Aina ei voi voittaa,

Ja joskus ei vaan kulje. Tänään oli varmaan vuoden huonoin ns. kova treeni. Sehän ottaa pannuun aika lailla, mutta tuleen en jää makaamaan eli juoksu-urheilu jatkuu. Treeniohjelmassa oli tälle päivälle merkattu kovia tonneja eli viikon kovin treeni. Päivällä olin Jounin kanssa herkutellut Thailaisessa ravintolassa ja illalla ikävästi vatsassa poltteli hyvinmaustettu ruoka. Se ei kuitenkaan reeniä pilannut, vaan ehkä kipeät etureidet. Juoksu oli aikamoista töpöttämista eikä vienyt eteenpäin ollenkaan. Ekat tonnit kulkivat 3.03 ja 3.06 vauhtia, mutta niihinkin piti jojottaa. Tämä on aina huono enne reenin alussa, mutta uskoin kropan alkavan vielä siitä tottelemaan käskyjä- ei alkanut. Seuraavat 3.02 ja 3.03 kun piti jo juosta 2.55 vauhtia. Seuraava 3.02 ja vika 2.53. Näissä palautus pidennettiin jo minuutista kolmeen minuuttiin, kun katastrofin ainekset näyttivät olevan ilmassa. Juha pisteli vedot tavoitevauhtia ja mä jojotin perässä. Jotenkin vain osasin ounastella tälläistä reeniä. Päälle juoksin 10x100m 100m hölkkäpalautuksella. Tuntui että ei olisi edes reeniä tehnyt. Ei tälläiset reenit muuten harmita, mutta kun pitäisi iskeä kovaa niin keskinkertaisuus ei tyydytä. EM-maastoissa on jumbosijat tarjolla tällä vauhdilla ja sehän tekisi hyvää jo ennestään vahvalle itsetunnolle. Ei sen puoleen, mä oon valmis ottamaan turpaan. Tähän ikään mennessä on kyllä oppinut menemään oman pään mukaan.

Tänään muutenkin tuli vahvasti lunta tupaa kun mulle selvisi EM-maratonvalinnat. Tilanne on se, että pitäisi löytyä kaksi alle 2.18 maratoonaria, jotta kolme hieman hitaampaa 2.20 maratoonaria voitaisiin lähettää baanalle. Tällä hetkellä vain Fransis Kirwa näyttäisi olevan tarpeeksi kova jätkä ellei nyt Måre, meikä, Anssi tai Hena pistele ensi keväänä alle 2.18. Muuten näyttäisi tämän vuoden maratontilasto kärjen osalta ihan kohtalaiselta noin nylkkynäkökulmasta:

1. Mårten Boström (2:19,12)
2. Anssi Raittila (2:19,16)
3. Henri Manninen (2:19,28)
4. Miika Takala (2:21,34)