Onneksi mun masennuskaudet eivät kestä pitkään. Niinkin pieni seikka kuin juoksun sujuminen jälleen vaikuttaa kummasti mielialaan. Aamulla lähdin sillä periaatteella ulkoilemaan, että tänään kärsitään juoksun kulkemattomuudesta. Juoksin tunnin ihan kohtalaisella kululla. Loikkimisesta hiukan kipeytynyt pakara ei menoa pahemmin haitannut.

Illan reeni 3km vr+ 4x30m Pakara/polvennostujuoksu+ 2x4xHarjun puuportaat/5min pal+ 10x100m hölkkäpal. + 3x5 syväkyykkyhypyt terävästi+ 2x6 yhdenjalan kyykyt (opettelua valmentajan ohjauksessa). Antero kertoi tekevänsä samaa liikettä ja ikää on 60-vuotta sekä polvi tähystetty. Ei voi siis itse valittaa vanhuuden kankeutta..

Juoksussa parasta on loppuverryttely. Varsinkin jos treeni on mennyt perille ja juoksu tuntuu edelleen kevyeltä. Tänään sellaisia oireita oli, mikä pisti hymyilemään. Hiukan itsekin ehdin säikähtää virnistystäni. Se ei ole sopivaa tähän aikaan vuodesta. Parasta iltatreenissä oli ehkä se, että sain satunnaisesti paikalle tulleen kaverin narrattua tekemään omaa treeniäni. Alun tekniikkaosio meni vielä kivasti, mutta neljän porrasjuoksun jälkeen intensiteetti nousi liian kovaksi. Kaveri sai asiantuntevaa opastusta valmentajanikin suunnalta ja aivan ilmaiseksi. Toivottavasti juoksukipinä kasvaa eikä täysin tänään sammunut!