Perjantaiaamu valkeni normaalin myöhään. Kahdeksan aikaan lähdin lenkille ja ilokseni keli kirkastui loppulenkkiä kohti. Lenkin pituudeksi sain 1.20 ja tuntuma oli varsin erikoinen. Toisaalta juoksu oli herkkää eilisen halliharjoituksen jäljiltä ja toisaalta taas mies oli aika väsynyt. Päivällä tiedossa oli kunnon hieronta. Käsittely oli varsin perusteellinen ja tunne hieronnan jälkeen sellainen, että nyt meni perille. Illalla Parkanossa tein kympin verryttelyn ja juoksu kulki pienessä sateessa aika iloisesti.

Lenkin aikana ehdin pohdiskella yhtä ja toista, mutta päivän yllättävä uutinen oli Parkanon Urheilijoiden yleisurheilujaoston pitkäaikaisen puheenjohtajan Matti Ahosen poisnukkuminen. Hän teki vuosikymmenet tinkimätöntä seuratyötä ja oli pitkään yhtäkuin Parkanon Urheilijat. Seuran suuruuden vuosina 90-luvun puolivälissä seuralla oli SM-mitalisteja useassa eri lajissa. Muistan matkanneeni monta monituista matkaa Ahosen vanhalla Nissanilla kisoihin. Hän oli se, joka soitteli minulle usein ja kyseli kuulumisiani urheilurintamalta silloin kun olin jo muuttanut Jyväskylään asumaan. Viimeisimmän puhelinsoiton sain häneltä SM-maratonin jälkeen. Vielä kesällä olin käynyt Matin luona Lapinnevalla haastamassa kuulumisia. Lukuisten syysmaastojuoksujen, katujuoksujen ja sarjakisojen järjestäjä on poissa.