Taas on yksi työviikko ohi. Nopeasti ne menevät nykyään kun on ohjelmaa niin paljon. Ehkä aiempaan verrattuna työviikon aikana en väsy fyysisesti yhtä paljon. Yksi syy saattaa olla se, että en juokse aamulenkkejä ja toiseksi se että mitä luultavimmin miestä vaivannut ylikunto alkaa olla voitettu kanta. Laskeskelin tänään, että syy-lokakuu on mennyt aika rennon treenin merkeissä. Jos vain toivun flunssasta kunnolla on tarkoitus alkaa sitomaan lenkkarin nauhoja entistä useammin. Valmentaja lähetti jo tulevan harjoitusohjelmankin.
Bussimatka Parkanoon on aina yhtä ainutlaatuinen. Siinä ehtii vajaassa kolmessa tunnissa katselemaan maisemia, lukemaan sekä ottamaan parit nokkaunet. Tuo pelkkä istuskelu on joskus aika terapeuttista puuhaa ja tyhjentävät ainakin aivot hyvin. Parkanoon saavuttuani kävelin kotiin ja tein havaintoja tutusta kotikaupungistani. Yksi niistä oli, että Viinikkajoen varrella sijaitseva 4h-kerhon pyörittämä minigolf on näköjään lopettanut toimintansa. Ainakin yksi koppi oli viety pois ja radat pahasti lahonneet sekä puunlehtien peitossa. Pitäisköhän ryhtyä yrittäjäksi ja laittaa radat kuntoon. Mukavastihan siinä yksi kesä menisi. Taloudellisesti ei varmaankaan miljoonabisnesta, mutta onko aina tarkoitus tehdä voittoa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti