muuta elämää... urheilun pitäisi ennen kaikkea kannustaa terveisiin elämäntapoihin, vastuullisuuteen omasta terveydestä, siis auttaa kansakuntaa pysymään terveenä. "

loma loma

Huh huh olipa hommaa pakata kamat. Olen elämäni aikana muuttanut noin tsiljoona kertaa ja aina se on yhtä ressaavaa. Afrikassa asuin käytännössä laukusta käsin sillä olin kolme viikkoa sisäoppilaitoksessa satojen kilometrien päässä kotoa ja sen jälkeen kotona viikon lomilla. Lauantaitkin käytiin silloin koulua. Turhaahan niitä kamoja oli kaappiin laittaa kun lähtö oli taas kohta edessä. Silti siihen ei koskaan totu. Oppii sietämään ehkä. Säippä kehaisin pakkaavansa puolessa tunnissa. ok. Ehkä kaveri tyytyy siihen että on optifuel purkki ja pari paria karhun lenkkareita matkalaukussa. Keniassa sillä on jo oma vaatekaappi, missä mm. kuuluisat reikähousut odottavat. Millä ihmeellä sä olet saanut ne niin reikäisiksi? Polttamalla?

Eilen mittautun aamusta vereni hb oli 142 ja valkosolujen määrä 5.9, kun viitearvo on 3.4-8.2. Ei siis mitään ihmeellistä, mutta normaalia mulle. Katotaan kun palailen miltä silloin näyttää. Viimeksi sormenpäästä mitattuna hb nousi järkyttävät kaksikymmentä pykälää. Epäilen testiä. Illalla hallilla oli perus nopeustreeni ja pystyin juoksemaan, vaikka pyöräilyssä satuttamaani lonkkaa vielä jomotti. Nopein kuuskymppinen oli silti vain 8.2. Tänään aamulla kymppi ja illalla 19km 4.50 vauhdilla Kallen kanssa.

Päivän kuva hakunilan kentältä 2005. Miika, Martin Mathani ja Charles Kamathi. Taidetaan juosta samalla kentällä kalevan kisoissa 2009. MM-kisojen aikaan vedin vain lenkkiä ja vaihtileikittelyä pari viikkoa. Jalat oli aivan tukossa, mutta parin päivän palauttelun jälkeen juoksin Lahden eliiteissä ennätykseni. Stimmunki oli hyvä, mutta silti Fransis tuuppas lopussa ohi maraton painaen reisissä ja pääsi maaotteluun. Ei sen puoleen että mua sinne oltais valittu..

Kauhee Kohina täällä mun blogissa. Parisataa kävijää on käynyt katsomassa onko se Takala saanut mitään naputeltua. Aika hektistä oli eilen ja en kerennyt kirjoittaa. Illalla oli vielä kunnon eväät Fransmannissa, minne JKU:n kerma oli kokoontunut viettämään kauden päättäjäisiä. Viereisessä kuvassa Tansanian John Yuda, jonka tuulitakilla mä reenaan ja Ugandan Boniface Kiprop. Jotenkin tuntuu että en mä niin kauheen laiha taidakaan olla! En ole kuullut pojista sen jälkeen. Mielenkiintoinen kesä.

samaa settiä

Tämä riittämättömyyden tunne ei kyllä voi jatkua pitkään. Aamusta otin hieronnan ja ajattelin ottaa päivän rennosti niin hierontakin meneen paremmin perille. Hyppäsin sen jälkeen bussiin kohteena kongolaismummo. Heti alkuun bussi ei mennytkään perille asti ja jouduin rasittamaan jalkoja kymmenen minuutin kävelyllä. Tarkoituksena oli antaa mummolle jouluinen haarakynttilä lahjaksi tunnelmaa luomaan. Tietysti polttimot olivat palaneet, eikä ekstra lampusta ollut iloa. Turha lahja, olisit idiootti tarkistanut toimiiko se ennenkuin menet lahjoittamaan sitä. Onneksi lähihoitajaopiskelija lupasi perjantaina toimittaa toimivat polttimot. Tarkoitus oli tulkkauskeikan jälkeen ehtiä maratonpalaveriin. Bussia odotellessa pääsin seuran toimistolle puoli tuntia myöhässä. Taas se takala sluipaa... Aikataulu kuitenkin ehdittiin lyödä lukkoon eli ensimmäinen kokoontuminen on 28.1, milloin innostuneiden lukumäärä on tiedossa ja saamme kerättyä esitiedot. Yhteislenkit ovat torstaisin, mutta kesken palaverin piti jo rientää lounaalle ja kello oli jo puoli kaksi. Kahdelta alkaa Swahilin kielen tulkkipäivystys maahanmuuttajapalveluissa. Kiva kokea itsensä tärkeäksi, mutta näitä hommia voisi vain tulla hieman tasaisempaan tahtiin. Neljän jälkeen lähdin jouluostoksille Minimaniin, mistä äidille reppu. Repun narut tietysti sotkeutuivat pyörään sen verran pahasti että tuli otettua tuntumaa hiekoitettuun pyörätiehen. Missään ei tuntunut, sillä olin ehtinyt sopia jo lenkistä Kallen kanssa. Pikkasen lonkassa jomotti mutta pari kymppiä tuli jyrättyä ja tällä kertaa hieman rivakammin. Mäet oli tarkoitus reippailla. Kämpille ja ranskalaiset/patongit uuniin sekä pesukone päälle. Niitä odotellessa hain vintiltä matkalaukun. Kohta alkaa pakkausshow. Montako lenkkariparia saan otettua kun maksimipaino voi olla 23kiloa ja mukaan pitäisi mahtua vielä passi ja hammasharja?

Kaksituhatta kävijää rikki! Rohkeasti vain kommentteja kun jaksatte jorinoitanikin lukea! Toistaiseksi en ole vaatinut rekisteröitymistä päästäkseen tsekkaamaan blogiani. Olisi silti kiva tietää ketä nylkkyjä -tavoitteena mielekäs elämä- blogissa vierailee?

itseaiheutettua

Silloin kun pääsee treenaamaan ja paljon ei pitäisi valittaa. Saat tehdä juuri sitä mistä pidät ja tiedät kuntosi kohenevan. Toinen näkökulman tälle on fyysinen väsymys. Pitäisi ehtiä tekemään myös muita arkisia asioita. Lukea tenttiin jne. Kyse usein on ajankäytön hallitsemisesta ei juuri muusta. Valitettavasti täytyy todeta, että tässä suorituspainoitteisessa yhteiskunnassa ajankäyttö on yksi ratkaiseva asia. Se kuka on tehokas, mutta samalla osaa ottaa rennosti porskuttaa menemään. Aina vain on niitä, jotka väsyvät tai tipahtavat tästä oravanpyörästä. Tästä syystä ehkä olen kiinnostunut sosiaalityöstä ja opiskelen sen aineen tenttiinkin. Björn Dählie oli kuulemma ajankäytön mestari ja veti joskus lenkkiä laivan satamassakin kun oli reenin aika. Hän pyöritti urheilubisnestä ja oli samaan aikaan kova hiihtäjä. Toiset sen sijaan jättävät kaiken muun häslingin ja keskittyvä vain yhteen asiaan kerrallaan. Menestystä voi tulla monella tavalla ja sitä tulee jos on tullakseen. Aika raadollista silti tämä urheilu.
Itse olen päättänyt, että unesta ja sen laadusta sekä ruuasta en tingi. Lisäksi kulahtaneilla kengillä en juokse ja näin hanki uusia vammoja. Rautaa pitää silti takoa silloin kuin se on kuumaa. Kyllä ne maksimit joskus löytyvät. Toki senkin jälkeen voit nauttia urheilusta yhtä paljon kuin ennenkin ehkä vain huonommilla tuloksilla.
Tänään aamulla kymmppi ja pari tuntia voimaa, loikkia, kuntopalloa ym. Illalla 15km. 135 sykkeellä mittasin kilometrin 4.20. Taitaa olla äijä kunnossa tai sitten sydän oli laiskalla päällä.

Tänään aukaistiin jo joulukalenterin luukku numero 17. Yhtään ei kyllä joululta tai edes talvelta tunnu, mutta juoksijana pitäisi olla tyytyväinen. Ei lumen nokarettakaan tiellä juoksupoluilla. Vain hiekkaa asvaltin pinnassa, mutta liikaa ei voi vaatia. Silti eräät tekevät kovat reenit matolla tälläisillä keleillä! Outoa.

Eilen kävin kylmäaltaassa ja tänään oli juoksu tarkoitus kulkea. Eipä kulkenut vaan oudon nihkeää oli alusta lähtien. Jotenkin ei hermotus pelittänyt, muuten jalat oli kyllä hyvän tuntuiset. Askel ei tahdonut rullata edes kolmen ja puolen vauhdissa. Sitä vauhtia jyräsin pääasiassa itsekseni 6¤2km. Määrää siis, mutta ei vieläkään vauhteja vaikka niitä jo pikku hiljaa kaipaisi. Silti uskon olevani paremmassa kunnossa kuin vuosi sitten. Se ei vaan näy reeneissä. Uskoo ken uskoo, mutta harjoittelu on ollut ehjää jo pitemmän aikaa ja se on painottunut peruslenkkeihin ja kaksi kertaa viikossa tehtäväviin halliharjoituksiin sekä nopeus-voimaan. Välillä vain tämä juoksijan tekeminen on sitä, että kyseenalaistaa omia reenejään. Reeni tyylejä taitaa silti olla monenlaisia ja itellä vauhdit on kaukana kisavauhdeista peruskuntokaudella. En ole mikään erityinen kovien reenien ihailija, mutta päivän kuvassa on jälleen sitä hohdokasta raasto vääntöä.

St. Olavsloppet

Nyt kävi niin että eilinen päivä tuli skipattua. Ei siis blogin päivitystä. Aamusta tein eilen kuntopiiriä ja illasta 13km reipasta todella hitaalla vauhdilla. Syke ei ollut kuin 145-150, mutta ei ollut vauhtikaan kuin hiukan alle 4min. Säälittävää. Saattoi väsyttää tai sitten kroppa oli vain väsynyt enkä viitsinyt käskyttää sitä liikaa. Lauantaille oli muutenkin merkitty lepopäivä, mutta mitäs muuta sinkkumies tekis kuin reenais? Kyllä se aika vielä tulee, jolloin tekis mieli reenata, mutta lupaa ei tule. Niitä aikoja odotellessa sata lasissa ja täysi panostus päälle.

Tänään jyrättiin poikien kanssa 2.10. Kulku oli yllättävän herkkää ja energiat tuntuivat riittävän hyvin. Vauhti oli kohtalaista, vaikka maratonista keskusteltaessa tahtoo poikien vauhdit kiihtyä! Osa oli jo varannut Hampurin matkan. Lenkin aikana otin yhden energiageelin, mutta vettä en koskaan kanna mukana. Kyllä sitä pari tuntia pitäis pystyä jyräämään kuivin suin. Loppupäivä onkin sitten palauttelua.

Kävin tossa kansomassa vanhoja kuvia msn groupista netistä. Sieltä löytyi vuoden 2004 St. Olavsloppetin kuvia ja muistot palasivat mieleeni. Se oli ensimmäinen maajoukkue edustukseni ja rankka mutta antoisa matka oli. Sen rääkin kun kestin (kolme kisaa neljässä päivässä matkaa yhteensä noin 30km) niin johan paukkui rataennätykset Suomessa. Vitonen parani heti puoli minuuttua. Kisassa ei ole Suomelta ollut joukkuetta vähään aikaan, mutta lähtisin jos kutsu kävisi. Viikon reissu täydellä ylläpidolla ja reissiä eli kisaa joka päivä. Matkaa viestijuoksulla yhteensä jotain 200km. Lisäsin linkkeihin enemmän kuvia tuosta ikimuistoisesta reissusta.

Jos joku luulee että tämä maratoonari pelkästään kikkailee kuuskymppisiä vetelemällä ja nopeusvoimaa tekemällä niin tänään tuli nylkättyä. Aamusta kymppi ja illasta kaks. Kevyttä aerobista siis tai sitä niin kutsuttua betonipohjaa. En tiedä kannattaisko pk lenkit juosta kynnyksen ylä- vai alarajalla, mutta lenkkikaverista riippuen vauhti vaihtelee hieman. Ertsin kanssa se on sellaista puoli reipasta ja Kallen kanss kevyttä. Joskus olen Jussin kanssa vetänyt pitkää ja kauan kesti palautua. Varsinkin jos maanantaina on kova päivä niin sunnuntain pitkä kannattanee ottaa kevyillä vauhdeilla vaikka kilometrejä tulisikin paljon. Ei siis mitä nopeammin sitä nopeammin.

Laitampa tähän eilisen "oheisharjoitteen" kuten Tynsä sitä kutsui: 4km vr+5¤80m avarit+ 4¤3¤60m kovaa 2/5pal+verr+10¤6 aitakävelyä/aidanalitusta+5¤50m juoksuloikkaa+päkiälle nousua+5¤80m vauhdikkaasti+3km vr. Huomenna olis salia aamulla ja se pitää sisällään: 6km vr+vuorokävelyä lämmittelynä+kevyt tanko hartioilla: 4¤5 terävää penkille nousua+kevennyshyppyä 4¤5+yhden jalan kyykky laitteella 4¤5+takareisiä laitteella (20kg) 3¤10 toistoa+ hallinpuolelle, missä kuntopallolla heittoa tai kirppua ja bortsovia+juoksuloikkaa ja vuoroloikkaa ja 5¤80m. Siihen vielä välillä keskivartaloa ala Mikael. Aikamoista spedeilyä siis! Ei kannata ottaa mallia.

Päivän valokuvassa Jarno "moguli" Maimonen ja allekirjoittanut Torreviejassa Espanjassa 2005.

Sambian mestari

Tänään illalla kämpillä meinasin olla käynnistämättä tietokoneen. Se ei kuitenkaan sovi, sillä silloinhan olisi blogi jäänyt päivittämättä. Toistaiseksi olen joka päivä jotain naputellut eetteriin. Toimii myös jonkinlaisena nettipäiväkirjana tai sitähän se on. Katsotaan onko mitään enää tallessa kymmenen vuoden päästä. Paperi versio saattaisi ollakin. Pitäisköhän silloin julkaista omaelämäkerta :) Juoksemaan tulen todennäköisesti silloinkin, mutta voi olla että elämässä on silloin jo jotain muutakin. Ei sen puoleen että nyt olisi tylsää ja sen vuoksi juoksisin. Teen sitä siitä yksinkertaisesta syystä että se on mukavaa ja kilpailullinen haaste kiinnostaa minua, joka 17-vuotiaana kävin ensimmäisellä lenkillä ja joka ei tulosurheilusta saati kestävyysjuoksusta tiennyt sitä ennen tiennyt yhtään mitään. Palasin vuonna 1995 Suomeen Afrikasta asuttuani siellä kahdeksan vuotta. Pelasin silloin aktiivisesti tennistä ja olin siinä mielestäni kohtuu hyvä. Koskaan en kilpaillut siinä, mutta luulen että geenit sopiva paremmin nykyiseen lajiini. Valmentajana minulla oli Tansaniassa Sambian mestari, mistä myös se lempinimi. Treenit olivat silloin kovia ja viivajuoksua tehtiin massakentällä 40 asteen helteessä jalat hapoilla. Nautin kovista reeneistä, mutta nuorimmat tytöt se sai itkemään. Raadollista. Rankin harjoitus oli takaviivalta juoksu verkolle mistä mailakosketuksen jälkeen peruutus taakse ja verkkolyönti yläkautta. Kengät sutivat massakentällä ja jalat olivat hapoilla, silloin löysin masokismin siemenen kasvavan ysiluokkalaisen sielussa. Suomeen ja Parkanoon palattuani lähin tennishalli oli talvisaikaan naapurikaupungissa ja tuntivuokra 110 markkaa. Ei kestänyt harrastus siinä vaiheessa kun sm-tason kaverini pyysi Parkanon Urheilijoiden järjestämiin pururatajuoksuihin. Jännitti niin älyttömästi että ei ole ennen eikä jälkeen niin jännittänyt. Raasto ja tunne oli kuvottava, mutta samalla nautittava. Pärjäsin heti kohtuullisesti ja aloin tekemään ensimmäisiä kolmen kilsan lenkkejä, siis kolme kertaa pururadan ympäri. Syksyllä siis aloitin lenkkeilemään ja seuraavana kesänä elämäni ensimmäisissä ratakisoissa juoksin vitosen aikaan 17.32 ja seuraavana päivänä tonnivitosen 4.32. Kaveri lupasi kahvit jos olis menny alle kolmenkymmenen. Kasi taisi mennä heti 2.10 aikaan kauheella tekniikalla, mutta raastoa löytyi. Sillä juoksun tiellä ollaan edelleen. Keväällä olin ollut elämäni ensimmäisissä sm-kisoissa Keuruulla. Mike Kosgei oli saapunut pelastamaan silloin Suomen kestävyysjuoksun. Lähdin täysillä kisaan ja olin sijalla 75 ja toiseksi viimeinen. Parkanon pojat ottivat M17 sarjassa joukkue pronssia ja pettyneitähän he olivat. Pojista vain Risto juoksee edelleen.

Kaksitoista salmiakkia syöty joulukalenterista. Vain pari viikkoa aikaa jouluun eikä yhtään tunnu siltä. Levätä silloin ainakin on hyvä eikä se kinkun syöminenkään hassumpaa puuhaa ole. Mielenkiintoista tutkia, kuinka huonosti lenkit kulkevat parin päivän syöpöttelyn jälkeen (pete tyyliin). Joulua ennen on jäljellä vielä kuitenkin hyödyllistä peliaikaa reenata kunnolla. Tänään kävin tapojeni mukaan jo aamusta hierojalla. Alunperin se lähti liikkeelle siitä, että aamulle oli aikoja helpompi saada. Myöhemmin se on ollut mielestäkin kätevää palautella päivällä ja ehtii vielä illasta tehdä lenkinkin. Omat jalat ei niin pahasti tukkoon menekään kun tota lihasmassaa ei ole, vaan kevyt hieronta riittää noin kerran kahdessa tai kolmessa viikossa.
Eilinen puntti ja kuntopallo kyllä tuntui pakaroissa tänään siis siellä missä kuuluukin. Illalla jyräsin Kallen kanssa 1.20 ja meno oli aika kevyttä. Kova tuuli hieman häiritsi menoa, mutta tiet oli juostavassa kunnossa. Luulen että seuraavaksi satava lumi ei tee alustaa liian liukkaaksi. Tänään piti lukea tenttiin, mutta meni pyykin pesuksi ja rästiin jääneiden sanomalehtien lukemiseksi. Täytyy sitten viikonloppuna panostaa opiskeluun. Kuva viime kesältä Kangasniemeltä kun keli oli vielä kuin morsian.

Tänään tuntui taas olevan perussetti päivä eli kohtuu kiireistä aamusta asti. Jossain vaiheessa ehdittiin kuitenkin pitämään maratonkoulu paleveria. Nimekäs maratoonari Erojärvi suostui lähtemään mukaan kun kiireiltään ehtii. Tarkoitus on siis ens vuonna urheiluseuran kanssa polkaista käyntiin SUL:n pilottimaratonkoulu projekti. Haastetta riittää siinäkin. Onneksi on taitava valmennuspäällikkö apuna. Meikä säätää siinä omaa juttua ja toivottavasti saadaan vedettyä se kunnialla läpi. Tuntuu olevan aika suosittua tollaisten maratonkoulujen järjestäminen. Aikuiset kyselevät myös aikuisten urheilukoulujen perään. Sitä terveysliikuntaa siis. Ei aina vain junnuilla ja kilpailu-urheilijoille. Ja JKU vastaa kuin kaiku kysyntään!

Aamut punttireeni jäi siis väliin. Ajattelin tänään lenkin päälle käydä vähän heilumassa niin pysyy ryhti kasassa. Pimeää on ulkona kuin mikäkin ja tekee hyvää käydä välillä sisätiloissakin ja bongailla kavereita. Perussasia eli nylkkääminen pitää olla kuitenkin mielessä tässä vaiheessa kautta. Eikä liian kovilla vauhdeilla vielä.

Tulipahan siellä painonnostosalilla riehuttua. Lyhyttä ja terävää niinhän se oli. Päälle kolmen kilon kuntopalloa ja 5¤100. Huomenna heti aamusta hieronta.

Elämä tänään pyörähti taas käyntiin arjen merkeissä. Sain nukuttua hieman pidempään univelkoja pois eikä tänään muutenkaan ollut onneksi minuuttiaikataulu. JKU:n toimistolla riitti suuniteltavaa tulevan maratonkoulunä suhteen. Mielenkiintoinen haaste sekin. Keli ulkosalla on melko synkkä, mutta plussakeli pitää maanpinnan pehmeänä ja se säästää jalkoja. Päätinkin juosta Mikaelin kanssa ulkona Keuruun mailia Hipposhallia kiertävällä pyörätiellä. Kilometrejä kertyi yhteensä 12, kun ohjelmassa oli 4¤3km. Kierrosvauhdit aluksi 6.15-20. Seuraavat kaksi 6min kierroksia ja vika kovaa 5.34 ja 5.17. Ei mennyt repimiseksi kun maileri Mikael rullaili vieressä. Lopuksi vielä hallille verryttelemään, pakara- ja polvennostojuoksua ja vielä 4¤100m. Kämpille takaisin kahdeksan maissa ja jauhelihaa käristämään tortilloja varten. Urheilijan mieli oli tyytyväinen. Huomenna tosin työkeikka estää aamuisen punttireenin. Ei pysty panostamaan kuten haluaisin, ei vaan :-3 Päivän kuvassa on sitä niin sanottua henkeä ja paljon. Kunnon saalistus meininki elämästä ja kuolemasta vähän niinkuin KK2008 ja ei se gepardi mikään hidas eläinkään ole.

bränder vai aallon leipomo?

Tänään seurasin EM-maastoja Riston kämpillä Tampereella. Jälleen jäi Musse ilman kultamitalia, mutta hyvä hopea kuitenkin. Kuti lähti kyllä terävästi liikkeelle Toron nurmiradalla. Sjööqvist kepitti myös hyvin kun ottaa huomioon että Jussi päihitti hänet PM-maastoissa. Siellä reitti oli tosin mäkinen ja alusta pehmeämpi. Janne ja Jussi olivat nyt parhaat suomalaiset odotetusti.
Päivän reeni oli puolitoista tuntia kevyttä. Lenkin aikana piipahdin Turtolan kesportista noutamassa Pegasukset hyvään asevelihintaan 60e. Ne sitten kourassa tunti vielä lenkkiä ja Siwan kautta maastoja seuraamaan telkkarista. Hyvältä maistui metripizza, vaikka eihän siitä nälkä lähtenyt. Iltajunalla Jyskylään ja sen pituinen viikonloppu.

Toron tulokset linkistä. Eivät muutkaan suomalaiset aivan nappiin juosseet, mutta uutta matoa vaan koukkuun! Kisa palvelee kuitenkin hyvin tulevaa kautta, kun nyt vetelee kovaa. Hambergilla on kuulemma jo kova vedätys päällä. Koita mies kestää! Saa nähdä koska Suomeen tulee taas liukkaat kelit ja lumisade.

after ski

Aamusta jälleen aikaisin kuin tikka pystyyn ja bussilla Tampereelle. Sieltä Riston caravellilla pelipaikalle ja verryttelemään. Mukaan lyöttäytyi itse huruhuhtala. Verryttely sujui niitä näitä jutellessa, mutta pyssyn paukahdettua juttu katkesi. Lähdin terävästi kuten aina ja Pasi lähti mukaan. Eka kilsa loivaan mäkeen 3.08 ja Paze halusi olla rinnan mitan edellä. Toinen alamäkeen 3.04 ja kääntäpaikalle, missä kello näytti 7.50. Kolmas kilometri 3.24 vastaseen ja neljäs km mäkeen suunnilleen sama ja viimeinen loivaan alamäkeen edelleen vastatuuleen 3.08 suunnilleen. Loppuaika 16.06 ja fiilis kohtuu hyvä. Juoksin painavilla Pegasuksilla ja juoksu tuntui hieman harppovalta, mutta voimakkaan tuntuiselta. Ehkä ne voimareenit on jotain saanut aikaan. Askelvirhe vasemmassa jalassa näkyy tossun kulumisena ulkoreunasta mikä syö kenkää ja miestä. Paikat tuntuivat hyviltä ja päälle hyvä verryttely. Saunaan ja Teivon kerhohuoneelle glögiä ja munkkia maistelemaan. Arvonapalkinto ei tällä kertaa sattunut kohdalle, mutta voittajan suklaarasia maisui makealle. 5e hinnaksi varsin kohtuu palvelua. Jälkipuintia ja Tampereen keskustaan kiinalaista ruokaa syömään.

Näyttää Säipällekin kirjoittelu maistuvan. Niistä vois olla hyötyä koulujutuissakin. Joo mäkin osaan ilmaista itseäni parhaiten Swahiliksi, mutta antaa tällä kertaa olla...

Aktia cupin kisa käytiin tänään ja myös Teivon tulokset löytää täältä kunhan ne tulevat sinne.
Huomenna on kovaakin kovempi skaba EM-maastojen merkeissä Espanjassa. Painakaa pojat! Älkää kyräilkö toisianne vaan pistäkää kampoihin niille huulioille. Kärkeen ja relax!

pre teivo

Parkanossa on hyvät juoksukelit tällä hetkellä. Lämmintä on +4c ja vettä on sadellut. Pienempien metsäteiden kunto vielä arveluttaa, mutta keskustassa pääsee kullkemaan pitävällä alustalla. Vanha seurakaveri Risto Mäkinen Parkanon urheilijoiden ajoilta otti tänään yhteyttä ja pyysi kyläilemään Tampereelle. Samalla voisin osallistua hegemoniseen Teivo cupin osakilpailuun. Vastasin pyyntöön myöntävästi, sillä olen aina valmis haasteisiin- vai onko kyse spedeilystä? Joka tapauksessa huomenna raastetaan vitonen Teivon raviradan viereistä pyörätietä. Seuralla on kerhohuone raviradan katsomossa, missä sijaitsee myös pukutilat. Hyvin järjestetty tapahtuma ja skaban jälkeen spekulaatio kahvikupin ääressä tuo mieleen hyvän nylkkyhengen. Kuvassa Risto ottamassa hopeaa Pirkan hölkässä.

Tänään nukuin pitkään ja silti olin ehkä siksi väsyttänyt koko päivän. Aamulla 9km ja teräviä vetoja kerrankin pitävällä alustalla 5¤100. Stimmungin ollessa hyvä vielä ulkosalla kevyt kuntopiiri sisältäen jännehyppyä, kyykkyhyppyä, kivelle(penkille) nousua sekä sisätiloissa keskivartaloa leukoja unohtamatta. Oma ennätykseni siinä lajissa on 18 puhtaalla tekniikalla. Tein sen ohuessa ilmanalassa viime maaliskuussa kuntosalilla, missä myös Nils Chuman oli vieraillut seinällä olleen valokuvan perusteella. Kova tatskajätkä se Nils.

6/12

Eipä taida ylläoleva lukusarja herättää samanlaisia ajatuksia kuin vastaava 9/11. Numeroita molemmat, mutta kaksi eri merkitystä. Edellisessä niistä juhlitaan pienen ja sisukkaan sekä omalaatuisen suomalaisheimon itsenäisyyspäivää. Jälkimmäinen näistä muistuttaa taitetta maailman historiassa ja sodan alkua. Enää sitä ei käydä niinkään valtioiden välillä vaan niiden sisällä. Onneksi Suomi on sen verran mitätön maailmanpolitiikassa, että meitä ei vihata läheskään yhtä paljon kuin esim. jenkkejä tai entisiä siirtomaaherra maita. Parempi liikkua ulkomaillakin ja suomen kieli toimii hyvänä salakielenä esim. toisten ulkonäköä kommentoitaessa :) Onhan niitä ihmisiä kuollut enemmänkin yhdessä tapahtumassa esim. maanjäristyksessä, mutta sen (9/11) poliittinen merkitys on sitäkin suurempi. Tykkäät Bushista tai et jenkit tulevat jyräämään jatkossakin.

Päivällä televisiosta tuli klassikko Tuntematon sotilas ja myöhemmin uudempi sotaleffa Etulinjan edessä. Lähetyksen aikana istuin junassa kohti Parkanoa kun sitä ennen olin lipsutellut parikymppiä Vesan kanssa Keuruun tiellä Jyväskylässä. Mies oli sen verran kuitti että pitkä lenkki lyheni hieman. Onneksi en kaatunut tai satuttanut pahemmin itseäni. Tsemiä Hakunilan juoksijoille lauantaina. Teki mieli itsekin lähteä testaamaan kuntoa, mutta jäänee väliin. Kovimmat vetovauhdit on toistaiseksi ollut 3.20 per kilsa, jos ei nopeusharjoituksia lasketa.

aattona

Tänään testasin hyötyliikuntaa tai sanoisinko työpaikkaliikuntaa. Juoksin nimittäin viiden kilometrin päähän tulkkaamaan ja tulin parin tunnin päästä sieltä pois. Kyseessä ei ollut mikään viranomaistulkkaus, niinpä katsoin tuulipuvun sopivan virka-asuksi. Tällä tavalla sain nukutuksi tunnin pidempään ja sehän on paljon. Vie oikeasti paljon aikaa, jos käy kympin vetäsemässä käy suihkussa ja keittelee puurot. Helposti puolitoista tuntia ennen pitää herätä jos meinaa jossain paikassa olla tasalta. Täällä Jyväääskylässä on ollu ihmeelliset lumipöperö kelit. Uutta lunta sateli hieman ja se jäi puuroksi tien pintaan. Juosta kun yrittää se pyörii lenkkarin alla ja heti tuli säären etuosan jänne kipeäksi ylimääräisestä jännityksestä. Mäkisessä maastossa on lisäksi vaikeaa juosta, jos tossu ei pidä ja uusien vammojen riski kasvaa. Vai ei talvi ole juoksijan surma? Kommentteja?

Meikäläisen räkätauti alkaa olla siinä vaiheessa että väsyttää raakasti. Sain Erikin kanssa juostua Jyväsjärven ympäri lopussa kiihdyttäen 3.50 vauhtiin lenkin pituuden ollessa 1.10. Ilman kaveria olisi mennyt kävelyksi ja ajattelin jo mennä uima-altaallekin jalkoja lilluttelemaan. Vasemman jalan säären etuosan jänne nimittäin vähän tuntuu kuten viimeksi oikean. Silloin ei viikon lepokaan auttanut. Sain valmentajalta kunnon ryssävoidetta ja se polttelee kunnolla. Pistää ilmeisesti veren kiertämään. Lenkin jälkeen Erikin kanssa yliopiston liikunnalle vielä saunomaan. Sieltä löytyis punttisalikin, mutta viihdyn Hippoksen puntilla. Laitteet on molemmissa aika hikiset, mutta Hippoksella on henkeä enemmän :) Lisäksi sieltä löytyy Suomen tuoreimmat ja parhaat valmentajat. Juostaanko tuolla ensi kesänä?

tuhat rikki

Perustin blogini noin kolme viikkoa sitten. Olin miettinyt sitä jo pidenpään ja lueskellut kavereitteni blogeja. Niitä oli mukava lueskella, miksi siis ei perustaa omaa jos jotain sanottavaa tuntuu olevan. Alkusysäys oli turhautumiseni jalkavaivaan. Päätin levätä sen kuntoon ja pitää samalla pientä huilia. Näin jälkikäteen se teki vain hyvää, vaikka mara jäikin juoksematta. Olivat muuten pojat juosseet hyvin Milanossa. Sekin oli yksi vaihtoehdoistani. Mutta asiaan: Tarkoituksenani oli ainakin blogin alussa avautua siitä kuinka rastasta on olla juoksija ja olla juoksematta. Nyt arjen rullatessa ajatukset ovat hieman muuttuneet. Kirjoitan siitä mikä sillä hetkellä pyörii mielessä. Ja edelleen pysytään sporttiteemassa.
Aamun punttireeni sisälsi penkille nousua, kevennyshyppyä, takareisiä, kuntopallolla heittoa, bortsovia, kirppua ja vetoja. Iltapäivästä oli oikein raukea olo ja urheilun high-fiilis parhaimillaan. Mitään paikkaa ei kolottanut ja hommat tuntuivat luistavan siihen asti kunnes pyöräytin fillarin avainta hieman liikaa lukossa. Poikkihan se meni ja uusi avain piti hakea kotoa. Onneksi sain valmennuspäällikön autoa lainaan. Kämpille kuuden maissa ja lenkille Börjen kanssa. Päivä jälleen pulkassa. Joskus pitäis jaksaa vielä lukea tenttiinkin. Joulukuun neljäs päivä ja tuhannen kävijän määrä rikki blogissani. Kiitti! Valokuvassa taistelutannerta Kipchoge Keinon maatilalta.

vaisua vaisua

Sen tuntee heti jo aamulla ennen sängystä nousua. Sitä ennen on saattanut jo edeltää herätyskellon myöhemmäksi siirtäminen. Heräät todellisuuteen ja kurkussa tuntuu. Nouset ylös ja olo on vaisu. Mietit jättääkö aamulenkki väliin. Jättäisin, mutta tänään ei ole menoa ennen kymmentä. Lasillinen vettä ja kampean itseni ulos, missä aloitan juoksuaskeleiden tapailemisen. Pikku hiljaa keho alkaa tuottaa lämpöä ja ajatukset lähtevät liikkeelle. Mieli on tulevassa päivässä. Illalla pitäisi olla hallilla juoksemassa kolmetonnisia. Katsotaan nyt miten sitä jaksaa. Juoksen seiskan normaalin kympin sijaan. Pari vedon tapaista ja kämpille suihkuun. Mikropuurot naamaan Keskisuomalaista samalla lukien. Välillä vähän roiskuu lehdellekin. Joskus on aamuja, jolloin ei tule verhoja avattua. Sama se kun ulkona on muutenkin niin pimeää.

Maahamuuttaja äitien "kouluun" tulkaamaan. Meno on iloista ja tunnelma hyvä. Tänään leivotaan pipareita. Kun tietää, mitä millaisia selviytyjiä he ovat ei tee itse mieli valittaa. Päivä pelastettu. Kotiläksyksi saan tulkattavaksi leipuri hiivan biisin. Hyvä että jokin asia pitää ajatukset pois urheilusta. Käväisy urheiluseuran toimistolla ja uimahallille uimakoulua tulkkaamaan. Aika härdelliä, kun lapset pääsevät veden kanssa tekemisiin. Ja voi taas sitä ilon ja riemun määrää vaikka välillä kaveria tönitäänkin. Mahtaa olla melko kuluttavaa opettajan olla skarppina ja puhallella pilliin sillä silloin ei sukellella ja kaikki kuuntelevat. Vaikeaa kuvitella, että jossain päin maapalloa vesi on kallista ja sitä voidaan hakea päivienkin kävelymatkan päästä.

Kämpille ja pienet tirsat. Verryttely hallille ja aukivedot. Olo kohtuu hyvä, mutta passailen ja juoksen vain 3¤3km. Huomenna olis se punttipäivä aamusta klo 8. Arkea. Eilen vuokrasin leffan Lord of War. Se kertoo asekaupasta ja oheinen linkki hyvään kohtaukseen, kuinka lentokone "maatuu".

raskasta raskasta

Päivän pitkä lenkki starttipaikkana hotelli Alba tuntui kyllä pitkältä. Tiedoksi vaan jos liikut Jyväskylän suunnalla lähdemme Mattilanniemestä klo 10.30 liikkeelle. Tänään silti kaksi huippumenijää Erik ja Jussi myöhästyivät junasta ja joutuivat luultavasti yksin jyräämään lenkkinsä. Vein poikia Huhtasuon alueelle mistä Kankitien kautta Palokkaan johtavalle tielle. Sieltä takaisin Laajavuoren tietä Kortepohjan ylioppilaskylään, minne suurin osa jäikin. Tuuli oli tänään navakka ja luntakin alkoi pyryttämään loppulenkistä. Tämän miehen sykkeet olivat liian korkeat 145 jopa 150 ja keskiarvo 2.13 kestävällä lenkillä kohtalainen 139. Toivotaan että palaudun. Pikkasen lenkkari suti, kun vastasataneen lumen alla oli jäätä. Vesa saavutti pari läheltä piti tilannetta, mutta tuntumaa juoksualustaan ei silti tarvinnut ottaa. Kerran mutkikkaalla metsätiellä vastaantuleva auto oli saada neljän keilan kaadon, mutta jälleen juoksijat veivät voiton!

JKU:n nettisuilta löytyvät kuumat seurasiirrot. Vielä kuitenkin pari yllätyskorttia on tiedossa, mutta tämä paljastuu vasta myöhemmin. Tänään on vasta joulukuun toinen päivä :)
Näyttäisi Rukan maailmancupissakin pyryttävän.

nylkkyjen ilta

Viime yönä nukuin melkein 12 tuntia. Vähän tuli aamusta jo kelloa katsottua, mutta kuitenkin puoli 10 sängystä nousin. Aamumuroja ja hallille kuntopiiriä tekemään. Juoksua yhteensä 10km ja 5¤80m. Kämpille syömään ja yliopiston kirjastolle tenttiin lukemaan. Pystyin keskittymään hyvin neljään saakka, jolloin kirjasto meni kiinni. Sitä ruotsinkielistä eepostakin tuli selailtua. Viideksi jälleen hallille Börjen kanssa mattoa takomaan. Kymppi 3.40 vauhdilla yhden asteen kulmalla. Syke alussa 160 ja lopussa päälle 170. Meni vähän kovan puolelle. Jotenkin matolla juostessa vauhdit tuntuva kovemmilta puhumattakaan siitä kuinka se rassaa mieltä. En tajua miten Vesku on vedelly 25km:n reippaita! Ovat kuulemma kuntosalin muut ihmiset hieman katselleet, kun kone sammuu automaattisesti tunnin jälkeen ja Vesa käynnistää naama punasena sen uudelleen ja matto laulaa jälleen. Huh huh.

Se on sitten joulukuun ensimmäinen päivä ja eka luukku aukeaa salmiakki kalenterista. Illasta olisi tarkoitus tarjoilla lämmintä glögiä nylkyille. Luvassa saattaa olla keskustelua sportista ja ehkä viime kesän Kalevan kisojen kelausta dvd:ltä.