Tänään olisin voinut olla maailman onnellisin maileri. Tai no maileri ja maileri, mutta neljän minuutin alittaja tonnivitosella ainakin. Se on ollut tavoitteeni siitä lähtien kun aloin kilvoittelemaan. Alitus on vältellyt minua kuin kissa kuumaa puuroa. Niin myös tänään.
Jämsän kestävyyskarnevaalit ovat ollet minulle aina tärkeä tapahtuma. Ensinnäkin siksi, että kisat ovat lähellä Jyväskylää ja toiseksi siksi että paikalla on vain ja ainoastaan kestävyysintoilijoita. Pukukoppiin meno on aina yhtä säväyttävää. Nyt on taas käynnissä yksi sukupolven vaihdos ja meitä 70-lukulaisia ei tainnut olla pukkarissa kuin Kykyri, Syrjälä, Rotich ja minä. Kovasti yritin tsempata nuorempiani ja kehoitin isällisesti siirtymään rohkeasti vaan pidemmille matkoille kuten maratonille.
Eilisen keventelyn jälkeen kasin aamulenkki sujui ihan kivasti samoin kuin 4x100m kiiharit. Hartiat eivät olleet paremmassa tikissä hieronnan jälkeen. Antero käsittelikin niitä kisapaikalla ja luulen sen auttaneen. Jos ei fyysisesti niin ainakin henkisesti.
Etukäteen oli kova spekulointi lähestyvästä kisasta. Sain kuulla, että Kykyri vetää ekan kiekan 62 sekuntiin ja jatkaa päälle minkä jaksaa. Itse kisassa Pete oli liekeissä ja eka kiekka tuli 61 sekkaan. Meikä oli liekeissä myös seurasin Ollia ja tässä vaiheessa kisan voittaja Teppo oli munkin takana. Kasin väliaika oli siinä 2.05-06 ja totesin vauhdin aika kovaksi. Tonni tuli 2.39-40 mikä sekin on meikäläiselle kovaa kyytiä. Hallissa olen tonnin joskus juossut 2.36.
Etusuoralla kierrosta ennen maalia alkoi tapahtumaan. Edellinen kiekka oli kuulemma hidas 65 sekkaa kun Teppo lähti loppuvetoon. Uskoin neljän minuutin alitukseen ja tiesin tänään sen tapahtuvan. Takasuoralla alkoi jo hiukan painamaan ja porukkaa lappasi ohi. Viimeinen 200m tuli sen verran hitaasti että takkiin tuli lisää ajallisesti. Aikani 4.02.03 on neljä sadasosaa hitaampi kuin viime vuonna. Kisan voitti Teppo hyvällä ajalla 3.56.
1500m eriä jämsässä juostiin kuusi kappaletta! Pienen harmituksen jälkeen seurasin nopeinta starttia ja se oli hienoa seurattavaaa. Uljaita juoksijoita radalla. Fiilikset vaihtuivat pettymyksestä nautintoon siitä mitä todella haluana tehdä. Treenata, kilpailla ja tavata ystäviä. Päivän tulokset.
Kun aikoinani juoksin vielä tonnivitosta ja tappelin ton neljän minuutin kanssa (kyvyt eivät parempaan riittäneet), huomasin, että parhaaseen lopputulokseen silläkin matkalla pääsee mahdollisimman tasaisella vauhdinjaolla. Kun ekaa kertaa alitin 4 min vuonna 1994 Tampereella (3.59.97) vauhdinjako oli tosi tasainen (400m 64, 800m 2.08, 1200m 3.12). Sen sijaan silloin, kun 800m väliaika oli 2.05-2.06, hyydyin joka kerta lopussa niin, että aikaa meni 4.02-4.04. Mun rekordijuoksussa (3.59.28) väliajat olivat puolestaan 63, 2.07 ja 1200m 3.11. Luulen siis, että olet tällä hetkellä alle 4 min kunnossa ja se olisi Jämsässä mennyt jos olisit naputtanut tasan 4 min vauhtia alusta asti. Pari sekuntiakin on suuri ero kasin väliajassa ja jos kasin väliaika olisi ollut 2.08, tunne olisi varmaan ollut paljon tuoreempi sitten viimeisellä ringillä.
VastaaPoistakiinnostavia harjotuksia teit. tekstiäsi on kiva lukea. itsekin harrastan pitkiä matkoja, näitä lisää
VastaaPoistaZeta on varmasti oikeassa. Yritetään maltillisempaa alkua seuraavalla tonnivitosella.
VastaaPoistaAnonyymi: juttua kyllä piisaa. Kohta kolme vuotta olen tainnut blogia pitää!
joo, oon aiemminkin eksynyt sivulle ja selaillu kirjotuksia. itsekin olin jämsässä ja samalla kolmetonnisella, en pysyny aivan mukana kun jäin kovemmasta joukosta jo 3 kiekan jälkeen
VastaaPoista