Toinen paiva Nihon Aerobics centressa on koittanut. Ruhtinaallisen kymmenen tunnin younien jalkeen lahdimme Martenin kanssa aamulenkille. Lenkki tapahtui kahdeksalta, eli silloin kun Suomessa oli klo 2 aamuyosta. Ei ihme jos valilla vasyttaa ja kroppa ei ole taysin palautunut yhdessa vuorokaudessa. Aamulenkin juoksimme makisella asvaltilla ja poikkesimme golfkentalle. Ehka reilun kilsan ehdimme juosta, kun mies tuli skootterilla takaa ja kohteliaasti ensi kysyi puhuimmeko japania. Sen jalkeen han sanoi juoksemisen olevan vaarallista golfkentalla ja sanoimme palaavamme samaa reittia takaisin. Han kuitenkin ajoi perassa varmistaen, etta todella poistumme paikalta. Yllatyksemme han alkoi juttelemaan ja kysyi olemmeko Suomesta. Ilmeisesti se ei tarpeeksi selkeasti selassa lukenut. Sen jalkeen han kertoi olleensa haamatkalla Helsingissa ja nahneensa revontulia. Tai ainakin han kaivoi kannykastaan sellaisen kuvan samaan aikaan kuin paristeli skootterilla. Hetken paasta vastaan tuli golfauto, jonka naiskuski kysyi tarvitsemmeko kyytia. Muuten kylla, mutta olimme lenkilla ja halusimme ulkoilla.. Jatkoimme lenkkeilya pienta tieta pitkin ja kohta olimme riisipellolla. Sellaisella kuin Chuck Norrisin leffoissa on. Sen takana oli NIC eli paikallinen urheiluopisto, mutta valissa oli pieni joki. Sen yli meni pieni metallisilta, mutta puskia oli pahasti kasvanut siihen eteen, etta homma meni raivaamiseksi. Pari piikka sain puskista, mutta kaarmeita ei onneksi silma havainnut. Paasimme aamupalalle ja lenkkiin oli aikaa kulunut 50minuuttia. Paivalla oli tarkoitus lahtea turismia harrastamaan, mutta koska pimea tulee jo kelleo viisi olisi aika jaanyt vahiin. Illalla pitaa viela kevyt reipaskin juosta.

Taalla paikalla on kovia nimia meidan lisaksi: Stefano Baldini, Graig Mottram, Catherine Ndereba, Berliinin MM maran voittaja Kirui seka muutama muu. Ruuan syominen on ehka mielenkiintoisinta ollut toistaiseksi. Kisaruokalassa saa kokkailla japanilaista ruokaa ja toistaiseksi maha on toiminut hyvin..