Kunnon yöunien ja aamupalan jälkeen lähdin tekemään jo perinteiseksi tullutta lauantain reipasta. Se menee vielä ihan kivasti vajaa tunti heräämisen jälkee. Vauhdit kun kiihtyvät kevättä kohti pitää ehkä tehdä reeni illemmalla. Silloin kroppa ainakin helpommin suostuu yhteistyöhön. Kyseessähän on vauhtikestävyysharjoitus ja kropassa on sellainen pieni pahaolo. Vauhtien kiihtyessä paha olo kasvaa, mutta kunnon kehittyessä olotilaa oppii paremmin sietämään. Itse asiassa hyväkuntoisena kovakaan vauhti ei tunnu pahalta. Sitä kai se hyväkuntoisuus on.

Juoksin siis Jyväsjärven ympäri 160-165 sykkeillä ja vauhdit olivat edelliskertaa hieman paremmat. Gepsin mukaan vauhti oli 10 sekkaa kovempia per kilometri. Aika säälittävää 3.50 vauhtia silti edelleen on, mutta jostain on aloitettava. Kulku ei ole vielä hyvää ja pieni polvivaiva vie rentoutta. Toisaalta nyt on huippukelit reippailuun. Ei ole liian kuuma ja ilma on sopivan raikas. Vielä kun päivänvalo edes hetkeksi näyttäytyisi.

Päivä meni jälleen kirjastolla ja sain jututtaa urheilukirjailija Erkki Vettenniemeä, joka oli telkkarissa viime viikolla käydyssä keskustelussa. Vaikka en ole samoilla linjoilla hänen kanssaan ymmärrän kuitenkin pointin.

Iltareeni oli puolituntia salilla ja 500m uintia. Setti tuntui menevän hyvin kroppaan ja toivottavasti vie juoksuakin eteenpäin.