Kaikki hyvä loppuu aikanaan, jopa Chiba Ekiden. SUL:n nettisivuilta voi lukea maratonviestin lopputuloksen. Palautumisen uudesta aikaerosta aloitin istahtaessani Lahdessa bussiin. Kyydin sinne olin saanut Rami Virlanderilta, joka toimi joukkueen johtajana. 3,5 tunnin matkasta nukuin suurimman osan ja Jyväskylään saavuin kahdeksan maissa. Tyhjensin laukun, söin, katsoin puoli ysin uutiset ja menin nukkumaan. Seuraavan kerran olin hereillä puoli yksitoista. Sellaiset päälle 13 tunnin unet tuli siis katseltua ja paluu arkeen tapahtui yhtä verkkaisesti kuin oli alkanutkin. "Aamulenkki" tunti kymmenen ja puhelintulkkaus. Asioiden hoitamista ja toinen keikka. Kämpille imuroimaan ja toiselle lenkille (7km hippokselle, missä keskivartaloa+3km vr). Päivä meni enemmän tai vähemmän siis sumussa ja toivon vain, että mies palautuu seuraavan viikon aikana ja välttää edelleen sen sikaflunssan saamisen. Muuten tässä ei valittamista olisikaan huonon kunnon lisäksi.

Chiban viidennen osuuden kymmenen kilometriä oli varmaan urahi huonoin. Kauheella stimmungilla lähdin osuuttani juoksemaan kiinalaisen kaverin perään. Melko pian ohitseni juoksivat Puola ja Ruotsi. Varmaan minuutin kovempina kavereina kympillä mulla ei peeseihin ollut asiaa, mutta silto osuusaikani tuntuu surkealta. Osuuden loppuvaiheessa oli kolme terävää mäkeä ylittäen teitä ja rautateitä. Siksi muidenkaan ajat eivät kovin valtaisia olleet. Japanilaiset olivat todella kovassa lyönnissa ja heillä olikin Aasianmestaruus kilpailut hiljattain ja urheilijat olivat siis kunnossa. Omassa juoksussa oli pari ongelmakohtaa: hartiat jumitti matkan aikana (siis juoksin hartiat korvissa), maha oli sekaisin loppuvaiheessa kisaa ja juoksin Lunaracereilla. Kisatossuina Niken Katanat olisivat tällä kertaa saattanut olla paremmat. Sykkeet naputti ihan kisasykkeitä eli siinäkään ei ollut paljoa petrattavaa. Vitosen väliaika oli 15.30. Joo ja kyllä se kuuden tunnin aikaerokin saattoi vaikuttaa. Tässä siis kootut selitykset, mutta muuten kisasta:

Kannustus reitin varrella oli ajoittain korvia huumaavaa, kun katsojat huusivat "Tampere" tai jotain sinne päin. Välillä kuului oma nimikin ja luulen kovan raastoilmeeni saaneen sympatioita. Edessä iskuetäisyydellä juoksi Puolan Arthur, jonka tapasin helmikuussa Irlannin matkalla. Nyt tiedän oikeasti millaista on olla suurissa kisoissa ja miten valmistelut ym toimivat. Kaikki tehdään todella aikaisin alkuverryttelyjä ja suorituspaikalle tulemisia myöden. Urheilijat olivat tapahtumassa todella päätähtiä ja kaikki tehtiin heidän ehdoillaan mahdollisimman täydellisesti. Järjestelypuolella oli henkilöitä varmasti tuhansia ja reitin varrella varmaan se miljooja josta jo kirjoitinkin. Tulokset löytyvät täältä. Joo ja kisan päätähtäin eli ruotsalaisten nöyryyttäminen onnistui tällä kertaa pienen tuurin avustuksella. Mårtenin osuudella juossut hurri tuupertui ja keskeytti kun Måre juoksi rinnalle ja katsoi kilpakumppania tuimasti silmiin. Hyvä Måre!