Kohta pukkaa marraskuuta. Kellojakin siirrettiin viime yönä tunnilla eteenpäin. Toivottavasti aamuheräämiset helpottuvat edes hiukkasen. Toisessa päässä on taas aikaistuva pimeys. Enää ei hyödytä, vaikka menisi treenaamaan kello viisi. Silloin jo alkaa olla hämärää ja aina vain pahenee. No toivotaan, että tänä vuonna vuoden synkin aika menee nopeasti ohi.

Olen suunnitellut tammikuun leiriä ja ilmassa on useita vaihtoehtoja. Pitäisi aktivoitua kyselemään kavereilta, mihin he suuntaavat ja tehdä sen jälkeen päätöksiä. Eilen ilmaantui uusi kohde, kun triatlonisti Tuukka Miettinen menee Uuteem-Seelantiin neljäksi kuukaudeksi talvea karkuun. Sain eilen kutsun mennä kyläilemään ja harkitsen asiaa tosissani.

Treenien puolella juoksin 2.05 eli viisi minuuttia enemmän kuin viime viikolla. Siinäkin näkyy siis nousujohteinen harjoittelu.

Kunnon yöunien ja aamupalan jälkeen lähdin tekemään jo perinteiseksi tullutta lauantain reipasta. Se menee vielä ihan kivasti vajaa tunti heräämisen jälkee. Vauhdit kun kiihtyvät kevättä kohti pitää ehkä tehdä reeni illemmalla. Silloin kroppa ainakin helpommin suostuu yhteistyöhön. Kyseessähän on vauhtikestävyysharjoitus ja kropassa on sellainen pieni pahaolo. Vauhtien kiihtyessä paha olo kasvaa, mutta kunnon kehittyessä olotilaa oppii paremmin sietämään. Itse asiassa hyväkuntoisena kovakaan vauhti ei tunnu pahalta. Sitä kai se hyväkuntoisuus on.

Juoksin siis Jyväsjärven ympäri 160-165 sykkeillä ja vauhdit olivat edelliskertaa hieman paremmat. Gepsin mukaan vauhti oli 10 sekkaa kovempia per kilometri. Aika säälittävää 3.50 vauhtia silti edelleen on, mutta jostain on aloitettava. Kulku ei ole vielä hyvää ja pieni polvivaiva vie rentoutta. Toisaalta nyt on huippukelit reippailuun. Ei ole liian kuuma ja ilma on sopivan raikas. Vielä kun päivänvalo edes hetkeksi näyttäytyisi.

Päivä meni jälleen kirjastolla ja sain jututtaa urheilukirjailija Erkki Vettenniemeä, joka oli telkkarissa viime viikolla käydyssä keskustelussa. Vaikka en ole samoilla linjoilla hänen kanssaan ymmärrän kuitenkin pointin.

Iltareeni oli puolituntia salilla ja 500m uintia. Setti tuntui menevän hyvin kroppaan ja toivottavasti vie juoksuakin eteenpäin.

Kello lähestyy kymmentä ja meikäläisen blogi on vielä päivittämättä. Ei sen puoleen fiilikset ovat ihan positiivisia ja pientä kiireenpoikasta on ilmassa. Töiden jälkeen huilailin hiukan ennen illan lenkkiä. Juoksin maastossa 18km ja pimeähän siinä yllätti. Juoksu muuttui hiukan varomiseksi ja meno ei ollut enää niin rentoa, kun piti katsoa mihin jalkansa asettelee. Maasto oli rankka Huhtasuon hiihtalatupohja, mutta hyväähän se vain tekee. Huomenna olisi ohjelmassa reipasta ja katsotaan miten kulkee.

Tänään tein havainnon kerrostalon hissin peilistä. Sieltä katsoi lenkin jälkeen punaposkinen ja terveän näköinen kaveri. Havaittavissa ei ollut yhtään kalpeutta, mikä on hyvä merkki se. Ehkä flunssa alkaa olla voitettu. Suosittelen muutenkin oman pärstän katsomista peilista joskus. Vielä kun hyväksyt näkemäsi kuvan se saa positiivisia ajatuksia mieleesi, olet oikealla tiellä. Pitäisi olla helppoa, mutta onko?

Toinen havainto itsestäni lenkin ainana oli, kun tunnustelin olemattomia selkälihaksia juoksun aikana. Selkeästi siellä jotain lihasta liikkui, mikä on merkki siitä että selkä aktivoituu juoksun aikana tukien selkärankaa. Muistelen, että kesällä selkälihakset eivät yhtä aktiivisesti toimineet.

tässä järjestyksessä

Päivät menevät ja vuoden pimein vuodenaika on käsillä. Tänä vuonna se ei väsytä tai harmita läheskään yhtä paljon. Treeni on kevyempää aikaisempiin vuosiin verrattuna ja alla pitkä ylimenokausi. Näköpiirissä ei ole myöskään kilpailuita niin ei ole aihetta kurittaa kroppaa kovilla treeneillä. Tässä vaiheessa kautta eletään vielä säästöliekillä ja punotaan juonia. Jokaisen urheilijan on hyvä miettiä syksyllä tekemisiään ja miettiä mitkä asiat vievät eteenpäin.

Meikäläisen päivä oli jälleen melko kiireinen. Aamusta klo 8.15 olin pilatestunnilla, jonka jälkeen juoksin kasin. Melko hyvin väsytti toi Pilates, vaikka siinä ei oikeastaan mitään tehdä. Siinä se ehkä onkin, kun joutuu jännittämään kroppaa ja käyttämään niitä kuuluisia syviä vatsalihaksia. Sanoisin, että siinä on avain mun alaselkäongelmien korjaaamiseen.

Ihan mielenkiintoista on ollut viime päivinä seurata, kuinka alaselkään ei ole ollenkaan tuntunut. Joko olen oppinut hallitsemaan ryhtilihaksia tai sitten juostessa lantio ei käänny niin että alaselkä kääntyy notkolle. Ehkä kyse on molemmista ja toivotaan, että asiat jatkavat kulkuaan oikeeseen suuntaan.

Urheilijana oleminen on tunnetta perusväsymyksestä. Se on sitä treenien aiheuttamaa fyysistä raukeaa oloa. Ei siis pahasta, mutta sen kanssa on elettävä. Meikä oli ennen illan reeniä aika puhki, mutta kummasti sitä taas virkistyi Harjun maastoissa. Vastassa oli Antero tutusti kello kädessä kun hölkkäilin paikalle. Eläkeläinen oli kerennyt myös käydä lenkillä ja pari kävelylenkkiäkin oli vissiin tehty.

Ohjelmassa oli perinteinen 2x5 harjun portaat. Ennen niitä oli polvennosto ja pakarajuoksua. Päälle 2x10x100m rullauksia hiekalla. Mulla tuntui hiukan oikeassa polvessa, mutta pystyin tekemään kaikki. Omituinen oli olotila, kun missään paikassa ei kinnannut eikä tarvinnut kroppaa turhaa jännittää. Mitä nyt polvessa välillä tuntui. Voin sanoa, että kulkuni oli lennokkainta sitten kesäkauden ja ajoittain tuntui reteeltä spurtata satasen matkalla alkumatkasta. Sitä helppouden tunnetta ei voi kuvata, se täytyy kokea. Moni aktiiviurheilija varmaan tietää mistä puhun.

Filosofiani tällä hetkellä siis on, että eka juoksu kuntoon ja sitten määrää ja vauhteja. Tässä järjestyksessä.

Jos eilen oli nollapäivä niin tänään tuli sitten kilsoja senkin edestä mittariin. Aamupäivällä mulla oli hyvää aikaa ja hölkkäilin päivänvalossa parikymppiä. Juoksu kulki ihan kivasti ja tekniikkakin pysyi kasassa. Tällä tarkoitan sitä, että juoksuasento pysyy hyvänä loppuun saakka eikä alaselässä ala tuntumaan.

Jouni pyysi iltalenkille ja ajattelin vielä pystyväni kympin hölkkäilemään. Ajatuksena oli tehdä sitä keskivartaloa kehittävää reeniä sen jälkeen. Hiukan selkiä vahvistinkin sekä tein hallin puolella 3x100m rennosti. Kämpille päästyäni oli jo melkoinen nälkä ja hyvällä ruokahalulla söinkin.

Huomenna olisi jälleen Pilates-päivä. Ajattelin juosta sen jälkeen aamulenkkini ja mielenkiinnolla katson, miten juoksu kulkee. Pilateshan rassaa sitä voimanpesää eli keskivartaloa. Ainakin viimeksi oli hyvä ryhti pitkän aikaa ja alaselkäoireet ovat olleet poissa melkein kokonaan viime päivinä. Ei silti aleta intoilemaan vaan edetään askel kerrallaan. Huomenna kuitenkin mahdollisesti porrasjuoksua, mikäli Harjun portaat eivät ole liian pahasti lumen peitossa.

lepiä

Aamulla alkoi tuntumaan siltä, että tänään on lepopäivän paikka. Onhan tässä harjoiteltukin ehjästi reilu viikko ja kolme reipasta lenkkiä kerkesi olla ohjelmassa. Kroppa vain kertakaikkiaan oli niin väsynyt, että päättelin levon tulevan tarpeeseen. Toivotaan, että ratkaisu oli viisas.

Mitään ihmeellisempiä ei siis ole kerrottavana juoksurintamalta tältä päivältä. Katsotaan, miltä tuntuu alaselässä taas huomenna. Tässä välissä jo ehdin ihmetellä, kuinka oireetonta juoksu on ollut parina viime päivänä. Matti Hannus kirjoitti ihan mielenkiintoisesti Juoksja-lehden blogissa vammoista. Ite jäin miettimään tuota epätasapainoa elimistössä, joka aiheuttaa vammakierteitä. Asiassa lienee totuuden siemen. Toisaalta vahvistus siitä, että oma tilanne palautuu vielä joskus normaaliksi sai uutta puhtia.

Juoksu rullasi tänään älyttömän hyvin. Syinä luulen olevan hyvää-huomenta liike salilla, jossa tanko on hartioilla ja siitä kumarrutaan eteenpäin ja takareisia ja pakaroita käyttämällä suoristetaan selkä/kroppa. Tein sitä lauantaina salilla ja tuntui lihaksissa aika pian. Kuitenkin sen verran, että ei jumiin vetänyt.

Juoksimme tänään ns Keuruun mailia reippaasti 160 sykkeillä. Vauhtina se oli hiukan alle neljää minuuttia ja tuntui juuri sopivalta mulle. Kyseessä oli jo viikon kolmas reipas ja hiukan jo väsytti ennen reeniä. Aamulla olin käynyt verikokeessa ja juossut kasin aamulenkin. Hemoglobiini oli 143, mikä mulle on aika normilukema. Aloitin silti varalta rautakuurin ja ostin apteekista d-vitamiiniakin. Sitä kuulemma kannattaa käyttää pimeään vuodenaikaan.

Valmentaja oli reeniohjelmaan laittanut yhdeksän kierrosta, mutta tyydyin seitsemään. Ei sen puoleen olisi pari kierrosta enemmänkin mennyt, mutta ajattelin pitää systeemin nousujohteisena. Seuraavalla kerralla vedän kahdeksan ja ehkä hiukan reippailen lopussa ja sitä seuraavalla yhdeksän ja jälleen hiukan kovempaa. Näin pysyy homma mielekkäänä ja selkeästi näkee, että jotain kehitystä tapahtuu. Valmentaja tuntui hyväksyneen filosofiani.

Reenin päälle rullailin 6x100m hallin puolella ja hyvin tuntui rullaavan. Alaselkä ei tuntunut häiritsevän ollenkaan, mitä nyt pientä kinnausta oli. Jatketaan kuntoutuksen suorittamista ja maltilla etenemistä jatkossakin.

Kuva viime kesältä kodin läheltä Parkanosta. Viinikan pururadalla juoksin elämäni ensimmäiset lenkit. Yksi kierros oli vajaa kilometri ja kolmella kierroksella aloitettiin.

sunnuntai

Meikäläiseltä ei tekeminen lopu. Aamulla sain juostua pois jaloista pitkän lenkin. Matkaseuraksi lähti Liikasen Tommi ja hiukan vajaa kaksi tuntia kuluikin mukavasti jutellessa. Molemmat olivat varmasti motivoituneita jatkamaan juoksijana olemista treenin jälkeen. Niin se vain on, että juoksija ymmärtää toisen juoksijan ajatuksia.

Pitkän lenkin jälkeen kokkailin ruokaa ja omasta mielestäni tein varsin hyvän aterian. Täytyy myöntää, että nautin perunoiden kuorimisesta ja lihan ruskistamisesta. Ruokaa kun melko harvoin tekee niin se tuntuu rentouttavalta puuhalta.

Päivän projekti oli käännöstyön saattaminen loppuun. Sainkin sen puristettua kasaan ja saatoin onnitella itseäni. Vielä olisi ollut opiskelujakin tekemättä, mutta päätin pitää loppupäivän huilia ja menin coffee houseen lukemaan päivän lehteä. Tuttavallisemmin koffari on ihan rentouttava paikka ja viihdyn siellä yksiksenikin. Söin wokki aterian ja pari tuntia myöhemmin vielä kebabin ranskalaisilla. Ilmeisesti oli sen verran kova kulutus kropassa, että tuli pian uudestaan nälkä. Wokki oli kyllä herkkullista, mutta annos ei mikään maailman suurin. Wokki on siis pikkunälän taltuttaja.

lunta sateli jälleen

Huomenna on iso päivä. Norjan Trondheimissa kilpaillaan Pohjoismaiden maastomestaruudesta. Veikkaan, että tällä kertaa tulee menestystä. Suomella on tällä kertaa viivalla ykköstykkinsä. Pari kertaa on itsekin tultu oltua mukana ja hienoja muistoja reissuilta on. Ehkä vielä joskus kisakoneessa. Täältä löytyy linkki kisoihin.

Meikäläinen on painanut töitä ja reenejä viikonlopun. Eilen tein yhden 20km lenkin päiväsellä, kun työt antoivat myöten. Kiersin Palokan kautta kauniita reittejä pitkin ja juoksu kulki ihan kohtalaisen kivasti. Iltalenkki jäi suosiolla väliin, sillä rupesin urakoimaan käännöksen kanssa. Sen kanssa meni neljä tuntia ja puoleen väliin saakka pääsin. Tänään sitten jatkoin siitä mihin jäin ja sain yhden valmiiksi. Huomiselle riittää puhdetta kuitenkin.

Treenien puolesta tämä päivä oli laadukas. Vaikka ulkona oli talvinen keli ja uutta lunta oli satanut yön aikana varmaan viisi senttiä se ei menoa haitannut. Juoksin nimittäin Hipposhallille tekemään päivän reipasta. Yhteensä puoli tuntia kevyttä alle ja varsinainen reeni oli hatusta vedettynä 8km kiihtyvänä. Meikäläisen tämän hetken kunto on aika lailla pohjamudissa ja 3.50 vauhti tuntui nyt sopivalta. Syke oli 160 lukemissa eli ei siis liian korkea ainakaan, mutta tuohonkin sai tehdä töitä. Vauhti kiihtyi hiukkasen ja viimeinen tonni kulki 3.30 vauhtia ja syke nousi melkein 170:ään eli lähelle anakynnystä. Hyvässä kunnossa ollessa tuo on se syke, missä pitäisi liikkua paljon ja pitkään vauhtikestävyyttä kehitettäessä. Kunnon nousunha näkee siinä, että syke pysyy samana ja vauhdit paranevat. Katsotaan miten tilanne kehittyy..

Vietin päivääni myös yliopiston kirjastolla opiskellen. Kävin sen jälkeen vielä uimahallilla tekemässä puolen tunnin hyvän lihaskuntoharjoituksen sekä kilometrin uimarypistyksen. Kroppa oli aika väsynyt sen jälkeen, mutta pää teki kivasti töitä käännösten parissa. Niin se on, että toinen lepää kun toinen tekee töitä. Siis joko mieli tai kroppa. Mulla on aika monta rautaa tulessa tällä hetkellä ja opiskeluistakaan en voi oikein tinkiä, kun niistä kerran ite maksan avoimen yliopiston puolella. Mutta nyt täytyy kyllä jo mennä nukkumaan, että jaksaa huomenna juosta pitkän lenkin.

niitä näitä

Vaikka mun elämässä ei periaatteessa tapahdu mitään ihmeellistä, voi yksi päivä sisältää monenmoista. Voisin jopa väittää eläväni mielenkiintoista elämää. Kahta samanlaista päivää minulla ei ole. Näen ja koen koko ajan uutta. Opin siinä samalla myös asioita elämästä. Yksi mottoni onkin ollut silmien pitäminen auki. Tietty uteliaisuus on vain hyvä asia ja tekee elämästä mielekkään.

Kello 8.15 olin Pilates-tunnilla ekaa kertaa elämässäni. Kohtalaisen hinnan toivoin olevan sijoitus hyvinvointiini. Olipahan se ainakin mielenkiintoinen tapa aloittaa työpäivä. Aamupäivällä kävin juttelemassa pankissa elämän pienistä suurista asioista. Sain kuulla, että saisin asuntolainaa tarvittavan määrän ja korkotasokin on tällä hetkellä varsin matala. Viisas ratkaisu olisi tässä vaiheessa tehdä pari terävää peliliikettä myös eläkesäästämisen suuntaan. Pieni summa kuukausittain toisi kolmenkymmenen vuoden päästä pienen lisän sille, mitä työnteolla on ansainnut. Eihän sitä edes tiedä onko nykyisenlaista työeläkettä siinä vaiheessa edes olemassa.

Työpäivää jatkoin swahilin-kielen päivystyksellä. Tämä tarkoittaa sitä, että asiakkaat voivat tulla täyttämään lomakkeita ja kysymään työntekijöiltä asioita oman kielen tulkin ollessa paikalla. Eilen FST-kanavalta tuli mielenkiintoinen dokumentti. Se kertoi Ruandan pääkaupungissa Kigalissa ja pakolaisleirillä asuvista pakolaisista, jotka Suomi on jo luvannut ottaa. Vastuunsa tunteva ja kortensa kekoon kantava Suomi on luvannut ottaa hoidettavakseen pienen osan maailman pakolaisongelmaa. Tuo 750 tuntuu kuitenkin olevan liian suuri määrä, kun maasta ei tahdo löytyä tarpeeksi kuntia jotka ovat valmiita ottamaan pakolaiset vastaan. Jyväskylässä luku on 50, mutta mikään toinen Keski-Suomalainen kaupunki ei tietääkseni ota vastaan yhtään. Pieni Kinnula suunnittelee ottavansa pienen ryhmän. Heidän toivotaan elvyttävän kunnan väestökatoa ja mikäli he tulisivat lakkautusuhan alla oleva Muholan koulukin voisi jatkaa toimintaansa. Seurataan tilannetta.

Ja asiaan eli juoksuun. Vasen lonkka kipeytyi eilisessä reipppaassa ja hiukan arastellen lähdin tänään tekemään treeniä. 4km verryttelyn jälkeen tein pakara- ja polvennostojuoksut. Päälle kirmailin portaita 2x4 ja rullailin 10x100. Vasta satasissa lonkkaan alkoi tuntua ja jätin toisen sarjan tekemättä. Sen sijaan tein hiukan pidemmän verryttelyn, 30 min. Työn sankari tänään oli kuitenkin pikajuoksija Juho Kaihlajärvi. Hän teki tunnin verran porrasjuoksua! Kevyemmällä intensiteetillä, mutta nousten harjun toista puolta kiviportaita ja laskeutuen toiselle puolelle puuportaita pitkin. Yhteen vetoon meni aikaa legendaariset 3.40 ja toistoja miehellä oli 2x5!! Asennetta!

reipasta

Eilen vesijuoksua tehdessämme totesin Jounille, että mulla ei ole koskaan kulkenut vesijuoksun jälkeisenä päivänä. Torstai ei ollut poikkeus. Aamulla juoksin ihan kunnon aamulenkin 9km+2x100m. Lonkassa tuntui pientä kinnausta loppuspurteissa.

Työpäivä tuli ja meni. Kiertelin sen jälkeen kaupoilla ja urheiluliikkeestä tuli ostettu Under Armourin sortsit ja Niken uikkarit. Tähän asti olen hillunut uima-altaalla juoksukamoissa. Lidlistä ostin ravitsevaa pikaruokaa: thariruokaa riisin kera pahvipakkauksessa. Ei tarvi kuin lämmittää mikrossa ja ateria on valmis.

Iltalenkille lähdin pienen ruokailun jälkeen. Ulkona oli pimeää jo kuuden jälkeen. Jyväsjärven kuuluisalle rantaraitille saavuttuani huomasin edessä menevän selän. Kiihdytin vauhdin noin neljään minuuttiin ja selkä läheni tuskallisen hitaasti. Pian huomasin punaisessa takissa lukevan Vaajakosken kuohu. Koska oli sen verran hämärää tunnistin juoksijan vasta vierellä ollessani. Ari Surkka oli juoksemassa töistä kotiin. Syke kuulemma oli 134 ja mä löysin Polarin parhaasta mittarista lukeman 179. Pienellä häiriöllä saattoi olla osansa. Jatkoin matkaani samaa vauhtia ja syke tasaantui puskareissun jälkeen lukemille 155. Jalat tuntuivat olevan kuin eri paria ja vasemmassa lonkassa tuntui pientä kinnausta. Tilanne ei helpottanut ja reippaan vauhti laski 4.10 tuntumaan loppuvaiheesta 13km:n kierrosta.

Sairastelun jälkeen reenit on siis aloitettu. Mitään hirveää lentoa miehessä ei ole havaittavissa. Katson miltä toi selkätilanne vaikuttaa keväämmällä ja katsotaan sitten onko miehestä vielä kilpajuoksijaksi.

On ilta ja blogipäivityksen aika. Päivä on ollut kiireinen ja tekemistä on riittänyt. Hiukan flunssa verottaa vielä voimia, mutta toisaalta on rento olo. Tällä hetkellä en osaa stressata mistään. Työt sujuvat rutiinilla ja treenattua tulee aina silloin tällöin. Aamulenkille en edelleenkään kovin helpolla lähde, paitsi huomenna kun ei ole aikaista herätystä. Tänään illalla tein ihan mielenkiintoisen treenin. Juoksin kympin uimahallille, missä Jounin kanssa teimme selkä/vatsa/kyljet treenin. Ihan sellaisen perussetin. Päälle tehtiin vesijuoksua puoli tuntia ja saunoteltiin. Juoksin loppuverkkana saunanraikkaana pikkusiskon kämpille. Siellä odotti iltapala ja uunipannarit. Vanhempani olivat jälleen tullee käymään Jyväskylässä ja majoittuivat pikkusiskon luona. Melko nopealla tahdilla kippasin pannarit suuhun ja jatkoin matkaani. Ohjelmassa oli vielä sosiaalityön verkkokeskustelun kommentointia, Blurb-kirjani säätämistä ja blogin kirjoittelua. Ilta on jo pitkällä ja venyttelyt sekä iltauutiset ovat seuraavaksi ohjelmassa.

Yllä oleva kuva on otettu Mombasasta vuonna 1994. Olimme siellä lomamatkalla norjalaisen kaverini kanssa. Opiskelimme tuolloin amerikkalaisessa lukiossa ja meillä oli parin päivän lyhyt loma. Kuten kuvasta näkyy keli oli kohdallaan ja meikäläinen jokseenkin nuorempi jannu.

No niin nyt on taas päästy treenien pariin. Aamu alkoi hieman haparoiden, kun menin ilman aamupalaa otattamaan verikoetta. Kellonaika oli oikea, mutta viikkoa liian aikaisin. No palasin kämpille ja ehdin vielä aamulenkille (7km+1x00m). Juoksu oli hieman tukkoista, mutta iltalenkki sujui jo paremmin.

Päivän aikana ehdin tehdä töitä, kerrata tenttiin ja tehdä tentti kello 16.30. Omat aivot olivat siihen aikaan hiukan jäässä ja en saanut kirjoitettua perinteistä kahta sivua per vastaus. Kysymyksiä oli kolme ja aiheina vanhusten mielenterveys, lasten hyvinvionti ja mustalaistutkimus. Aiheet olivat sen verran mielenkiintoisia, että luin tenttikirjat hyvin ja tein perusteellisimmat luentomuistiinpanot pitkään aikaan. Harmi vaan että hyvä kenraali näkyi huonona menestyksenä tentissä.

Illalla lähdin lenkille pimeään ulkoilmaan. Siihen lienee totutteleminen seuraavan parin kuukauden ajaksi. Hölkkäilin kympin ja kulku oli vallan mainio. Kimmoisuus tuntui oikeen hyvältä ja mies oikein viihtyi ilmassa askellusten välillä. Kävin Hippoksella morjestamassa kavereita ja pari selkä ja vatsaliikettäkin tein. Huomenna mahdollisesti kevyttä vauhtileikittelyä tai salia. Katsotaan nyt mitä terveys antaa tehdä.

Pikkasen vie sairastelu vielä voimia. Nukuin pitkät 12 tunnin yöunet ja aamupalan jälkeen ajattelin lähteä pienelle lenkille. Pieneksi se jäikin, sillä jaloissa tuntui eilinen kevyt lenkki ja eikä menohaluja oikeen ollut. Viiden kilsan jälkeen pistin kävelyksi ja kävin katsastamassa vanhat lenkkipolut kuten viinikan pururadan. Siellä meikäläinen juoksenteli ensimmäisä lenkkejäni. Nyt reitti on hiukan kaventunut ja kasvanut umpeen, mutta on edelleen juostavassa kunnossa.

Jännä juttu, kuinka meikäläisen selkä tuntuu pienenkin juoksun jälkeen. Kyllähän siinä selkä rasittuu penestäkin ja pitkän levon jälkeen kroppa on vähän ihmeissään. Voi olla, että vie hetken aikaa ennen kuin juoksu alkaa taas kulkemaan. Valmentaja Antero on ensi viikon etelässä ja treenit tulee tehdä ilman valmentajan valvovaa silmää.

Juoksukelit ovat muuttuneet aika paljon sairastelun aikana. Nyt on lunta hiukkasen maassa ja kelit kylmempiä. Ensi viikolle on kuitenkin luvattu plussakelejä ja eiköhän se maastossa juoksukin onnistu vielä pehmeällä alustalla.

RT @iJoshCox "To describe the agony of a marathon to someone who's never run it is like trying to explain color to someone born blind." -Jerome Drayton

miikatakala@blogspot.com

Sairasteluni seitsemäntenä päivänä oli aika kokeilla juoksua. Vielä aamulla olotila oli niin tukkoinen, että aiottu aamulenkki siirtyi puolelle päivää. Sitä ennen ehdimme käydä vaihtamassa talvirenkaat veljeni autoon.

Uusien tallojen jälkeen veljeni jatkoi projektiaan valokuvata meikäläistä eri vuodenaikoina. Lähdin juoksemaan aurinkoiseen talvikeliin pitkin hiekkatietä. Jaloissa oli herkkä olo ja juoksu kulki kivasti. Kympin lenkin aikana pysähdyin pari kertaa poseeraamaan veljelleni. Harmi vain, että kuvat ovat raw-muodossa enkä saa muutettua niitä jpegeiksi tai muiksi muodoiksi, mitä blogini hyväsksyisi.

Huomenna on tarkoitus juosta kevyt tunnin lenkki. Toivotaan, että flunssa vihdoin väistyisi ja juoksurallattelu voisi jatkua.

perjantai

Taas on yksi työviikko ohi. Nopeasti ne menevät nykyään kun on ohjelmaa niin paljon. Ehkä aiempaan verrattuna työviikon aikana en väsy fyysisesti yhtä paljon. Yksi syy saattaa olla se, että en juokse aamulenkkejä ja toiseksi se että mitä luultavimmin miestä vaivannut ylikunto alkaa olla voitettu kanta. Laskeskelin tänään, että syy-lokakuu on mennyt aika rennon treenin merkeissä. Jos vain toivun flunssasta kunnolla on tarkoitus alkaa sitomaan lenkkarin nauhoja entistä useammin. Valmentaja lähetti jo tulevan harjoitusohjelmankin.

Bussimatka Parkanoon on aina yhtä ainutlaatuinen. Siinä ehtii vajaassa kolmessa tunnissa katselemaan maisemia, lukemaan sekä ottamaan parit nokkaunet. Tuo pelkkä istuskelu on joskus aika terapeuttista puuhaa ja tyhjentävät ainakin aivot hyvin. Parkanoon saavuttuani kävelin kotiin ja tein havaintoja tutusta kotikaupungistani. Yksi niistä oli, että Viinikkajoen varrella sijaitseva 4h-kerhon pyörittämä minigolf on näköjään lopettanut toimintansa. Ainakin yksi koppi oli viety pois ja radat pahasti lahonneet sekä puunlehtien peitossa. Pitäisköhän ryhtyä yrittäjäksi ja laittaa radat kuntoon. Mukavastihan siinä yksi kesä menisi. Taloudellisesti ei varmaankaan miljoonabisnesta, mutta onko aina tarkoitus tehdä voittoa?

Kamppailu työkyvyn eli äänen käytön palauttamiseksi jatkuu. Se tarkoittaa sitä, että tällä hetkellä on viides lepopäivä menossa ja jatkunee vielä jonkin päivän. Kuumeilua ei ole ollut sitten viime lauantain, mutta ärhäkkä kurkkupöpä hidastaa hiukan menoa. Töitä olen tehnyt normaalisti vaikka vähän huonommalla intensiteetillä. Työpaikallakin tokaisin, että freelancer:illä ei ole varaa jääädä kämpille makoilemaan.

Aamusta oli aivan kauhee keli. Keli oli hiukan plussan puolella ja siksi odotettu lumisade muuttui rännäksi. Kastuin melko lailla ympäri kaupunkia fillaroidessani. Aamuherääminen ei muutenkaan helppoa ole ja kun siihen lisätään flunssainen olo ja aamujen pimeys alkaa vaikeusaste nousta. Hattua nostan niille, jotka kuudelta menevät aamulenkille ja kasilta ovat työpaikalla.

Huomiselle olisi savottaa vielä jonkin verran jäljellä. Sitten lähden kotona käymään. Perhe kokoontuu ja meininki on sen mukaista. Juoksulenkkarit otan sillä mielellä mukaan, että niitä tulee myös ulkoilutettua.

Tänään meinasin hukata ääneni Kuokkalan sillan paikkeille päivän ensimmäiselle keikalle pyöräillessäni. Perillä kohteessa kurkusta kuului vain pientä vinkunaa ja kovalla työllä sain reilut kaksi tuntia tulkattua. Pienen lounastauon pidettyäni sain vielä jotain ääntä tulemaan ulos. Sen jälkeen olinkin melko lailla loppupäivän puhumatta. Sairaanhoitaja kehotti hengittämään höyryä, mutta taidan tyytyä vain srepsilsseihin ja veden juomiseen.

Olotila ei siis vielä anna harjoitella. Niitä syviä vatsalihaksia sen sijaan voi aina treenailla. Eilen kävinkin fysioterapeutilla ja sain lisäohjeita kehoni hallintaan. Loppuvaiheessa sain fyssarilta henkistäkin tsemppausta. Hän on entinen kilpahiihtäjä ja jo yli nelikymppinen. Silti hän on kovassa kunnossa eikä yhtään katkera urheilu-urastaan. Jälkeenpäin hän on miettinyt, että mikäli olisi maajoukkueessa hiihtänyt olisiko kiusausta kiellettyjen aineiden käyttöön voinut välttää. Silloinhan käytettiin vuorenvarmasti ja menestystäkin tuli. Sain myös tarvitsemaani tsemppausta sen suhteen, että ennätysten teko pidemmillä matkoilla on vielä mahdollista.

Sosiaalityön opinnot pitävät meikäläisen tällä hetkellä kiireisenä. Yritän suorittaa paria opintojaksoja samaan aikaan ja aineopintojen suorittaminen olisi lähiaikojen tavoitteena. Ensi keväänä yritän sitten jälleen pääsykokeen kautta opiskelijaksi. Sitä kautta syventävien avautuisi syventävienkin opintojen mahdollisuus.

Ensi viikolla Spotlight ojelmassa kello yhdeksän käsitetellään asiaa, mitä pakolaiset tekevät kotimaassaan odotellessaan usein vuosikausia pääsyä Suomeen. Pitää muistaa itsekin katsoa.

talven ensilumet tänään Jyväskylässä

Vaikka asustelee yksin ei välttämättä tarvi olla yksinäinen. Totesin sen tänään. Ohjelmaa voi olla ihan mukavasti ja fiilikset pysyä positiivisina näin syksylläkin. Eilen illalla kylään tuli kukas muukaan kuin satusetä Wilson Kirwa. Mies oli työmatkallaan ja poikkesi Jyväskylässä. Puhetta Wilsonilla riitti entiseen tapaan vaikka ikää vanhalla herralla alkaa olla jo kohtalaisesti. Juoksu ei kulje ehkä samaan malliin, mutta elämänohjeita riittää niin asialle kuin asialle. Wilson on mukana todella monessa projektissa ja tässä yksi: ProKenia. Siina Rotaryt vievät tietokoneita kouluille.

Meikäläisen flunssa alkaa mennä ohi, mutta silti pidin vielä lepopäivän. Se taas tietää sitä, että aikaa on kummasti enemmän. Töiden jälkeen hain postista kymmenen kirjaa Matti Ahosesta. Yhden niistä vein illalla valmentajalle.

Päivän mielenkiintoinen asia oli käynti Sampo-pankissa, missä Puttosen Juha nykyään hengailee sijoitusasiantuntijana. Asiakashenkisenä työntekijänä Juha keitti ensin kahvit ja vasta sitten keskusteltiin sijoittamisesta. Asiaan palataan myöhemmin vakavemmin ensi viikolla.

Tänään teki jo mieli lähteä lenkille. Kyllä se on niin, että laiskottelu vie juoksijan kropan jumiin. Ylipitkät nukkumiset eivät tee hyvää selälle. Silti lepo on paras lääke flunssaiselle kropalle. Jos olisin ollut normaali palkkalainen olisin saattanut jäädä tänään vielä kämpille huilimaan. Freelancerille ei sitä luksusta suoda, vaan kaikki näkyy heti palkkapussissa.

Illalla pyörähdin Harjulla katsastamassa ketkä Harjua kiertävät. Ihan mukavasti siellä näytti porukkaa olevan ja oikein kaksi kestävyysjuoksu valmentajaa. Juttelin niitä näitä ja palasin kämpille. Valmennus tuntuu olevan hyvissä käsissä.

päivä puhumatta

Kipeänä ollessa ei kämpiltä kannata lähteä minnekään. Lepohan on parasta lääketta flunssaan. Noudatinkin ohjeita nukkumalla sellaiset 12 tuntia. Pientä lämpöä oli varmasti yöllä, kun unessa paiskin tulkin töitä hullun lailla. Aamulla olotila ei ollut sen palautuneempi kuin nukkumaan mennessä.

Jotain älyllistä sain kuitenkin päivän aikana aikaiseksi. Muistin, että sosiaalityön ensi viikon asiantuntijuus-opintojaksoon kuuluu neljä tuntua Tuomo Kokkosen luentoja. Video luennot pyörimään taustalle ja lounasta laittamaan. Kokkonen piti luentojaan ja meikä söi lounasta kaikessa rauhassa. Tiskasin astiat, otin jäätelöäkin jälkiruuaksi ja luento jatkui keskeytyksettä. Jumppailin myös alaselkää kuntoon Pilates rollerilla. Täytyy myöntää, että jossain vaiheessa luentoa oli täydessä unessa. Herättyäni koitin tsempata ja aloin kirjoittamaan luentomuistiinpanoja. Tarkoituksena on ensi viikolla keskustella aiheesta asiantuntijuus sosiaalityössä verkossa. Valmistautuminen on siis suoritettu.

Olin melkein koko päivän puhumatta, mikä on saavutus sekin. Viiden aikaan tuli kuitenkin pakottava tarve lähteä kahville keskustaan. Otin mukaani huomista tenttiä koskevat luentomuistiinpanot. Kahvin ja porkkanakakun Coffee Housesta tilattuani pari sanaa puhuin, mutta mistään puhetulvasta ei ollut kyse. Illalla äiti soitti ja kyseli kuulumisiani. Siinähän se päivän sosiaalinen kiintiö tulikin täyteen.

uudet jeans:it!

Mielenkiintoista, kun flunssan tulo ei ole estettävissä pelkästään tahdon voimalla. Edes tupla-annos sitä C-vitamiinia ei aina auta. Joskus kevyessäkin flunssassa voi harjoitella. Niin tein tänään.

Aamulla hiukan ennen puolta päivää juoksin tunnin oikeen kevyttä, kun olisi pitänut juosta tv-kympin reipas. Ajattelin tehneeni ihan viisaan ratkaisun, kun olotilakaan ei pahemmaksu muuttunut. Iltapäiväksi meni kirjastolle opiskelemaan ja normaalisti neljän jälkeen uimahallille. Tein hiukan kevennetyn version omasta punttiohjelmastani ja se oli ohi puolessa tunnissa. Tunne kropassa oli hyvä. Päälle uin 500 metriä sekä saunottelin kunnolla.

Paluumatkalla kämpille toteutin päätökseni ostaa uudet farkut. Entiset Eldoretista ostetut Calvin Cleinit alkaa olla rei'illä kuten muutamat muutkin farkut. Olisi siis housunvaihtoviikkojen aika. Henkka&Maukasta löytyikin sitten heti ensimmäiset parit hintaa 19,90e. Leikkaus oli Slim-cut, se on ilmeisesti nykyään muotia. Kaupassa kun kerran ollaan ostin samalla toisetkin, vähän niin kuin perusäijä joka kerran vuodessa vaatekaupoille erehtyy. Ne toiset olivat itseasiassa paremmat ja hintaakin parikymppiä enemmän, mutta en alkanut nirsoilemaan. Kassalle ja kämpille. Nyt sitten Jyväskylän kävelykaduilla pyöräilee trendikäs farkkumalli..

inception=alku

Juoksu tuntuisi kulkevan jo toista päivää. Hyvin on mennyt tähän saakka. Päivällä tosin jo tuntui että olisin saanut flunssan kylässä käyneeltä isältäni. Hälytys oli toivottavasti väärä, sillä otin kämpille päästyäni tupla annoksen c-vitamiinia ja lepuutin silmiäni vaaka tasossa tunnin verran. Tuli siinä ehkä unten maillakin käytyä.

Eilisen Inception-elokuvan jälkeen ei oikein tiedä, mitä ajatella unista. Sen verran hämärä leffa oli kyseessä. Varmaan se sisälsi tosifaktojakin, kuten psykologian perusjuttuja. Silti unen tasoilta toiselle liikkuminen oli jo aika vekkulia. Välillä tuntuu, että tavalliselta kansalta yli hilseen menevä elokuva saa loistoarvostelut. Niin myös tässä tapauksessa. Google kääntäjällä alku sanalle löytyi-inception sanan lisäksi seuraavat vaihtoehdot: 1.beginning, 2.start, 3.opening, 4.origin, 5.inception, 6.outset, 7.onset, 8.prelude, 9.birth, 10.top, 11.genesis, 12.kickoff, 13.embryo, 14.commencement, 15.preface, 16.germ, 17.mother. Aika jännää tämä kielijuttu. Suomeksi voisi kai sanoa: alku, aloitus, startti.. mitä vielä?




Illan treeni: 20km kevyttä hölkkäilyä+2x100m. Bonuksena perjantaisauna.

Onneksi mun masennuskaudet eivät kestä pitkään. Niinkin pieni seikka kuin juoksun sujuminen jälleen vaikuttaa kummasti mielialaan. Aamulla lähdin sillä periaatteella ulkoilemaan, että tänään kärsitään juoksun kulkemattomuudesta. Juoksin tunnin ihan kohtalaisella kululla. Loikkimisesta hiukan kipeytynyt pakara ei menoa pahemmin haitannut.

Illan reeni 3km vr+ 4x30m Pakara/polvennostujuoksu+ 2x4xHarjun puuportaat/5min pal+ 10x100m hölkkäpal. + 3x5 syväkyykkyhypyt terävästi+ 2x6 yhdenjalan kyykyt (opettelua valmentajan ohjauksessa). Antero kertoi tekevänsä samaa liikettä ja ikää on 60-vuotta sekä polvi tähystetty. Ei voi siis itse valittaa vanhuuden kankeutta..

Juoksussa parasta on loppuverryttely. Varsinkin jos treeni on mennyt perille ja juoksu tuntuu edelleen kevyeltä. Tänään sellaisia oireita oli, mikä pisti hymyilemään. Hiukan itsekin ehdin säikähtää virnistystäni. Se ei ole sopivaa tähän aikaan vuodesta. Parasta iltatreenissä oli ehkä se, että sain satunnaisesti paikalle tulleen kaverin narrattua tekemään omaa treeniäni. Alun tekniikkaosio meni vielä kivasti, mutta neljän porrasjuoksun jälkeen intensiteetti nousi liian kovaksi. Kaveri sai asiantuntevaa opastusta valmentajanikin suunnalta ja aivan ilmaiseksi. Toivottavasti juoksukipinä kasvaa eikä täysin tänään sammunut!

pihalla

Aina ei voi voittaa. Hyvin menneen maanantain treenin jälkeen iski jälleen täydellinen kulkemattomuus. Eilinen iltalenkki oli hiukan tukkoisen tuntoinen ja tuntui että siellä alaselässä ja pakaranseutuvilla on jotain negatiivisia muutoksia tapahtunut. Asia osoittautui todeksi tänään aamulenkillä. Pitkästä aikaa uskaltauduin aamureippailulle ja olisi kannattanut jättää tekemättä. En tiedä mikä siinä on, pitäisikö jaloitella enemmän ennen kuin iskuttaa jalkoja vai mikä. Nyt kuitenkin teki mieli kävellä, mutta itkulla väänsin 8km+2x100m. SI-nivelissä tuntui jännää arkuutta ja takareisiss ehkä hiukan kiristi. Siis kroppa ei toiminut ja niinkin yksinkertainen asia kuin juoksuaskeleen ottaminen muuttui ylivoimaisen vaikeaksi.

Päivällä töiden parissa en jumia huomannut. Kämpille pääsin hyvissä ajoin ja otin päiväunet. Vanhemmat ovat käymässä Jyväskylässä ja flunssaisen iskän kanssa nukuttiin. Iltalenkille lähdin ajatuksella, että kuitenkaan ei kulje. Niinpä tein ohjelman 2x10x10 vuoroloikkaa heti alta pois ja ryhdyin hölköttelemään. Tarkoitus oli juosta 5km reipasta, mutta kävelyvauhtiseksi meni. Huomasin myös, kuinka hengitys ei kulkenut. Olin siis pihalla. Lenkin (10km) päälle menin uimahallille selkiä ja vatsoja tekemään. Ajattelin myös saunomisen helpottavan tilannetta. Kämpille palatessani juoksu ehkä tuntuikin piirun verran paremmalta.

Jos en olisi uimahallilla käväsissyt en olisi huomannut yliopiston kuupperin-testiä (ilmoittautuneita oli 129). Yliopiston 200 metrin mittaista kumikiekkoa kiersi hyvä ja huonokuntoiset sulassa sovussa 12 minuutin testiä. Kannustus oli kova, mutta ei niinkään asiantunteva. Hyvänä päivänä olisi tehnyt mieli näyttää kuinka juosta ja vetästä recordit. Ehkä joskus toiste..

tiistai

Meitsi on työn sankari. Normi töistä selvittyäni avasin tietokoneen ja ryhdyin opiskelemaan. Selvisi, että nyt oli alkanut yksi opintojakso joka vaatii viikottaista osallistumista nettikeskusteluun. Sitä ennen tulee olla katsottuna luennot tallenteina netistä. Tämänpäiväinen luento kesti kolmisen tuntia. Siihen päälle yritin vielä keksiä järkevää kirjoitettavaa keskustelupalstalle. Jotain sainkin, mutta iltalenkki lyheni suosiolla. Toisaalta ollaanhan tässä treenattu todella hyvin ja juoksu tuntuisi kulkevan. Niin myös kevyt 40minuutin mittainen vauhtileikittely. Ehkä alaselässä on vielä jotain kinnausta, mutta parempaan suuntaan ollaan menossa. Lopuksi tein 3x10 yhdenjalan kyykkyä.

Juoksija-lehti on avannut omat blogisivunsa. Kirjoittajina on asiallisia tyyppejä ja kannattaa alkaa seuraamaan kirjoituksia.

Diili

Telkkarista alkaa kymmenen minuutin päästä Diili-ohjelma. Blogipäivitys pitää ehtiä tekemään ennen sitä. Olen seurannut kyseistä tv-ohjelmaa syistä, että siellä on yksi maallikkosaarnaaja-kaveri. Toiseksi, että ohjelma edustaa itselle aika vierastaa maailmaa. Yritän ymmärtää business-meininkiä ja välillä siinä onnistunkin. Kävin perjantaina katsomassa Wall Street elokuvankin. Liike-elämän ihmiset ovat omalla tavallaan kuin urheilijat- kurinalaisesti pyrkivät tavoittelemaansa päämäärään itseään säästelemättä. Molemmissa touhu voi mennä välillä överiksi..

Maanantai oli työntäyteinen päivä. Sen verran mies oli sippi kämpille päästyäni, että otin pienet unet ennen illan treeniä. Treeniin lähtiessä selkä tuntui levänneeltä. Juoksin suunnitelmieni mukaisesti yhdeksän kierrosta harjun mailin mittaista reittiä. Eka kierros oli verryttelyä 6.40 pintaan. Melko pian vauhdiksi vakioitui 6.00-6.10. Käytännössä juoksin yksin. Lopussa oli niin hyvä fiilis, että päätin kokeilla paljonko pääsen vikan kiekan. Jalat toimivat mainiosti ja aikani 5.21 jo hämärtyvässä illassa oli hyvä. Vauhtia siis löytyy edelleen. Aiempiin vuosiin verrattuna kierrosten keskivauhti on vain ollut reilusti kovempaa siksi yksi kierros irtosi noin helpolla. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa.

reeni+väsymys=reeniväsymys

Kun reenaa niin väsyttää, se on siis itseaiheutettua. Levottomalle sielulle se tekee ihan hyvääkin. Tänään tuli yli kymmenen tunnin yöunien jälkeen juostua pisin lenkki miesmuistiin. Taisin käynnistää kelloni kun jonkin verran oli jo juostu. Siitä syystä aikaa kuluikin 2h 10min. Juoksu raikkaassa syysilmassa hyvässä seurassa sujui kivasti vaikka juoksu ei eilisen puntin ja uinnin jäljiltä kaikista herkintä ollutkaan. Tärkeintä koko lenkillä kuitenkin oli, että mihinkään paikkaan ei sattunut eikä selkäkään jumittanut. Toivo siis elää ,että reenaan vielä joskus enemmän ja kovempaa.

Lauantain treenit olivat aamusta tunnin reipas sisältäen alkuverkkaa 2km ja loppuhintsailua 1km+ 5x100m todella hyviä rullauksia. Reipas siis kulki aivan älyttömän hyvin suhteessa siihen mitä tekeminen on ollut viime aikoina. Syke pyöri siinä 160 hujakoilla ja vauhdikseni arvioisin alle neljän. Ehkä vielä joskus ostan kaupasta Garminin kellon jossa on gepsi mukana. Siis sitten joskus kun reenaan kunnolla huumori pois meiningillä. Saa nähdä tuleeko sellaista ajankohtaa vielä.

Perinteiden mukaisesti istuskelin reippaan jälkeen yliopiston kirjaston kahvilassa tenttikirjaa lukien. Tällä kertaa etnografista tutkimusta mustalaisnaisten elämästä. JKU:n valmennuspäällikkö oli kutsunut juoksijoita Hippoksella käymään ja kuuntelemaan luentoa ELMO projektista ja nuorten harjoittelusta. Ehkä vielä joskus siirryn valmennuspuolelle, mutta vielä meinaan olla itse se aktiivinen liikkuja.

Toisen session jälkeen kirjastolla ja sen sulkemisen jälkeen 16.00 siirryin uimahallille tekemään salireenini. Se on varsin mielikuvituksellinen määrä erilaisia jalka ja keskivartaloliikkeitä. Setti kestää tehokkaasti tehtynä noin 40min. Koska jo uimahallille mennessäni olin hiukan väsynyt ja aamulla oli juostu reipasta päätin uida vain 500 metriä. Saunomisesta ei tingitty!

Sunnuntaina on aikaa kyläilläkin. Kävin Asmaran ystäväni luona lounaalla ja sain luvan poistua vasta kuuden jälkeen. Urheilukirjailijalla riittää inspiroivaa keskustelua urheilusta. Tienasin lounaani virittämällä upean Sony digitelevision kisakuntoon (Commonwealth games). Keskusteluissa sivuttiin mm. Atletu elokuvaa, josta kuva ylänurkassa. Sitä on näytetty Suomessakin jossain filmifestivaaleilla, mutta kiva olisi myös katsella omasta töllöstä.

huomenna!

Tänä syksynä Suomen Urheiluliitto järjestää kestävyysjuoksun syyskauden startteja Jyväskylässä, Helsingissä, Lahdessa, Kuortaneella ja Forssassa. Jyväskylän tilaisuus alkaa LAUANTAINA 2.10. KLO 13.30 HIPPOSHALLISSA KIHUN KOKOUSTILASSA.Tärkeimpänä tavoitteena on tehostaa alueellista yhteistyötä sekä kestävyysjuoksijoiden että kestävyysjuoksuvalmentajien välillä. Keskustelussa ovat esimerkiksi juoksijoiden yhteisharjoitukset ja Keski-Suomen alueen juoksijoiden testijuoksut. Tärkeä asia on myös valmentajien välisen ajatustenvaihdon lisääminen. Tilaisuus on tarkoitettu kaiken ikäisille juoksijoille, valmentajille ja ylipäätään kestävyysjuoksusta kiinnostuneille henkilöille. Aloitamme tilaisuuden lyhyellä alustuksella, joka käsittelee kestävyysjuoksun nuorisovalmennusta ja alueellisen yhteistoiminnan malleja. Alustuksen ja asiasta heränneiden keskustelujen jälkeen siirrytään ulos tekemään yhteisharjoitus paikalla olevien juoksijoiden kesken. Harjoitukseen kuuluu juoksutekniikka- ja vauhtikestävyysosio. Teoriaosuuden pituus keskusteluineen on n. 1 tunti ja se kuuluu myös Keski-Suomen piirileirin kestävyysjuoksuryhmän ohjelmaan. Tilaisuuden vetäjänä on SUL:n kestävyysjuoksujen nuorisovalmentaja Antti Leskinen. Vaikka ette itse pääsisikään paikalle, välittäisittekö viestiä kaikille asiasta mahdollisesti kiinnostuneille. Tervetuloa! Antti Leskinen