Kello lähestyy kymmentä ja meikäläisen blogi on vielä päivittämättä. Ei sen puoleen fiilikset ovat ihan positiivisia ja pientä kiireenpoikasta on ilmassa. Töiden jälkeen huilailin hiukan ennen illan lenkkiä. Juoksin maastossa 18km ja pimeähän siinä yllätti. Juoksu muuttui hiukan varomiseksi ja meno ei ollut enää niin rentoa, kun piti katsoa mihin jalkansa asettelee. Maasto oli rankka Huhtasuon hiihtalatupohja, mutta hyväähän se vain tekee. Huomenna olisi ohjelmassa reipasta ja katsotaan miten kulkee.

Tänään tein havainnon kerrostalon hissin peilistä. Sieltä katsoi lenkin jälkeen punaposkinen ja terveän näköinen kaveri. Havaittavissa ei ollut yhtään kalpeutta, mikä on hyvä merkki se. Ehkä flunssa alkaa olla voitettu. Suosittelen muutenkin oman pärstän katsomista peilista joskus. Vielä kun hyväksyt näkemäsi kuvan se saa positiivisia ajatuksia mieleesi, olet oikealla tiellä. Pitäisi olla helppoa, mutta onko?

Toinen havainto itsestäni lenkin ainana oli, kun tunnustelin olemattomia selkälihaksia juoksun aikana. Selkeästi siellä jotain lihasta liikkui, mikä on merkki siitä että selkä aktivoituu juoksun aikana tukien selkärankaa. Muistelen, että kesällä selkälihakset eivät yhtä aktiivisesti toimineet.