Miten kävisi, jos jokaisen lenkin suorittamiseen pitäisi hakea yhtä paljon inspiraatiota taitelijan tavoin kuten tänään? Luultavasti hölkkäharrastus jäisi siihen paikkaan. Ei nimittäin ole helppoa tehdä jotain asiaa kahta kertaa päivässä jos ei siitä jollakin tasolla pidä. Urheilu on välillä senlaista, että välillä treenaaminen huvittaa välillä ei. Hiukan kun järkeä käyttää ja katsoo ulos selviää pienimuotoinen alakulo. On pimeää, liukasta ja kylmää. Siinä kolme syytä liikaa olla treenaamatta.

Aamulenkki ja päivän työt vielä sujuvat kivasti, mutta kämpille päästyö tekisi mieli vain nukkua. Iltalenkille lähtö ei ole sen helpompaa pienten kauneusunien jälkeenkään. Tänään seurakaveri Puttonen toimi pelastuksena kun nöyrtyi kysymään meikäläistä lenkille. Oli kuulemma mp3:sen patterit loppu. Onhan siinäkin Puttosella suorittamista, kun ensin pitää juosta 22km lenkki ja päälle mennä vielä punttisalille hauiskääntöjä tekemään. Näistä jälkimmäinen suoritus ei lue harjoitusohjelmassa. Ite olen jo aikaa sitten luovuttanut puntilla käynnit vahvemmille kavereille ja sen kyllä näkee. Pitää sitten eläkepäivillä kohentaa tuota 45kilon penkkiennätystä. Taitaa muuten Teivo Cup jäädä juoksematta. Kelit kun ovat surkeat ja rahaa palaisi ainakin se 50 euroa testikisareissuun.