Laukaan lenkki

Iltapäivän treenistä meinasi tänään tulla stressintynkää. Olin vielä Kuokkalassa kymmentä yli neljä, kun Jarin kanssa piti lähteä fillaroimaan puolelta. Pakko oli vielä hakea sitä ennen lähete huomiseen magneettikuvaan. Melkoisella sykkimisellä olin kymmenen minuuttia myöhässä sovitusa ajasta ja olisin ollut valmis heti lähteä vetämään kovaa. Oli ihan hauskaa seurata itseä stressaantuneessa tilassa. Kaikki vastaantulijat ärsyttivät ja olivat tiellä. Mieli teki huutaa heille, mutta eihän siinä olisi järkeä ollut. Ite painelin ylivauhtia kävelykadulla. Kämpille päästyäni olin minuutissa vaihtanut reenikamat ja Suunnon stressikäyrätesti olisi ollut varmaan pahasti puhaisella. Hiukan kuin jääkiekkovalmentajalla pelipäivänä. Onneksi osasin malttaa mieleni, enkä toheloinut pyörälläkään missä oli lukkopolkimet.

Kun olimme päässeet kaupungin ulkopuolella alkoi mieli rentoutua. Sanoinkin Jarille, että työpäivän päälle tehty reeni on paras keino unohtaa stressaavat asiat. Suuntasimme kevätauringossa Laukaan suuntaan, missä olimme 56minuuttia myöhemmin. Matkaa oli n.25km. Kävimme kääntymässä Laukaan satamassa ja palasimme takaisin. Jalat tuntuivat eilisen hieronnan jäljiltä hyviltä ja mieli teki vetää kovaa. Alaselkä kuitenkin hiukan kinnasi ja pyörän satula oli ehkä hiukan liian matalalla. Huomiselle tarjolla on ehkä uintia tai juoksukokeilu. Magneettikuva kertoo sen minkälaatuinen rasitusmurtuma tällä kertaa on tarjolla ja positiivista on, että neljä viikkoa sitten kipu esti juoksuharjoittelun. Kaiken järjen mukaan vamma alkaa parantua.

Näin Lahden dopingskandaalin oikeuskäsittelyn aikoihin linkki ystäväni Erkki Vettenniemen esiintyminen aamuTV:ssä.