Suomielämä on kyllä kiireistä. Ei oikein ehdi edes blogia päivittämään. Päivä menee hössöttäessä kaikenlaisia asioita kuten töitä. Ei ihme, että ihmiset palavat nykyään loppuun.

No ei nyt aivan. Meikäläisen lunkilla elämän asenteella ei voi palaa loppuun. Nykyinen elämäntilanne mahdollistaa itselle elämisen täydellisesti. Tiedä sitten onko se hyvä tai huono asia, mutta suunnistaja Petteri Muukkonen ainakin ehtii reenata ja hoitaa monta asiaa siinä ohessa. Haastattelun alkupätkässä oli paljon sanomaa, mihin voin yhtyä. Tekstin loppuosa kertoikin jo superihmisestä joka ehtii ja jaksaa.

Tänään piti vielä kärvistellä levon merkeissä. Töidän jälkeen kämpille saavutuani olin sen verran puhki, että nukahdin tunniksi. Niiden jälkeen olisin ollut valmis lähtemään lenkille, mutta ei niin ei. Piti keksiä jotain korvaavaa tekemistä. Onneksi olin saanut käännöksiä tehtäväksi ja luulen, että viikonlopustakin saan ison osan kulumaan niiden parissa.

Sunnuntaille olisi tarjolla Pentin pinkaisua ja huomenna testaan jalkaa juoksulenkillä. Edelleen kävellessäkin on joitain tuntemuksia, mutta jos vaiva on hermopinne se kyllä antaa jo juosta. Ainakaan röntgenkuvissa ei murtumaan viittaavaa löytynyt. Näytän kuvia vielä torstaina urheilulääkärille. Huomenna mittautan veriarvot ja odotettavissa on hyviä lukemia. Olinhan 20päivää 2700m korkeudessa ja kyllä sen johonkin pitäisi vaikuttaa. Kunto tosin on laskusuunnassa koko ajan..