Näyttää se talvi nyt sitten tulleen. Päivän aikana sateli Jyväskylässä lunta siihen malliin, että iltalenkin sai tehdä kauniissa lumimaisemassa. Ilma oli sen verran lämmin, että lumi kai imeytyi hyvin maahan ja juostessa ei tossu lipsunut. Eri asia tietysti olisi ollut, jos olisi pitänyt jotain kovempaa juosta. Olen nyt pari päivää ottanut ihan lenkkeilyn kannalta ja yrittänyt vain palautua. Kilsoja tulee silti kohtalaisesti, mutta tehoja tulee vasta torstaina. Tämän päivän setti oli 12km+2x100m ja 17km köykästä+1x100m. Kerran tein välissä muutaman moniloikan. Aamupäivällä kävin morjestamassa fysioterapeuttia, joka antoi hyviä keskivartalon vahtistusohjeita. Samuli Pigg on toiminut Japanin hiihtomaajoukkueen fyssarina joskus ja hiihtänyt itsekin aktiivisesti. Hän osasi taitavasti kertoa, mikä kohta mun kropassa prakaa. Kehittymisen varaa vielä onneksi on silläkin osa-alueella. Seuraavalla kerralla katsotaan tuota hengityspuolta. Välillä tuntuu että hengitän liikaa pinnallisesti kisassa ja homma menee raastamiseksi aivan liian aikaisin. Tarkoitushan on puhaltaa happea voimakkaasti ulos ja vain hiukan kiskaista sisään. Kaikessa tässäkin on oma tarkka rytminsä. Asia on ollut tiedossa jo pitemmän aikaa ja välillä hengitys on pelittänytkin. Lauantain kisa homma meni naamavärkin vääntelyksi heti alkumetreiltä alkaen. Kuva Juha Holsten.