Päivät menevät ja vuoden pimein vuodenaika on käsillä. Tänä vuonna se ei väsytä tai harmita läheskään yhtä paljon. Treeni on kevyempää aikaisempiin vuosiin verrattuna ja alla pitkä ylimenokausi. Näköpiirissä ei ole myöskään kilpailuita niin ei ole aihetta kurittaa kroppaa kovilla treeneillä. Tässä vaiheessa kautta eletään vielä säästöliekillä ja punotaan juonia. Jokaisen urheilijan on hyvä miettiä syksyllä tekemisiään ja miettiä mitkä asiat vievät eteenpäin.
Meikäläisen päivä oli jälleen melko kiireinen. Aamusta klo 8.15 olin pilatestunnilla, jonka jälkeen juoksin kasin. Melko hyvin väsytti toi Pilates, vaikka siinä ei oikeastaan mitään tehdä. Siinä se ehkä onkin, kun joutuu jännittämään kroppaa ja käyttämään niitä kuuluisia syviä vatsalihaksia. Sanoisin, että siinä on avain mun alaselkäongelmien korjaaamiseen.
Ihan mielenkiintoista on ollut viime päivinä seurata, kuinka alaselkään ei ole ollenkaan tuntunut. Joko olen oppinut hallitsemaan ryhtilihaksia tai sitten juostessa lantio ei käänny niin että alaselkä kääntyy notkolle. Ehkä kyse on molemmista ja toivotaan, että asiat jatkavat kulkuaan oikeeseen suuntaan.
Urheilijana oleminen on tunnetta perusväsymyksestä. Se on sitä treenien aiheuttamaa fyysistä raukeaa oloa. Ei siis pahasta, mutta sen kanssa on elettävä. Meikä oli ennen illan reeniä aika puhki, mutta kummasti sitä taas virkistyi Harjun maastoissa. Vastassa oli Antero tutusti kello kädessä kun hölkkäilin paikalle. Eläkeläinen oli kerennyt myös käydä lenkillä ja pari kävelylenkkiäkin oli vissiin tehty.
Ohjelmassa oli perinteinen 2x5 harjun portaat. Ennen niitä oli polvennosto ja pakarajuoksua. Päälle 2x10x100m rullauksia hiekalla. Mulla tuntui hiukan oikeassa polvessa, mutta pystyin tekemään kaikki. Omituinen oli olotila, kun missään paikassa ei kinnannut eikä tarvinnut kroppaa turhaa jännittää. Mitä nyt polvessa välillä tuntui. Voin sanoa, että kulkuni oli lennokkainta sitten kesäkauden ja ajoittain tuntui reteeltä spurtata satasen matkalla alkumatkasta. Sitä helppouden tunnetta ei voi kuvata, se täytyy kokea. Moni aktiiviurheilija varmaan tietää mistä puhun.
Filosofiani tällä hetkellä siis on, että eka juoksu kuntoon ja sitten määrää ja vauhteja. Tässä järjestyksessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti