Eilisen vaisun treenin jälkeen tuli tänään jälleen palautettua usko omaan tekemiseen. Lähdin reenaamaan tällä kertaa tankanneena ja levänneenä. Kevyet tirsatkin tuli otettua. Treenikaverina tällä kertaa Erik, joka oli suunnitellut spurtteja lenkin varrelle. Itse lenkkivauhti maastossa oli kohtuu reipasta ja siihen väliin aina kun sopiva maastonkohta tuli iskettiin vetoa. Välillä tasaiseen, välillä mäkeen. Useinmiten juosten, mutta pari kertaa loikkien. Kämpille päästyäni kello näytti 1.23 reenin kestoksi. Se mikä oli ilahduttavaa tällä kertaa oli se hyvä fiilis. Jalat pelittivät aivan eri tavalla kuin eilen ja frekvenssiäkin sain aina väliin iskettyä kunnolla. Hain sellaista kilpailutuntumaa, eli että kovaa mutta mahdollisimman rennosti ja vaivattomasti. Siis sitä haamujuoksemista, jossa pakarat vain läpsyvät pakaroihin eikä tunnu missään. Pääfokusointi terhakkaassa mäkien nousemisessa eli siinä missä usein eroja vastustajaan tehdään kilpailussa. Alamäissä ja tasaisella juoksemisessa ei mulla yleensä ole ongelmia, siitä pitävää huolen pitkä harppa. Virkeitä pimeälläjuoksupäiviä!