Eilen vesijuoksua tehdessämme totesin Jounille, että mulla ei ole koskaan kulkenut vesijuoksun jälkeisenä päivänä. Torstai ei ollut poikkeus. Aamulla juoksin ihan kunnon aamulenkin 9km+2x100m. Lonkassa tuntui pientä kinnausta loppuspurteissa.
Työpäivä tuli ja meni. Kiertelin sen jälkeen kaupoilla ja urheiluliikkeestä tuli ostettu Under Armourin sortsit ja Niken uikkarit. Tähän asti olen hillunut uima-altaalla juoksukamoissa. Lidlistä ostin ravitsevaa pikaruokaa: thariruokaa riisin kera pahvipakkauksessa. Ei tarvi kuin lämmittää mikrossa ja ateria on valmis.
Iltalenkille lähdin pienen ruokailun jälkeen. Ulkona oli pimeää jo kuuden jälkeen. Jyväsjärven kuuluisalle rantaraitille saavuttuani huomasin edessä menevän selän. Kiihdytin vauhdin noin neljään minuuttiin ja selkä läheni tuskallisen hitaasti. Pian huomasin punaisessa takissa lukevan Vaajakosken kuohu. Koska oli sen verran hämärää tunnistin juoksijan vasta vierellä ollessani. Ari Surkka oli juoksemassa töistä kotiin. Syke kuulemma oli 134 ja mä löysin Polarin parhaasta mittarista lukeman 179. Pienellä häiriöllä saattoi olla osansa. Jatkoin matkaani samaa vauhtia ja syke tasaantui puskareissun jälkeen lukemille 155. Jalat tuntuivat olevan kuin eri paria ja vasemmassa lonkassa tuntui pientä kinnausta. Tilanne ei helpottanut ja reippaan vauhti laski 4.10 tuntumaan loppuvaiheesta 13km:n kierrosta.
Sairastelun jälkeen reenit on siis aloitettu. Mitään hirveää lentoa miehessä ei ole havaittavissa. Katson miltä toi selkätilanne vaikuttaa keväämmällä ja katsotaan sitten onko miehestä vielä kilpajuoksijaksi.
Jyskän huoltsikan ylämäessä syke nousi jo yli 150..mutta kieltämättä helposti kulki tänään. Tätä se lepo teettää.
VastaaPoistaAS
mukava on lukea sun päivänkulkua aina näin iltasella ku ehtii näiden arjen askareiden (aamulla aina kiire töihin, lapset hoitoon, töistä takas, ruokaa, säätämistä kotosalla, pieni iltalenkki ja lasten nukutus) eli klo. 7.30-21.30, täyttä menoa)ei miika ressata jos ei nyt tähän aikaan vielä oiken tossu kulje! tästä on matkaa kevään kisoihin... välillä meinaa kyllä olla luovutuksen makua, onkohan sitä enää tosiaan kilpajuoksijaksi? nykyään on jo tyytyväinen ku saa 70km juostua viikos! no pohjiahan meilä on, parin kk hyvällä jaksolla saa ihmeitä aikaan. tsemiä syyskeleille. t:blogin intensiivinen seuraaja pirkola
VastaaPoistaKiitti Juho tsemppauksesta. Niin se on että enää ei 150 viikkokilsat napsu yhtä helposti sinkullakaan. Toivottavasti saa vielä "kehuskella" keromaisesti monta vuotta, kuinka vähällä määrällä kulkee niin ja niin kovaa. Tietysti sekin vaihtoehto voi tulla vastaan, että kroppa ei enää koskaan kulke kuten parhaina vuosina. Silti mitä sitten, viis sm-mitalia on jo kaapissa.. :)
VastaaPoista