JKU:n palkintogaala vuosimallia 2009 ja muuta jorinaa

Jälleen on yksi väsyttävä päivä takana. Iltapäivän viimeisellä keikalla meinasi mennä hermot. Tiedossa oli oletettu helppo keikka koululla, minne oli kutsuttu lapsen vanhempia ja opettajia. Sellainen perinteinen lasten riitojen selvittelyhän se oli. Maahanmuuttajataustaista kieltä puhumatonta lasta kiusataan, joka pamauttaa takaisin päin näköä puolustukseksi. Suomen mittapuun mukaan kyseessä on silloin vakava rike, kaikenlaista henkistä rassaustaa ei sen sijaan pahaksi luokitella. Tulkki siinä sitten yrittää pysyä kärryillä ja tulkata intensiivistä keskustelua. Asiat poukkoilevat asiasta toiseen, toinen puhuu päälle, äiti kääntää swahilin kielen tulkkaukseni vielä lapsen omalle heimokielelle. Varsinainen soppa on syntynyt. Aivot käyvät kuumana, mutta tulkki pysyy tyynen rauhallisena ja puolueettomana. Puoli viisi perjantaipäivänä olin aivan finito. Ehtiä piti vielä lenkille ennen kello kuuden JKU:n palkintogaalaa. Nylkkäsin kevyen seiskan, huuhtelin kainalot ja lähdin maistelemaan herkullista kakkua yliopistolle. Sali oli täynnä enimmäkseen junnuja ja heidän vanhempiaan. Omalle kohdalle lankesi kaksi esiintymistä yleisön edessä. Ne olivat SM-mitalisti ja sisupalkinnon pokkaaminen. Häveliäisyyssyistä kättely jätettiin tällä kertaa väliin ja tervehdykseksi tarjottiin kengän kärkien yhteen kopauttamista. Aika persoonallista, mutta aitoa ihmisten kohtaamista. Tunnelma oli hyvä ja lämmin. Pieneksi ongelmaksi muodostui kahden saamani ruusun kohtalo. Yleensä olen antanut kukkaset valmentaja Anterolle ja käskenyt hänen viedä ne Pirjo vaimolleen. Tällä kertaa ei Antsa ollut paikalla ja ruusut päätyivät kämpilleni. Levon aloitin perjantaisaunalla. Huomennakin olisi työpäivä, sillä edessä on kolmen tunnin puhelintulkkaussetti. Ihan mielekästä ja rahakasta puuhaahan se on. Parasta siinä on se että työnteko onnistuu omilla kämpillä. Haastavinta ehkä se, että kaikki viestintä ja havainnointi perustuu kuuloaistin perusteella. Välillä korva on lytyssä kun asiakas puhuu hiljaa, välillä voi vaikka kaivaa nenää viranomaisen sitä tietämättä...