Tiistai on perinteisesti toivoa täynnä. Niin myös tänään. Aamulla kävin uimahallilla ja uin yllätyksekseni 2km 66minuuttiin. En ole koskaan noin pitkää uintilenkkiä ennen tehnytkään. Rajat on ilmeisesti tehty rikottavaksi! Käsistä loppuivat ensimmäisenä puhti, mutta vuorotellen vapaata ja rintaa vetelemällä matka taittui kivasti. Vessassa peilistä katsoessa olin havaitsevinani hartioissa pienta voimanpattiakin..Päivällä soitin valmentajalle ja tiedustelin päivän treeniä. Vastaus oli tyly: tuu juoksemaan nelisatasia! Kyseessä oli eka jalkalenkki hetkeen ja viikonlopun huhkiminen ei ainakan herkistänyt jalkoja. Lähdin kuitenkin liikkeelle ennakkoluulottomasti, enkä pettynyt.
Hölkkäsin Hippokselle 4km ja sisällä vielä 1km Jounin kanssa. Teimme avarit 5x100m ja yllättävän hyvältä tuntui. Nelisataset sujuivat myös mallikkaasti aikoihin 68-66 sekuntia 200m hölkkäpalautuksella. Paketti eli juoksuryhti pysyi hyvin kasassa ja askel tuntui toimivan vähintään kohtalaisesti. Parasta oli vielä, että jalassa ei ollut tuntemuksia. Seitsemän vedon jälkeen Antero sanoi seis.
Kävimme punttisalilla Jounin kanssa vielä selkiä/vatsoja ja kylkiä vääntämässä sekä juttelemalla paransimme maailmaa. Loppuverkka yhteensä 4km tuli myös kivasti ja kiepsautin Harjun pururadan kautta tsekatakseni alkaako baana olla juoksukunnossa. Oli, kuten on juoksujalatkin. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Edelleen vaaditaan kuitenkin rauhallisia liikkeitä, jotta juoksu-ura numero kolme lähtee hyvin käyntiin.
Finlandia marathonin Finlandiaviesti ilmestyi ja siellä oli meikäläisen motivaatiokirjoituskin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti