Tänään ajatukset ovat vaihteeksi heitelleet laidasta laitaan. Yhden päivän aikana ehtii oikeastaan tapahtumaan todella monenlaisia asioita. Vaihteleva tulkin työni kyllä takaa sen, että kahta samanlaista päivää ei ole. Ehkä siksi olen viihtynyt työssäni. Tänään tulkkausten välissä ehdin istahtaa kävelykadun kuppilaan kirjaa lukemaan. Viereen istahti pappa, joka oli suunnistusta harrastanut nuorempana. Oli kuulemma hiihdossa päihittänyt kaverukset, jotka 40-luvulla olivat St.Moritzissa hyvin hiihtäneet 50km hiihdossa. Sen verran hajua kestävyysjuoksun ajoista eri ratamatkoilla hänellä oli, että piti 31min rajaa kympillä kohtalaisena. Kivempi olisi ehkä ollut enempikin jutella, mutta työt kutsuivat. Säiden salliessa ajattelin seuraavaksi mennä passiin torille kaffittelemaan.

Tein myös Keskisuomalaisen tilauksen 2,5 kuukaudeksi ja arvelin budjettini kestävän moisen ylellisyyden. On sitten helpompi leikata talteen MM-kisojen artikkeleita. Päivän lehdenluku sujui rennosti Lutakon uimarannalla ja neljän jälkeen ehdin vielä reiluksi tunniksi Viitaniemen rannalle pintaa ottamaan. Tarkoituksena oli palautella jalkoja järvessä, mutta piti siinä hiukan tilannettakin tarkkailla ja lukea More Fire kirjaa. Nyt tiedän Shaheenistakin monta uutta asiaa.

Mathew Pirir: The secret to his success? "What I know is, hard work pays, so I always tell runners, work hard if you want succes. I ran with more FIRE."

Päivän treeneinä juoksin 7+5km+5x100m+1km yhteensä. Eilisestä saksijuoksusta pohkeet hiukan kiristyivät, mutta kyllä vetreytyvät huomiseen piirikunnalliseen kisaan mennessä.

Pitäiskö sitä kirjoittaa jotain tänäänkin? Ongelma ei ole etteikö tekstiä tulisi, vaan enemmän sen sisältö. Ketä kiinnostaa lukea päivärutiinejani, kun niissä ei ole mitään ihmeellistä. Toisaalta yritän nähdä arkisissakin asioissa jotain vivahteikasta ja raportoimisen arvoista. Oikeesti tylsä arkikin voi olla antoisaa, kun ei katsele maailmaa koko ajan pullonpohjien läpi! Varsinkin näin kesäaikaan valoakin on sen verran enemmän, että asioita voi tsiigailla uudesta näkövinkkelistä. Kyllähän sen huomaa katukuvastakin, kuinka vastaantulevat ihmiset reagoivat sinuun eritavalla ja jopa saattavat katsoa sinua silmiin. Se on jo jotain erityistä se. Varsinkin jos kohde on, miten sen nyt sanoisikaan, muodollisesti pätevä.

Päivän kohokohdaksi ehkä tiivistyi JKU:n maratonkoululaisten juoksuttaminen. Antti onneksi helpotti tilannetta lähettämällä mulle harjoitusohjelman jota sitten noudatin. Juoksuporukka oli varsin mukavaa eikä tarvinnut vääntää tikusta asiaa. Muutenkin kun lenkille lähtee ihmiset muuttuvat normaalia sosiaalisemmiksi ja jutustelu sujuu paremmin. 45min lenkin jälkeen teimme polvennosto/pakara/saksijuoksua sekä päälle parit henkselit. Mulle kyseessä oli helppovauhtinen hölkkä ja noista kikkailuista saattoi olla jotain hyötyökin. Joka tapauksessa valmistautuminen kympille on hyvässä käynnissä ja levon ja palautumisen rooli on SE juttu nyt.

Keskisalo jäi eilisen kisassa harmittavasti muutaman kymmenyksen Suomen ennästyksestä. Kisa meni kuitenkin nauhalle ja sitä voi katsella talvella jälkeenpäin motivaation tuojana. On se Jukan juoksu sen verran mallikkaan näköistä, että hyvä kesä saa varmasti vielä jatkoa!

Palsinajärven ympärijuoksu

Taas ollaan askeleen verran lähempänä tavoitetta. Lähempänä Kalevan kisoja ja lähempänä hyvää kuntoa. Maanantain hölkkäkisassa Jämsässä lähdin jälleen sillä mielellä liikkeelle, että hyvä treeni ja kova raasto. Kuvittelin jo hetken taistelevani voitosta, kunnes 5minuuttia ennen starttia Simo "Säippä" Wannas tallusteli vastaan verryttelyä tehdessäni. Oli mies kuulemma aikonut tulla viime vuonnakin, mutta oli eksynyt ja myöhästynyt lähdöstä. Tänä vuonna kuitenkin ehti starttiin ja voitti odotetunlaisesti.

Matkaan lähdin normaalin terävästi eli kärkeen ja relax. Säippä tuli sieltä pian kärkeen ja eka tonni oli mulla 2.57. Tietä taivallettaessa Simon leveät hartiat etääntyivät kauemmas hitaasti mutta varmasti. Muut ite kellottamani tonnit olivat 3.15, 3.12, 3.15, 3.12, 3.09 ja 58sek viimeinen 310metriä. Säälittävää menoa ajattalin matkaa taivaltaessani. Jalat eivät olleet oikeen iskussa ja niitä piti käskyttää. Mielelläni olisin viisi sekuntia kovempia tonneja läpsytellyt, mutta noihin piti tyytyä. Maalissa Simoon oli eroa 24 sekuntia ja alitin 20minuutin rajapyykin. Tyytyväinen olin alittaessani Tynin Mikon 20.03, mikä kertoo että olen ihan kohtuu iskussa. Tyntsä nimittäin on hölkkäkisoissakin aika särmänä ja tulokset hyviä. Ehkä 31minuuttia on haarukassa perjantaina.

Sunnuntaina olin hölkkäillyt sen 20km ja eilen aamulla juoksin normi 9km aamulenkin. Tänään piti olla töissä jo kahdelsalta ja sen verran meni myöhään Jämsässä että en aamulenkille kyennyt. Päivän treenikin oli köykäinen kun juoksin 6x200m hölkkäpalautuksella väliin 32-30. Toi rytmi riittää hyvin kyllä kympille ja olo oli yllättäen tosi hyvä. Jalat tuntuivat toimivan hyvin ja päätin ottaa reenin aika löysin rantein. Alkuverryttelyissa kun oli 1.47 kasin mies niin rennoltahan se oma juoksu tuntuu sellaisen miehen rinnalla. Toivotaan Jonelle hyviä kalevalaisia!

Tuleeko tänään uusi Suomen ennätys? Jukka Keskisalo juoksee tänään Monte Carlossa esteet. Tapio Kantasen Montrealin olympiakisoissa juoksema Suomen ennätys 8.12,60 täyttää 33 vuotta juuri samana päivänä 28. heinäkuuta!

http://www.youtube.com/watch?v=dJ76ypEACCM (Kenian mestaruuskisat 2009)

Eilinen iltalenkki ja tämän päivän puolipitkä lenkki menivät kirjaimellisesti loppumatkasta marjojen poimimiseksi. Mun kämpän vieressä nimittäin kasvaa sellaisia vattupuskia että niitä ei voi ohittaa loppulenkistä. Pakko on pysähtyä kauhomaan herkullisia ja kypsiä vadelmia. Lähtee siinä palautuminenkin käyntiin nopeammin kun saa suuhunsa sopivasti hapanta ja makeaa. Hiukan kyseenalaista on, kun puskat sijaitsevat aivan paperitehtaan kupeessa ja ei sitä tiedä mitä myrkkyjä ne sieltä tupruttaa tulemaan pitkin vuotta. Pahempi kauhuskenaario on se, että joku mummo löytää mun pensaat ja ehtii tyhjentämään ne ennen mua. Eilen jo huomasin, että joku oli ehtinyt ennen mua. Syötyjä vadelman oksia oli lukuisia. Onneksi ei puskissa sillä hetkellä ollut marjanpoimijoita, olisin nimittän sen verran terävästi käskenyt sen/hänen painua muualle mun vattupensaista!

Pari viime yötä on tullut nukuttua päälle kymmenen tunnin unet. Silti juokseminen on ollut yhtä taivaltamista, tai ehkä juuri siksi. Tänään sain lenkille mukaan JKU:n valmennuspäällikön joka toi uusimmat uutiset viikonlopun sisulisäkisoista. Vammoja on niitä junnuillakin, mutta onneksi aina jollakin menee hyvin.

Hyvä Jukka!

Lauantaipäivän kunniaksi nukuin puoleen päivään. Päätinkin juosta päivän pääharjoituksen herättyäni niin että illalla ei tarvi kuin kevyesti tsillailla. Päivän treeni oli verrytellä 2km ja juosta reipasta 3.40 vauhdilla 10km. Keli oli sateinen ja ilma raikas, mutta silti sain haukkoa happea. Jalat olisivat kyllä vieneet kovempaakin. Mulla on varmaan niin pienet keuhkot kun joutuvat kovasti tekemään töitä tai sitten vain vauhti oli kohtalaista. Eilen olin juossut illalla 18km maastossa puolireipasta ja sekin varmaan painoi hiukan, vaikka hyvin palauttelin saunomalla.

Päivä muuten sujui normaalin tylsästi. Ei muuta tekemistä kuin reeniä, nettiä ja urheilua. Ilo oli seurata Lapinlahden skabaa 2000 metriltä. Jukka teki sen minkä aikoi eli rikkoi parikymmentä vuotta vanhan Suomen ennätyksen. Onnittelut siitä Jukalle!

Jukka Keskisalo juoksi SE:n ja maailman kärkiajan. Estejuoksun hallitseva Euroopan mestari Joensuun Katajan Jukka Keskisalo voitti 2000 metrin juoksun huipputuloksella 5.00,32. Tulos on uusi Suomen ennätys ja maailman tämän kauden paras aika. Kenialainen kolmen vuoden takainen junioreiden maailmanmestari Remmy Limo veti juoksua aina viimeistäedellisen etusuoran puoleenväliin asti, jolloin Keskisalo irtosi räjähtävään viimeisen kierroksen kiriin. Vesa Siivosen vuonna 1989 juoksema Suomen ennätys 5.00,51 olisi tasaisella vauhdinjaolla vaatinut viittä peräkkäistä kierrosta tasan minuuttiin. Tämä on kivenkova vaatimus, sillä Siivosen aika oli vuoden 1989 maailmantilaston toiseksi paras. Limon 400 metrin väliaika oli alle minuutin 59,20. Toisella kierroksella vauhti jo hidastui väliajan ollessa 2.01,32. Kolmannella kierroksella jäätiin SE-vauhdista jo selvästi ajalla 3.03,49. Keskisalo seurasi koko ajan aivan Limon kantapäillä. Kellon soittaessa viimeiselle kierrokselle oli väliaika 4.04,34, mikä edellytti alle 56 sekunnin viimeistä kierrosta. Ennätyksen syntyminen vaikutti tuossa vaiheessa mahdottomalta. Keskisalon kapeat poskipäät puristuivat yhä tiukempaan irvistykseen, ja huippukuntoon talven pitkillä vuoristoleireillä yksinäisyydessä harjoitellut jalat tekivät työtään yhä tiiviimmin.
Loppusuoralla mahdottomasta tuli mahdollista. Keskisalon voittoaika oli 5.00,34, mikä alittaa Siivosen 20 vuotta vanhan ennätyksen 0,17 sekunnilla. Tulos on maailman tämän kauden kärkitulos virallisissa 2000 metrin kilpailuissa. (www.sul.fi)

Yksinäisen Coloradon suden itsetutkiskelu jatkuu. Päivän lenkin aikana mietin, mitä muuta urheilulajia harrastaisin kuin kestävyysjuoksua. Luultavasti jotain yksilölajia, mutta mitä? Pelasin ennen juoksijaksi ryhtymistä tennistä eli ehkä sitä. Tennistä on kuitenkin vaikea pelata yksin tai aika erkki saa olla jos meinaa onnistua huitomaan palloa molemmin puolin verkkoa. Pidän urheilun sosiaalisesta puolesta ja ehkä saattaisin olla joukkuelajin edustaja. Mitähän se mahtaisi olla? Luistella osaan heikosti, futista olis pitäny harrastaa junnusta lähtien ja lenttis/koris/puikkopallo ei ehkä ole mun lajeja. Joku kajakkipoolo voisi olla sen verran harvinainen ja vähän harrastettu laji, että SM-mitalien saaminen saattaisi olla hiukan helpompaa. Olen miettinyt juoksua muistuttavia tikkajuoksuja ja hirvenhiihtoja, joissa mitaleja olisi hyvinkin jaossa. Toisaalta silloin en koskaan saisi tietää kuinka hyvässä kunnossa todella olen. Se selviää ainoastaan juoksemalla jokin määrämittainen matka tai aika. On coopperin testiä ja erimittaisia matkoja radalla. Kymppi eli kymmenentuhatta metriä on kuitenkin se lähinnä sydäntä oleva matka jo pitkän nimensä vuoksi. Lukuhirviö jo sinänsä herättää kauhua jaksamisesta maaliin saakka. Siinä on sitä jotain aitoa 70-luvun henkeä. Miehet pistelivät silloin urakalla alle puolen tunnin ja Martti Vainio porukasta useinmiten. 29-minuuttiakin taisi mennä rikki lähemmäs sata kertaa. Olenko väärässä?

Päivän saldo 9km+2x100m. Ilta 19km mäkisessä maastossa+2x100m+ sauna.

Toby Tanser kirjassaan More Fire kirjoittaa Kenialaisen juoksun joukkuehengestä: "there is a bond between fellow Kenyans at the front of the field, and we are always thinking of not just ourselves even though it is a race." ja John Ngugin sanoin " To be born a Kenyan is an honor indeed, to help each other is God´s reguest." Välillä juoksijat pitävätkin torikokousta kesken kisan kun suunnitellaan miten saada vastustaja putoamaan kyydistä!

Suuri yleisö kaipaa kommentteja Joensuun kisasta. Vähän väliä joku käy aina tarkistamassa onko Miika päivittänyt blogiaan. Ei ole. Mitkä ovat Miikan päällimmäiset fiilikset kisasta, onko mies tyytyväinen, miten homma jatkuu tästä eteenpäin? Tänään tulee vastaus näihin suuriin, ehkä elämääkin suurempiin kysymyksiin. On tarinnan kerronnan aika...

Joensuun eliittikisojen B-erää ei telkkarista näytetty. Paikan päällä ollut yleisö kannusti aidon innostuneesti meitä konkareita ja nuoria tulevaisuuden lupauksia. Olli Pulkkanen uhrautui hienosti jäniksen roolissaan ja veti ensimmäisen tonnin aikaan 2.52. Olin jo ennen kisaa päättänyt lähteväni liikkeelle ns. normaalisti eli rohkeasti baanalle. Tonni tuli ihan hyvin ja mieli oli positiivinen. Heti tonnin täytyttyä sain kuitenkin todeta hetkiä täydellisestä kulkemattomuudesta. Viittasin kavereille kädellä, että menkää ohi vaan rohkeasti. Hetken kuitenkin kesti ennenkuin ohitseni mentiin ja toinen kilometri sujahti aikaan 2.58. Leinosen Jaakko oli tässä vaiheessa jo suoranmitan verran edellä ja jatkoi matkaansa junan lailla. Yleisö kannusti mahtavasti kaikkia tasapuolisesti samalla kun yritin välttää kuoleman tekemisen. Kaksi kierrosta matkaa maaliin ja uskoin selviäväni urakasta. Ukkoa alkoi lappaamaan ohi oikealta ja vasemmalta loppuratkaisujen lähetessä. Sain jostain voimaa pistää hetkeksi vielä kampoihin ennen kuin totesin, että ei tämä mies näitä kirimiehiä tänään tule voittamaan. Vika tonni 2.56 ja maalissa pääsin kevyesti nojailemaan polviin. En ollut katkipoikki kuten ennätysjuoksuissa, mutta kovempaa en vain päässyt! Kunto on se, mitä kavereilla toukokuulla alkukesästä. Normaaliolosuhteissa siitä lähtisi pois kymmenen sekkaa kesän edetessä, mutta valitttavasti tilanne on nyt toinen. Kalevalaiset on ens viikolla ja ihmeitä ei ole enää luvassa. Kunto nousee, mutta todella hitaasti. Tyytyväinen olen kaverini Kalle Ruoholan ennätysparannukseen ja aika 8.24 on jo ihan miesten aika. Moni muukin varmasti paranteli omia ennätyksiään molemmissa erissä ja siitä onnittelut kavereille!

Kilpailupettyneisyys on jokaisella tavoitteellisesti urheilevalla päällimmäisenä mielessä kilpailun jälkeisenä päivänä. Ei oikein hyvittaisi nousta sängystä ja lähteä aamulenkille. Mielessä pyörii vielä edellispäivän kisa ja sen eri tilanteet. Mitä olisi voinut tehdä toisin ja mikä ratkaisu olisi tuonut paremman tuloksen? On analyysin paikka. Väittäisin että tämä on tärkeä osa harjoittelua sillä jokaisesta kisasta oppii aina jotain uutta, huonoistakin. Kilpaurheilija on siinä mielessä vekkuli kaveri, että hän ei jää pitkäksi aikaa tuleen makaamaan. Mielessä on heti uusi yritys ja pian mielialakin kääntyy positiiviseen suuntaan. Eilen pukukopissa tsemppaamassa oli Wilson "kiitos" Kirwa ja jossain vaiheessa jos mies malttoi pitää puheestaan hiukan taukoa sain itsekin sanottua jotain. Ei muuta kun positiivinen asenne mielessä kohti uusia pettymyksiä!

Book Title

Subtitle

By Author Name

Tänään taas hairahdin ostamaan uudet juoksukengät. Menin Kesporttiin kattelemaan Niken vohveleita ja myyjä sai minut puhuttua ympäri. Kuka nyt voisi kieltäytyä kaupasta, kun alennus on 50 prossaa? Mä en ainakaan ja pienen tuumaustauon jälkeen tein kaupat. Mukaan tarttui samalla reissulla vielä pitkä juoksupaita. Vaarallista toi kaupassa käynti..

Viime päivien reenaus on näyttänyt seuraavanlaiselta (tehopäiviä 4kpl):
su Lappeenranta 5000m
ma 20km köykästä
ti 9km aamusta, illasta 4km+6x1000m+3km
ke 23km köykästä+hieronta
to 9km aamusta, illasta 4km+3x400m+3x200m+4km
pe aamusta 10km+3x100m, ip LEPO
la 4km aamuverkka, Keuruun markkinahölkkä 4+10: 32.39+4
su 20km köykästä Parkanon paroonin taivalta
ma 9km+8km+5x100m

Tänään jaloissa painoi vielä hölkkä. Taitaa mies olla kunnon nylkky, kun iltalenkillä olo tuntui herkältä. Siis pieni lihasten kipeytyminen herkistääkin vain paikkoja. Loppusataset kulki hyvin.

Keuruun markkinahölkkä 2009

Päivitystauko on jälleen pidetty ja on raportin aika. Tällä kertaa tauko johtui kilpailusta ja käynnistä kotosalla Parkanossa. Eilen lauantaina siis juoksin Keuruun markkinahölkän. Kisaan lähdin ajatuksella, että sääliä ei anneta ja alusta lähtien kovaa. Startti tapahtui urheilukentällä ja ekan kierroksen juoksin suunnitellusti 72 sekuntiin.

Kun oltiin kiekkoa tahkottu 700 metriä poistuttiin kentältä Multian tielle päin. Tuuli oli vastainen ekat 3km ja kilsat sain napattua 3.11, 3.09 ja 3.18. Tässä vaiheessa tuli eka vesipiste, mutta en jäänyt toimitsijoille juttelemaan vaikka kilsaan menikin aikaa 3.26. Multian tietä juostessa Keuruulle päin oli välillä havaittavissa loivaa alamäkeä, mutta tuuli tuntui edelleen vastaiselta.

Kilsat 3.09, 3.23 ja 3.08. Solmulan Timo hiillosti hyvin iskuetäisyydellä ja sain tehdä töitä ihan tosissani. Keskustaa lähestyttäessä alkoi Timo jäädä 7km paikkeilla, johon aikaa meni 3.13. Vikat kalsi kilsaa taivallettiin järvenrantaa myöden hiekkapohjaisella tiellä. Kilsa 3.12 ja mies alkoi jo odottelemaan maaliin pääsyä. Lopun pitkä uuvuttava ylämäki toi hieman lisäaikaa (kilsa 3.26) taivallukseen ja 300m rataa vielä vastasuuntaan juostuani olin maalissa. Aika noin 32.40 ja mies oli sippi kuten oli tarkoituskin. Tulokset kisasta.

Keuruun kisa on siis herätelty eloon parin vuoden tauon jälkeen ja mitaksi saatu virallinen 10km. Mun mielestäni tarkka mitta on hyvä juttu. Reitti on kohtuu nopea ja vaihteleva ainakin. Uskoisin, että aivan tasaista juostesssa aikani olisi ollut minuutin verran parempi. Sen verran kovaa luukutin omasta mielestäni. Tämä asia selviää, kun tulen Kalevan kisojen kympillä maaliin. Menikö 31min rikki vai ei.

Kisan jälkeen palkintojenjako oli oikeen markkina-alueen päälavalla. En päässyt halamaan missiä, mutta jotain artistia kuitenkin. Kisan jälkeen suuntasin Parkanoon isän kyydillä palautumaan. Otin kauneusunet ja leikkasin nurmikon vielä illalla. Keskiviikkona pitäisi olla jälleen kisakunnossa.

Pari päivän mittainen keskittymisrauha on suoritettu. Olin tsemppaamassa itseäni kisakuntoon Suomen Kangasniemellä Jaakon mökillä. Torstaina tein treenin urheilukentällä 3x400 (66,64,62)+ 3x200(30,29,28) hieronnan jälkeisenä päivänä. Täytyy sanoa, että tuntuma oli jo kohtalainen, vaikka hengitys sai tehdä töitä aika lailla. Jaloissa oli lenkkarit mallia Nike Katana.

Tänään juoksin aamulenkin (10km) mäkisessä maastossa Kangasniemen kuuluisia ralliteitä pitkin. Mielenkiintoista oli tällä kertaa lähteä moottoriveneellä aamulenkille, sillä Jaakon mökki sijaitsee saaressa. Alkuverryttelynä oli siis pari kilsaa Käräjäniemen satamaan, mistä lenkki alkoi. Sama juttu takaisin tullessa. Kaikkeen tähän meni aika lailla aikaa ja aamupalaa syötiinkin vasta hiukan ennen puolta päivää. Ajattelin, että jos siltä tuntuu niin jätän iltalenkin juoksematta. Näin kävikin, sillä päätin aloittaa herkistelyn huomista tärkeää Keuruun markkinahölkkää varten. Tavoitteena on pistää Timo Solmulalle kampoihin. Reitti on kohtuu nopea ja se juostaan pääosin asvalttitiellä. Sopii mulle ja tärkeintä on tässä vaiheessa saada kroppa tilaan, jossa mies puuskuttaa kuin höyryveturi ja maitohampaat vilkkuvat. Ei se kunto muuten nouse. Tiistain kolmosen kannalta palautus voi olla vähän niin ja näin, mutta kausi on muutenkin hiukan plörinäksi mennyt. Pääasia olisi, jos Kalevalaisissa kulkisi edes jotenkin.

Päivän iloinen yllätys oli SaavaPeten näkyminen Kangasniemen kentällä. Tämä 2.19 maratoonari oli maisemissa viettämässä kesälomaa ja heti alkoi spekulaatio syksy maratonista. On tämä rautamaha hyvä mies kyllä tsemppaamaan kavereita maratonille ja kisakuntoon! Niin ja Hena alkaa treenien perusteella (3x1km) olla kunnossa. Kuva on viime vuodelta. Tänä vuonna Hena oli niin keskittynyt Joensuun kisaan, että ei lähtenyt saunomaan Jaakon mökille.

Työtön Mauno Voutilainen alkaa olla maankuulu. Hiljattain hänestä tuli dokumentti televisiosta. Häntä mainostettiin miehenä, joka on elämänsä aikana ollut töissä vain muutaman kuukauden. Työllistyminen tältä 50-kymppiseltä mieheltä ei tätä nykyä enää onnistu ja Mauno onkin aktivoitunut muilla elämän saroilla. Hän on esimerkiksi aktiivinen kansalainen lehtien yleisöosastopalstoilla. On hän töitäkin hakenut. Hän haki esimerkiksi Jyväskylän kaupunginjohtajan paikkaa muutama vuosi sitten.

[edit] Kävin saunomassa ja uimassa seurakunnan omistamassa Lehtisaaressa. Saunan lauteilla stooria heitti kukas muukaan kuin Mauno. Juttua tuli kaupungingalon vintin sahanpuruista kuin kommunismistakin. Vaivoin sain pidettyä nauruni mahassa, mutta yllätys oli se kun juuri tuntia aikaisemmin olin hänestä kirjoittanut blogiini. Mitään syvällisempää merkitystä tällä tekstillä ei ole!

Päivän treeni: 1.50 eli 23km köykästä juoksentelua maratoonari Erik Hassin kanssa. Jalat rullasivat yllättäen hyvin ottaen huomioon eilinen treeni. Ehkä tämä kertoo kunnon noususta, kun juoksu alkaa kulkea sitä mukaa mitä kovempaa treenaa. Iltapäivällä tunnin hieronta.

Edelleen on huonokuntoisten ja luusereiden hyvä samaistua meikäläiseen. Ei se kunto kovin huimasti ole noussut parissa päivässä. Tänään nimittäin iskettiin 6x1000m radalla, eikä vetoajoista jäänyt paljoa lapsille kerrottavaa. Tavoitteena oli juosta kohtuu rennosti kolmen minuutin tonneja. Puttosen Juhan passatessa treenin pääsin itse vetotehtäviin. Eka tonni aika tukkoisesti 3.08, seuraava 3.06 ja edelleen 3.03, 3.04, 3.02 ja 2.54. Jos olisin kova jätkä niin jättäisin vetoajat kertomatta. Pitäisin totaalihiljaisuutta siihen asti kunnen olen jälleen hyvässä lyönnissä. Tapoihini ei ole kuitenkaan kuulunut huonon kunnon peittely, se kun on vallitseva ja normaaliolotila. Kauheella väännöllä ja reenaamisella olen nyt vain sattunut pääsemään jonkinlaiseen kuntoon edellisinä kesinä. Suomessa se on riittänyt kymppi sakkiin useissa kisoissa ja jonkun mielestä saatan olla kovakin juoksija. Kun itseä alkaa vertaamaan hieman Suomen rajojen ulkopuolella oleviin juoksijoihin, lähinnä Afrikan menijöihin kariutuu luulot saman tien. Totuushan on, että suomalaisen kansallisen tason juoksijan tulokset 800m: 2.00, 1500m:4min, 3000m: 8.30, 5000m: 14.40 ja 10000m: 31min eivät ole maailmalla mitään. Sen verran kuitenkin olen pitkän matkan juoksija että ajattelisin kasin 1.55 ajan vastaavan 30.30 aikaa kympillä. Toisaalta matkoja ei paljoa kannata verrata ja esimerkiksi omassa arvoasteikossa 2.20 maratoonari pätkii mennen tullen Kalevankisa mitalistit. Siinä nimittäin on työn sankari ja kova työ on se mitä mä arvostan. Toisaalta ForrestG:n 1.57 aika kasilta on käsittämättömän kova aika nylkky-kilometri-nielijältä. Juoksihan mies jo Tukholmassa 2.29 ajan maratonilla ja siinä on ihan hyvä skaala monelle juoksijalle. Vielä kun saataisiin mies a-luokan urheilijaksi niin olisi Kalevan kisojen pukuhuoneessa rennompi tunnelma ennen vitosen ja kympin kisaa. Se hetki ennen kentälle menoa on juuri se juttu miksi kannattaa käydä lenkillä. Radalle ja yleisön eteen astuessa suomen kestävyysjuoksun toivojen suut sulkeutuvat ja he ilmaisevat itseään keinolla mitä parhaiten osaavat: juoksemalla.

kauas on pitkä matka

Tässä vaiheessa kautta olisi sopiva hetkiä repiä pelihousut. Eilisen esiintymisen jälkeen kun ei voi todeta muuta kuin, että huonossa kunnossa ollaan. Siinä vaiheessa kisaa kun vaellettiin 3.09 tonneja ei olisi mitään sen fiksumpaa kuin siirtyä radan syrjään seuraamaan nopeampien juoksijoiden menoa. Kuitenkin jokin ajatus piti miehen kiertämässä rinkiä 12,5 kierroksen ajan. Näin jälkikäteen ajateltuna se oli sitä juoksemisen hurmosta. Pääsin juoksemaan kilpaa radalla sitten Suomi-Ruotsi maaottelun!

Kisa lähti liikkeelle niin, että otin peränpitäjän paikan alkuvaiheessa etten vain lähtisi liian kovaa. Eka tonni 3.01 ja ajattelin että tässä on ihan hyvä. Seuraava 3.06 ja mietin mitäköhän tästä tulee. Pientä soutamista Hulkon, Nissisen ja Wirran kanssa. Kolmas tonni 3.09 ja olin revetä riemusta. Tässä vaiheessa Wirta kepitti edellä herkällä päkiäaskeleella ja itse keskityin maaliin juoksemiseen. Moukarihäkin takana tähystellyt läski-lähteenmäki katseli mikä Miikalla nyt on vikana. Kisan jälkeen en viitsinyt kommentoida, mutta mieli teki antaa palautetta edustusoikeusasiasta. Neljäs tonni jälleen aikaan 3.09, taidan sittenkin selvitä maaliin. Lähdin ajamaan Wirtaa kiinni, mutta mies kiristi itsekin. 3.00 ja maalissa huilimassa. Kevyesti polviin nojailua, perinteistä itsensä sanallista itseruoskintaa omasta huonoudesta Nissisen kanssa ja loppuverkkaa tekemään. Seurana alle 14min ekaa kertaa pistellyt jenkki ja estemies. Herra opettaa liikkaa San Fransiscossa yliopistossa. Ehkä siinä olis tarvittava kontakti uudelle Ameriikan valloitusreissulle. Kuka lähtee mukaan loka-marraskuulla reenaamaan? Mulla tavoitteena on Milanon maraton 29.11 tai sitten vaihtoehtoisesti Kaliforniassa pitäis olla hyvä mara.

Nyt olis siis aihetta kieriskellä itsesäälissä. Juoksukunto on heikko ja kalevalaisiin aikaa kolme viikkoa. Enää en silti valita, koska pääsen juoksemaan ja suunta on vain ylöspäin. Päivän kuvassa nähdään se, että niillä kulkee juoksu jotka reenaa ilman paitaa! Onnea Matti ja Jukka uusista ennätyksistä vitosella!

Nyt loppuu parkuminen. Kauan ei meikäläisen kriisi kestänyt tai en antanut sen kestää. Palaute edellisestä tekstistä oli moninaista ja ehkä on parempi että en ala täällä palstalla avautumaan. Ainakin oma äiti oli saada slaagin ja parempi on että kirjoitan sivistyneesti. Niin kai se on, että sitä ihminen kirjoittaa mitä hänen sydämensä on täynnä. Eli siis takaisin kilttiin ja fiksuun Miikaan..

Lukijat varmaan ovat ensisijaisesti kiinnostuneita harjoittelustani ja tässä on treenini viime päiviltä:

Ti illalla tonnivetoja
Ke aamu 9km+2x100m, ilta 1h kevyttä (sykkeet tuntuu olevan korkealla)
To aamu 10km+2x100m, ilta 7km reipasta 3.50-4min+ 2x10x100m harjun kiihdytyssuoralla+3km vr (juoksu kulki hyvin)
Pe 10km kevyttä+2x100m (klo 12-20 töissä tulospalvelussa veteraanikisoissa)
la 1h kevyttä juoksua+2x100m (klo 10-20 Harjun stadionilla)

Pohdintaa veteraaniteemasta: Olen pari päivää katsellut Suomen parhaiden ikäurheilijoiden edesottamuksia yleisurheilun parissa. Kisat eivät ole poikenneet paljoakaan ns. normaaleista kisoista. Veteraanit tulevat kisoihin kilpailemaan ja tapaamaan ystäviään kuten muutkin. Laji valikoima saattaa olla kirjavampi kuin meillä jotka olemme kestävyysjuoksijoita, pikajuoksijoita, hyppääjiä tai heittäjiä. Ehkä jännintä oli tänään seurata M 70-80-sarjan seiväshyppyä. Pojat ylittivät sen reilun metrin korkeudella olleen riman seipään kanssa. Kannustusta sai jokainen hyppääjä ja urheilutekstiilit eivät välttämättä olleet uusinta muotia. Adidaksen tämän kesän kirkkaankeltaisia kisavaatteita en nähnyt kenelläkään päällä. Kannattaa ihan hyvikseen käydä tsekkaamassa tuloksia. Tänään painiskelin jälleen sen ahdistavan ajatuksen kanssa, että neljän vuoden päästä pääsen/joudun veteraanisarjoihin. Jokainen urheilija varmaan joutuu käsittelemään asian mielessään ja mielestäni olisi ehkä ihan mukavaa nähdä vanhoja kilpakumppaneita veteraanikisoissa.

http://www.youtube.com/watch?v=P6BKDSWTH58&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=ufnuj-QaGvk&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=ZDumnMuyIig&NR=1
http://www.youtube.com/watch?v=AHZHOPfO54E&feature=related
http://www.ksml.fi/video-kuva/videot/suomalaisetko-rasisteja/463481
http://www.youtube.com/watch?v=3kF-ZteJukw&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=WM3VfAiktrs&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=1sPUWYI6a8E&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=AEAmhBYLKOc&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=3ES1iqaydZE&feature=related

Alkaa vituttamaan tää blogin kirjoittelu pikku hiljaa. Kohta kaksi vuotta olen näpytellyt tekstejä tänne, eikä palautteen määrä ole yhtään kasvanut. Edelleen 150 jamppaa jaksaa lueskella mun jorinoita päivittäin. Edelleenkään ei ole kovin tarkkaa tietoa ketä lukijat ovat ja jos joku rohkea laittaa palautetta niin usein miten se on se anonyyminä. En tunne yhtään anonyymiä!

Onneksi en eilen kirjoittanut mitään blogiini. Se olisi saattanut olla sen verran katkeraa tekstiä, että SUL:n adminkin olisi puuttunut asiaan. Aiheena ei kuitenkaa ollut seurasiirtoasiat, vaan oma henkilökohtainen elämä. Aloin illalla hiukan kelaamaan asioita ja tulin siihen loppupäätökseen, että ei kovin hääviltä näytä. Onneksi en enää yöllä läppäriä avannut sen verran säälittävää tekstiä olisi ollut tarjolla. Ja ei teema koske lähinnä kuin omaa sinkkupaska-asemaa ja juoksun kulkemattomuutta. Kaikkeen hulluun sitä tuleekaan panostettua ja kaikesta sitä voikaan saada turpaan. Meikäläisen tapa on näköjään tehdä kaikki asiat vaikeimman kautta. Minkäs teet kun on peruskeskivertoa huonompi eikä kelpaa kenellekään. Suomalaisen miehen itsesäälissä lienee kaikki voimavara. Synttäritkin tässä oli hiljattain ja muutama onnittelukin tuli. Täydellinen eristäytyminen kestävyysjuoksun lumoavaan maailmaan on ilmeisesti tehnyt tehtävänsä. Kukaan ei soittele, enkä mä soittele kellekään!

Jos Teillä todellakin on näin paljon aikaa lukea mun blogiani, että jaksoitte lukea kappaleen loppuun asti niin käykää ihmeessä klikkailemassa mun mainoksiakin! Saan nimittäin niistä dollareita itselleni. Tätä kautta olette tukemassa suomalaista kestävyysjuoksua tai ainakin yhden nylkyn elämäntapaurheilua.

Tiistai on nykyisin ratatreeni päivä. Paljon vaatii totuttelua, että se ei olekaan maanantaisin kuten on viimeiset kymmenen vuotta ollut. Tiistaipäivä on ehkä parempi, jos on ollut kisoja viikonloppuna. Toisaalta monesti on maanantaina ihan hermona, kun on tottunut tekemään sen viikon kovan alta pois. Koitetaan sopeutua..

Aamulla siis 9km+2x100m. Iltatreenin alle nukuin totutusti päikkärit. Kunnon verryttelyt alle (5km) ja avarit (3x100m). Eka tonni 2.59, hiukan oli jäykkää ja akillesta piti varoa. Toka sama 2.59, vedin tämän vedon ja lopussa tuntui että pitää juosta. Kolmas 2.53, Juha veti ja kulki aika hyvin. Vikassa jäin kuin eno veneestä Juhan ampaistessa liikkeelle (2.41), oma tuli diisselillä 2.50 eikä siinä hirveesti pelivaraa ollut. Kädet vispasivat sivusuunnassa ja etunoja oli karmee. Paljon saan vielä töitä tehdä ennenkuin olen taas ennätyskunnossa. Se tässä juoksussa motivoi.

Joku voisi sanoa, että tonneja on liian vähän. Niin munkin mielestä. Kuitenkin kun haetaan taas vauhteja 2kk juoksutauon jälkeen on parempi ehkä näin. Suurena ilonaiheena pidän kuitenkin sitä, jos sunnuntaina Lappeenrannassa alitan 15minuuttia. Ennätykseen on pitkä matka.

Su 20km kevyttä+ kisastudio Jaakolla
Ma aamu 2km kävelyä+2km juoksua+2x150m+ lihaskuntoa: (syväkyykkyhypyt 2x5, päkiähypyt 2x100+keskivartalokuntopiiri)
ilta 1h kevyttä juoksua (välissä 10x100-150 terävää vetoa 1.47 kasin kaverin kanssa)

Maanantai aamu valkeni kunnon koomassa. Sain työasiat hoidettua eli aamun puhelintulkkauksen, minkä jälkeen jatkoin unia puolille päiville saakka. Joskus näköjään on päiviä, jolloin väsymys vie miehestä voiton. Muuten olisi jo lepopäivän paikka, mutta mun mielestä ne ovat turhia. Ottaa päivän noin muuten vaan kevyesti eli nukkuu paljon ja hoitaa työasiat stressivapaasti. Jotain kuitenkin sain silläkin saralla tehtyä eli iltapäivällä parin tunnin swahilin päivystyksen maahanmuuttajapalveluissa. Otin vielä läppärin mukaan ja sain tehtyä käännöksiä ihan mukavasti. Työpäivän jälkeen kämpille tulo toi ajatukset mieleen: täällä taas.. Onneksi Jone soitti lenkille ja ehdin hieman imuroidakin ennen juoksemaan menoa. Päivän sosiaalinen kiintiö tuli siinä juostessa mukavasti täyteen. Samalla sain uusimman päivityksen SM-viesteistä ja siitä mitkä olivat koko reissun olennaisimmat asiat. Olishan se tietysti kiva ollut olla paikalla, mutta ens vuonna sitten. Toisaalta alkaa olla jo kohta aika nuoremmille nousta seuran edustustehtäviin. Oli muuten varsin huonoja osuusaikoja pitkässä viestissä. Ei sen puoleen kisassa taistellaa mestaruudesta ja aika ei se ole olennainen asia.

[edit] Tuli tossa illan mittaan vaihdettua otsikkovalokuvakin. Kuva on otettu 1995 Kenian lukioajoilta. Koulun nimi oli Rift Valley Academy ja kävin sitä yhden vuoden. Koulu oli vajaan 2km korkeudella ja sijaitsi luonnonkauniilla paikalla hautavajoaman reunalla. Tuolloin, siis noin 15-kesäisenä pelasin ahkerasti tennistä ja veljeni kanssa harrastimme valokuvausta. Tässä yksi foto Hambergille arvioitavaksi. Onko oikeaoppinen rysty?

Lauantainakin tehdään töitä. Ainakin silloin kuin ei keksi parempaa tekemistä. Tänäänkin sain kolmen tunnin urakasta tehtyä sievoisen tilin. Näin synttäripäivänäkään ei ole varaa jäädä tuleen makaamaan vaan rutiinit on nekin hoidettava. Rutiineihin kuuluu muun muassa kaksi kertaa päivässä treenaaminen, syöminen ja päikkäreiden ottaminen. Nyt onkin jälleen oikein hyvä huilia kun kelitkin sopivasti viilenivät. Meikä joko reenaa kovaa tai sitten nuha vei voimat. Sen verran pitkät päikkärit tulee päivittäin otettua eikä illallakaan ole unensaanti vaikeuksia. Miten se olikaan paras unilääke on hyvä omatunto- hyvän sellaisen saa kun treenaa tarpeeksi kovaa.

Aamun setti oli se normi 9km+2x100m, illalla SM-viestien jälkeen lähdin ulos raastamaan reipasta. Tarkoitus oli käydä kovankin puolella, mutta jalat eivät olleet herkimmillään. Juoksin noin 10km 3.40 keskiarvolla. Välissä yksi kävelytauko, kun rupes sen verran ahdistamaan. En halunnut vääntää väkisin vaan pyrin pitämään juoksun rentona. Syke oli siinä 160 eli paljon kiristämisen varaa on. Lenkkeilijöitä ei muita näkynyt oikeastaan ketään Finlandia maratonin reitin varrella. Kai ihmisillä on lauantai-iltana parempaakin tekemistä. Mulla ei ole, mutta kyllä sitä ehtii synttäreitä juhlistaa illemmallakin. Kuten sanoin, velvollisuudet ensin. Mä olen valintani tehnyt.

Perjantai päivä ei pitänyt sisällään ihmeempiä. Aamun ulkoilu oli se normaali 9km+2x100m. Olisin saattanut ehtiä juosta enemmänkin, koska ei ollut kauheeta kiirettä tulkkaamaan. Tyydyin kuitenkin vähempään, koska haaveena oli vielä lauantainen hölkkäkisä. Päivän edetessä tuli yhä selkeämmäksi, että kyytiä Viitasaarelle en tule saamaan. Illalla juoksin silti kevyen tunnin ja reippailin sen normaalin 2x100m. Jalat olivat ehkä hiukan tukkoiset eilisestä ja mies pikkasen väsynyt. Nykyään tulee harvemmin yli tunnin lenkkejä tehtyä, mutta niitäkin tarvitaan jos meinaa kutsua itseään maratoonariksi. Toisaalta kun treenaa kaksi kertaa päivässä ei ole pakko niin pitkiä lenkkejä juosta. Erikoisharjoittelun aika tulee myöhemmin. Nyt tuntuu siltä, että loppukesäksi saatan vielä päästä kuntoon ja hienoa olisi juosta joko maantiekymppi tai puolimaraton jossain ulkomailla. Sitten keskittyä SM-maratonille ja syksyyn. Vieläkään en ole kuvioita sen tarkemmin suunnitellut. Antaa tuulen viedä eli tartun tilaisuuteen kun sellainen avautuu. Se on kai mun harjoitusfilosofia nykyään. Tarpeeksi kun joku houkuttelee johonkin kisaan lähtemään olen valmis. Nyt vaihtoehtoina on marraskuun New Yorkin tai Milanon maraton.

Tänään postissa tuli fotot viime syksyn berliinin maratonista. Onpahan jotain konkreettista muistona siitäkin reissusta.

Päivän teko oli kaksi ommeltua nappia kauluspaitaan. Onneksi tuli neljännellä luokalla käytyä rättikässässä niin pysyy neula ja lankakin kädessä! Päivä oli muuten sen verran kuuma, että piti istuskella coffeehousessa itseä viilentämässä. Tein samalla pari tuntia swahilin kielen käännöksiä. Kätevää kun työpaikka kulkeutuu mukana läppärin muodossa.

Aamulenkillä (9km+2x100m) aikana tuntui että akilleet on vieläkin kireenä. Iltatreeni sujui kuitenkin ihan kiitettävästi ja oli seuraavanlainen. 4km vr+5x100m avareita+ 3x200m 31-30/kävely pal+ 4x400m 67/66/64 400m hölkkä palautuksella. Sitten oli vielä toiset 3x200m 31/30/29 ja loppuverr 3km. Kulku alkaa olla jo kohtalaista ja vedot kulkivat ihan hyvin tossuilla juostuiksi. Lauantaille aiottu hölkkäkisa saattaa peruuntua, kun en saa kyytiä Viitasaarelle, harmi.

Tuossa alhaalla näkyy linkki mun uuteen 120 sivuiseen valokuvakirjaan. Kirjan koko on tosiaan jättisuuri 30cm x 28cm. Tästä varmaan kirjan kova hinta. Tuohon pakettiin olen koonnut tekemäni etelän leirit sekä tärkeimmät kilpailuni. Niitä valokuvia kun on vuosien varrelta kertynyt miljoonia ja ei niitä tule kaikkia edes paperille nykyään printattua. Nyt on edes parhaat paperille painettuna. Kirjan teko on osa mun elämänprojektia eli jättää jalanjälkiä tekemisistäni tuleville sukupolville. Aika naurettavalta kuulostaa, mutta mielestäni on hyvä taltioida sitä mitä tekee. Jos juoksu on jollekin tärkeää, olisi hyvä myös taltioida hetkiä kisoista ja treeneistä. Aika harva varmaan muistaa kaikki 400 vuoden aikana tekemäänsä lenkkiä, mutta ehkä muutaman ikimuistoisimman niistä. Kamera kulkee mulla mukana kisoissa ja leireillä mistä kuvia onkin eniten kertynyt. Omasta valmentajasta pitäisi ottaa pari kuvaa lisää, kyllä sen verran tärkeästä henkilöstä on kyse. Ehkä joskus vielä teen kevyemmän version juoksusta ja saan siihen valikoitua entistä tarkemmin valokuvat. Siihen voi kyllä mennä vielä aikaa, mutta mihin tässä nyt olisi kiire?

Aamun lenkin tein todella väsyneillä jaloilla ennen kahdeksaa. Juoksin/ hiivin tunnin köykästä ja raahauduin hierojalle klo 11.00. Käsittelyn jälkeen olin kuin uusi mies. Pohkeet olivat aika lailla jumissa, mutta muuten kroppa ihan ok timmissä. Päivän toinen lenkki saattaa jäädä väliin jos vain saan hillittyäni itseni. Katsotaan kuinka onnistun.

[päivitys] Piti se iltalenkki kuitenkin tehdä keli kun oli niin komea. Juoksin 11km rantareittiä pitkin uudella Adidaksen kilpa-asulla. Nyt se on sekin katsastettu.