Suuri yleisö kaipaa kommentteja Joensuun kisasta. Vähän väliä joku käy aina tarkistamassa onko Miika päivittänyt blogiaan. Ei ole. Mitkä ovat Miikan päällimmäiset fiilikset kisasta, onko mies tyytyväinen, miten homma jatkuu tästä eteenpäin? Tänään tulee vastaus näihin suuriin, ehkä elämääkin suurempiin kysymyksiin. On tarinnan kerronnan aika...

Joensuun eliittikisojen B-erää ei telkkarista näytetty. Paikan päällä ollut yleisö kannusti aidon innostuneesti meitä konkareita ja nuoria tulevaisuuden lupauksia. Olli Pulkkanen uhrautui hienosti jäniksen roolissaan ja veti ensimmäisen tonnin aikaan 2.52. Olin jo ennen kisaa päättänyt lähteväni liikkeelle ns. normaalisti eli rohkeasti baanalle. Tonni tuli ihan hyvin ja mieli oli positiivinen. Heti tonnin täytyttyä sain kuitenkin todeta hetkiä täydellisestä kulkemattomuudesta. Viittasin kavereille kädellä, että menkää ohi vaan rohkeasti. Hetken kuitenkin kesti ennenkuin ohitseni mentiin ja toinen kilometri sujahti aikaan 2.58. Leinosen Jaakko oli tässä vaiheessa jo suoranmitan verran edellä ja jatkoi matkaansa junan lailla. Yleisö kannusti mahtavasti kaikkia tasapuolisesti samalla kun yritin välttää kuoleman tekemisen. Kaksi kierrosta matkaa maaliin ja uskoin selviäväni urakasta. Ukkoa alkoi lappaamaan ohi oikealta ja vasemmalta loppuratkaisujen lähetessä. Sain jostain voimaa pistää hetkeksi vielä kampoihin ennen kuin totesin, että ei tämä mies näitä kirimiehiä tänään tule voittamaan. Vika tonni 2.56 ja maalissa pääsin kevyesti nojailemaan polviin. En ollut katkipoikki kuten ennätysjuoksuissa, mutta kovempaa en vain päässyt! Kunto on se, mitä kavereilla toukokuulla alkukesästä. Normaaliolosuhteissa siitä lähtisi pois kymmenen sekkaa kesän edetessä, mutta valitttavasti tilanne on nyt toinen. Kalevalaiset on ens viikolla ja ihmeitä ei ole enää luvassa. Kunto nousee, mutta todella hitaasti. Tyytyväinen olen kaverini Kalle Ruoholan ennätysparannukseen ja aika 8.24 on jo ihan miesten aika. Moni muukin varmasti paranteli omia ennätyksiään molemmissa erissä ja siitä onnittelut kavereille!

Kilpailupettyneisyys on jokaisella tavoitteellisesti urheilevalla päällimmäisenä mielessä kilpailun jälkeisenä päivänä. Ei oikein hyvittaisi nousta sängystä ja lähteä aamulenkille. Mielessä pyörii vielä edellispäivän kisa ja sen eri tilanteet. Mitä olisi voinut tehdä toisin ja mikä ratkaisu olisi tuonut paremman tuloksen? On analyysin paikka. Väittäisin että tämä on tärkeä osa harjoittelua sillä jokaisesta kisasta oppii aina jotain uutta, huonoistakin. Kilpaurheilija on siinä mielessä vekkuli kaveri, että hän ei jää pitkäksi aikaa tuleen makaamaan. Mielessä on heti uusi yritys ja pian mielialakin kääntyy positiiviseen suuntaan. Eilen pukukopissa tsemppaamassa oli Wilson "kiitos" Kirwa ja jossain vaiheessa jos mies malttoi pitää puheestaan hiukan taukoa sain itsekin sanottua jotain. Ei muuta kun positiivinen asenne mielessä kohti uusia pettymyksiä!