Pitäiskö sitä kirjoittaa jotain tänäänkin? Ongelma ei ole etteikö tekstiä tulisi, vaan enemmän sen sisältö. Ketä kiinnostaa lukea päivärutiinejani, kun niissä ei ole mitään ihmeellistä. Toisaalta yritän nähdä arkisissakin asioissa jotain vivahteikasta ja raportoimisen arvoista. Oikeesti tylsä arkikin voi olla antoisaa, kun ei katsele maailmaa koko ajan pullonpohjien läpi! Varsinkin näin kesäaikaan valoakin on sen verran enemmän, että asioita voi tsiigailla uudesta näkövinkkelistä. Kyllähän sen huomaa katukuvastakin, kuinka vastaantulevat ihmiset reagoivat sinuun eritavalla ja jopa saattavat katsoa sinua silmiin. Se on jo jotain erityistä se. Varsinkin jos kohde on, miten sen nyt sanoisikaan, muodollisesti pätevä.

Päivän kohokohdaksi ehkä tiivistyi JKU:n maratonkoululaisten juoksuttaminen. Antti onneksi helpotti tilannetta lähettämällä mulle harjoitusohjelman jota sitten noudatin. Juoksuporukka oli varsin mukavaa eikä tarvinnut vääntää tikusta asiaa. Muutenkin kun lenkille lähtee ihmiset muuttuvat normaalia sosiaalisemmiksi ja jutustelu sujuu paremmin. 45min lenkin jälkeen teimme polvennosto/pakara/saksijuoksua sekä päälle parit henkselit. Mulle kyseessä oli helppovauhtinen hölkkä ja noista kikkailuista saattoi olla jotain hyötyökin. Joka tapauksessa valmistautuminen kympille on hyvässä käynnissä ja levon ja palautumisen rooli on SE juttu nyt.

Keskisalo jäi eilisen kisassa harmittavasti muutaman kymmenyksen Suomen ennästyksestä. Kisa meni kuitenkin nauhalle ja sitä voi katsella talvella jälkeenpäin motivaation tuojana. On se Jukan juoksu sen verran mallikkaan näköistä, että hyvä kesä saa varmasti vielä jatkoa!