Aina ei voi voittaa. Hyvin menneen maanantain treenin jälkeen iski jälleen täydellinen kulkemattomuus. Eilinen iltalenkki oli hiukan tukkoisen tuntoinen ja tuntui että siellä alaselässä ja pakaranseutuvilla on jotain negatiivisia muutoksia tapahtunut. Asia osoittautui todeksi tänään aamulenkillä. Pitkästä aikaa uskaltauduin aamureippailulle ja olisi kannattanut jättää tekemättä. En tiedä mikä siinä on, pitäisikö jaloitella enemmän ennen kuin iskuttaa jalkoja vai mikä. Nyt kuitenkin teki mieli kävellä, mutta itkulla väänsin 8km+2x100m. SI-nivelissä tuntui jännää arkuutta ja takareisiss ehkä hiukan kiristi. Siis kroppa ei toiminut ja niinkin yksinkertainen asia kuin juoksuaskeleen ottaminen muuttui ylivoimaisen vaikeaksi.
Päivällä töiden parissa en jumia huomannut. Kämpille pääsin hyvissä ajoin ja otin päiväunet. Vanhemmat ovat käymässä Jyväskylässä ja flunssaisen iskän kanssa nukuttiin. Iltalenkille lähdin ajatuksella, että kuitenkaan ei kulje. Niinpä tein ohjelman 2x10x10 vuoroloikkaa heti alta pois ja ryhdyin hölköttelemään. Tarkoitus oli juosta 5km reipasta, mutta kävelyvauhtiseksi meni. Huomasin myös, kuinka hengitys ei kulkenut. Olin siis pihalla. Lenkin (10km) päälle menin uimahallille selkiä ja vatsoja tekemään. Ajattelin myös saunomisen helpottavan tilannetta. Kämpille palatessani juoksu ehkä tuntuikin piirun verran paremmalta.
Jos en olisi uimahallilla käväsissyt en olisi huomannut yliopiston kuupperin-testiä (ilmoittautuneita oli 129). Yliopiston 200 metrin mittaista kumikiekkoa kiersi hyvä ja huonokuntoiset sulassa sovussa 12 minuutin testiä. Kannustus oli kova, mutta ei niinkään asiantunteva. Hyvänä päivänä olisi tehnyt mieli näyttää kuinka juosta ja vetästä recordit. Ehkä joskus toiste..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti