Jännäksi käy miten Jaakko ja Nabil juoksivat ratakympin Penn Relayssissä. Tässä lähtölistat.

Tänään perjantaina tulivat tulokset nettiin. Nabil juoksi vaisusti 30.45 ja Jaakko keskeytti. Parin viikon takainen urakointi kympillä ja vitosella painoi näköjään vieläkin jaloissa. No, uutta matoa koukkuun!

jalkalenkkiä, juoksu-ura nro 3.

Tiistai on perinteisesti toivoa täynnä. Niin myös tänään. Aamulla kävin uimahallilla ja uin yllätyksekseni 2km 66minuuttiin. En ole koskaan noin pitkää uintilenkkiä ennen tehnytkään. Rajat on ilmeisesti tehty rikottavaksi! Käsistä loppuivat ensimmäisenä puhti, mutta vuorotellen vapaata ja rintaa vetelemällä matka taittui kivasti. Vessassa peilistä katsoessa olin havaitsevinani hartioissa pienta voimanpattiakin..

Päivällä soitin valmentajalle ja tiedustelin päivän treeniä. Vastaus oli tyly: tuu juoksemaan nelisatasia! Kyseessä oli eka jalkalenkki hetkeen ja viikonlopun huhkiminen ei ainakan herkistänyt jalkoja. Lähdin kuitenkin liikkeelle ennakkoluulottomasti, enkä pettynyt.

Hölkkäsin Hippokselle 4km ja sisällä vielä 1km Jounin kanssa. Teimme avarit 5x100m ja yllättävän hyvältä tuntui. Nelisataset sujuivat myös mallikkaasti aikoihin 68-66 sekuntia 200m hölkkäpalautuksella. Paketti eli juoksuryhti pysyi hyvin kasassa ja askel tuntui toimivan vähintään kohtalaisesti. Parasta oli vielä, että jalassa ei ollut tuntemuksia. Seitsemän vedon jälkeen Antero sanoi seis.

Kävimme punttisalilla Jounin kanssa vielä selkiä/vatsoja ja kylkiä vääntämässä sekä juttelemalla paransimme maailmaa. Loppuverkka yhteensä 4km tuli myös kivasti ja kiepsautin Harjun pururadan kautta tsekatakseni alkaako baana olla juoksukunnossa. Oli, kuten on juoksujalatkin. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Edelleen vaaditaan kuitenkin rauhallisia liikkeitä, jotta juoksu-ura numero kolme lähtee hyvin käyntiin.

Finlandia marathonin Finlandiaviesti ilmestyi ja siellä oli meikäläisen motivaatiokirjoituskin.

Opettaja Kosola 78v.

http://www.youtube.com/watch?v=HF5R6vXpLuk

Pääsiäiset vietetty. Päivät menivät sen verran nopeasti, että en blogiani päivittänyt. Tai päivitin, mutta lähinnä videonpätkiä lähettämällä.

Treenien puolesta tapahtui seuraavaa: lauantaina kävimme Riston kanssa uimahallilla reenaamassa. Ennen kilometrin uintia (32,5min) uintia kävimme salilla tekemässä monipuolisesti kaikkea. Ite tein vielä penkille nousua ja takareisiä laitteella. Ajattelin, että kun juoksemaankaan en pääse niin hiukan voin jalkoihin voimaa hankkia. Illalla oli tarkotus Parkanossa käydä juoksemassa, mutta väsymys ja idea jalan lepuuttamisesta veivät voiton.

Sunnuntain puolella sitten kävinkin todella tukkoisella kululla juoksemassa kympin aamulenkin. Jalat olivat lyijyä ja tuntui kuin mies ei olisi koskaan ennen käynyt lenkillä. Treenistä sain kuitenkin sopivaa iskutusta ja iltapäivän pyöräreeni kulki loistavasti. Lähdin käymään Kallen mökillä Karviassa minne oli matkaa n.43km. Vedin vastatuuleen tunti kaksikymmentä aika hyvällä sykkeellä ja ainakin hengitys teki töitä. Voisin kutsua reeniä TV eli tasavauhtiseksi reippaaksi. Perillä Kalle tuli juosten vastaan ja pyöräilin vierellä kympin. Viimeiselle vitoselle lähdin juosten mukaan. Juoksu tuntui oudolta, mutta kyllä se sieltä tuli. Päälle oli hyvä saunominen ja illallinen maalaismaisemassa.

Tänään maanantaina päätin tehdä pitkän lenkin pyöräillen, kun en oikein juostakaan vielä kehtaa. Silmäilin karttaa ja päätin menneä Kankaanpään kautta Karviaan, mistä tuttua reittiä takaisin. Kevyen fillaroinnin jälkeen ohitin pyöräilijän ja morjestin. Hetken kuluttua mies tuli takaa kiinni ja aloin juttelemaan. Selvisi, että tämää 78 vuotias opettaja oliko se nyt Lamminmäen koululta totteli nimeä Kauko Kosola. Vauhti hiljeni selkeästi, mutta ajattelin sen sopivan alkumatkaan. Kauko tiesin reitin mitaksi 98km ja fillarointi jatkui. Aina välillä Kake huili mun peesissä.

Jutustelu jatkui kunnes 40km kohdalla ilmeisesti Kaken takakumi puhkesi. Hän antoi luvan jatkaa matkaa ja otin seuraavaksi kiintopisteeksi Karvian. Soitin Kallelle ja ilmoitin tulevani kahville paikalliseen kuppilaan. Kalle suositteli Hellun herkkua ja edulliseen hintaan ostin kahvin ja kääretortun. Matkaa taitettuna oli n.70km.

Loppumatkan sykin tulemaan jälleen hyvällä vauhdilla ja pysähdyin ainoastaan kuvauttamaan itseni Näppylähanskantiellä. Jollain on kyllä ollut huumoria, kun on kylätiensä nimennyt. Karviassa asuu selkeästi rentoa porukkaa. Tienmerkkejä seuraamalla 30km tuli alle tuntiin, mikä saattaa kertoa hyvästä vauhdistani. Kotiin päästyäni tempasin vielä juosten 2km tuntuman hakemiseksi. Sitä ei tietenkään ollut, mutta paluu kilsa tuli 3.30 vauhdilla loivaan alamäkeen.

Fiilikset tällä hetkellä ovat hyvät. Rento viikonloppu kotona, hyvät reenit sekä loistava sää pitävät mielen positiivisena. Ensi viikosta alkaen on tarkoitus lisätä juoksun osuutta ja katsotaan miten homma etenee.

Karviaan Kallea moikkaamaan

http://www.youtube.com/watch?v=6RgzS__zxz4

Risto Jyväskylässä

http://www.youtube.com/watch?v=dXSF-JkScqA

Toivakka-Lievestuore-Jyväskylä

Pitkänäperjantaina ei laiskoteltu. Aamukymmeneltä tapasin Jarin Alban luota, mistä fillarilenkki jatkui Vaajakoskelle. Etukäteen arvoin lenkin pituudeksi 70km. Arvioin hiukan alakanttiin ja mulle tuli 83km. Yhdellä vartin tauolla yhteensä aikaa meni kolme ja puoli tuntia. Ei siis ajankäytöllisesti mikään paras urheilumuoto. Maisemat kuitenkin vaihtuivat ja juttu luisti. Perinteiseen tapaan meikäläinen jojotti alkumatkasta, mutta loppumatkasta sain odotella ;) Keskivauhti oli 27km/h, mikä on nopeinta tähän asti. Kevyempikin pyörittely olisi sopinut, mutta treenaamassahan täällä ollaan. Yksin tehdyt lenkit ovatkin sitten hiukan köykäisempiä.

20km ennen Jyväskylää pysähdyime Laukaan hoviin kahville ja munkille. Mielenkiintoista oli, että kyseinen paikka sijaitsi Lievestuoreen ja Jyväskylän välillä. Ei niinkään Laukaassa.

Loppumatka tuli energisesti ja olisi sen satkunkin saanut raapaistua. Reeni kuitenkin meni perille ja lounaan jälkeen odottelin Riston saapuvan kylään. Vanha seurakaveri Parkanon ajoilta tuli siis tänne Suomen napaan Jyväskylään. Edellisestä visiitistä on kulunutkin puolitoista vuotta.

Itkut on itketty. Jos jollain miehellä ei tahdo kyynelkanavat toimia suosittelen Miesten vuoro- dokumentin katsomista. Se tuli eilen telkusta eikä pitänyt miestä kylmänä. Lisättynä omalla murheella juoksemattomasta oli helppo samaistua miehiin saunanlauteilla.

Pääsiäisviikolla on ollut vähänlaisesti tulkkauskeikkoja. Viranomaiset lienevät ottaneen rennommin ja osa varmasti otti koko viikon vapaaksi. Yhteiskunnan rattaat silti pyörivät ja esim maahanmuuttajapalvelut on ollut auki normalisti. Toinen hiljaisempi jakso on heinäkuussa, kun työssäkäyvät viettävät kesälomiaan.

Aamulla lähdin veivaamaan Laukaan suuntaan. Aamulla heti herättyä oli sellainen olo, kuin olisi jotain treenannut. Siis se tuttu väsymyksen tunne. Keli lämpeni kivasti päivän mittaan ja 2,5 tunnin lenkin aikana ehdin kiertää ehkä 60km lenkin.

Palkitsin itseni kunnon proteiinipitoisella lounaalla. Genghis khanista saa paistopisteestä tuoretta pihviä ja ruoka on muutenkin todella maukasta. Hinta laatu suhteeltaan Jyväskylän paras mättöpaikka.

Tulkkipäivystyksen suoritettuani piti tulla kämpille huilimaan. Meinasin jo jättää iltareenin väliin, mutta pakkasin kamat ja menin morjestamaan Anteron porukan treenejä. Näin siinä juoksukavereita ja motivuiduin lähtemään uimahallille. Tein siellä kevyttä settiä ja mm. penkille nousuja. Päälle tein vesijuoksua puolisen tuntia.

Reenin jälkeen on useinmiten aina yhtä hyvä olo. Tänään olo oli raukea kun veivasin kämpille. Kuljin kampuksen kautta, missä pari juoksijaa veteli vetoja. Hieno näky ja pakko oli napata valokuva. Innostuin ottamaan kuvia enemmänkin ja tässä niistä kollaasi.

Meikä on saanut tsemppausta todella paljon viime päivinä. Kiva huomata, että taustajoukot ovat kunnossa ja aitoa kiinnostusta löytyy yhden juoksijan tekemiseen.

Silencio training

Kävin illalla pukkaamassa reenin uimahallilla. Tein 50minuuttia niin, että kymmenen minsan verkan jälkeen tein nopeampirytmisiä liikkeitä ajoin 1/2/3/4 minuuttia samalla palautuksella. Ja vielä takaisin käänteisessä järjestyksessä+ kuntosalia ja uintia 500m päälle. Kun tässä ei juoksijaksi miehestä ole ajattelin tehdä myös takareisiliikkeitä. Eipä jalat mene ainakaan tukkoon juoksusta.

Sain päähäni ottaa videopätkän niin, että en puhu ollenkaan. Tämä oli kannannotto nykyiseen tilanteeseen juoksumarkkinoilla. Myös eilinen lääkärinlausunto meni vahingossa väärinpäin blogiin. Annoin olla sen hetken siellä, ompahan jollain vaikeuksia edes hiukkasen kun yrittää lukea tekstiä pää kallellaan. Toisaalta meikäläisen vastoinkäymiset on vielä pientä kaliiberia.

Se mikä on pattiin ottanut eilen ja tänään oli magneettikuvan lääkärinlausunto ja käynti lääkärillä. Maksoin käynnistä 74euroa, enkä varsinaista apua saanut. En edes ymmärtänyt mitä lausunnossa lukee. Onko vamma mennyt pahempaan suuntaan? Mitä on 4/5 ja 5/5? Varovaisen linjan lääkäri suosittelin lisää juoksutaukoa, mutta jääränä taidan joka toinen päivä edelleen juosta hiekalla kevyen kympin. Jalkaa kun ei tunnu erityisemmin kipeältä. Aamulla olin juossut 9km ja tehnyt päälle jumppaa kämpillä. Työkeikalle fillaroin Palokkaan ja päivän saldo oli varmaan 20km sykkimistä.

Lenkillä Tuomiojärven rannalla

Mies alkaa pääsemään pikku hiljaa juoksemisen pariin. Varsinainen lääkärinaika on vasta huomenna ja toivon saavani juoksuluvan. Tarkoitus on hiukan miettiä syitä siihen, miksi noita vammoja aina tulee. Yhden syyn jo tiedänkin. Oikea jalkaterä ländää katuun hiukan ulkosyrjällä mikä kohdistaa sinne rasitusta. Parempi olisi että se irtoaisi kadusta niin että pottuvarvas viimeisenä. Nyt se jää hiukan keskimmäisten varpaiden kohdalle ja vammoja on tarjolla. Korjausta pitäisi hakea lantion asennoista ym, mikä on jo isompo remontti. Juostaan nyt näillä puikoilla minkä luoja on luonut.



Aamulla en tarkoituksella mennyt lenkille koska päätin panostaa iltaan. Jalat olivat kuitenkin aika tukkoisen oloiset ja kipeät siitä vähäisestä juoksusta mitä olen tehnyt. Askel alkoi olla aikamoista taapertamista 8km kohdalla, mutta pikku breikki teki ihmeitä. Juoksu alkoi taas kulkemaan ja juoksin pari kilometriä reipastakin. Huomasin, että askel muuttui heti ryhdikkäämmäksi ja spurttailin tuntemusten mukaan. Askel on melko kimmotonta ja väännän etureisillä. Kyllä se tästä kuitenkin ja mieli on ihan positiivinen!

Tunnin vauhtileikittely

Tavoistani poiketen en tänään tehnyt pitkää lenkkiä. Pyöräilyä on tullut sen verran harrastettua viime aikoina, että kyllä peruskunto ainakin pysyy yllä. Eilisesta aamulenkistä rohkaistuneena uskalsin tänäänkin juosta. Järkeilin hieman, että jalkoihin pitää saada hiukan rytmiä jos meinaa ettei diisseli jää päälle. Kehittelinkin siis tunnin vauhtileikittelyn itselleni. Pyrin juoksemaan mahdollisimman rennosti ja hyvällä tekniikalla. Aina tilaisuuden tullen lähdin 100-200m kiihdytykseen hyvää askelta hakien. Jaloissa kevyet Adidaksen tempot. Kuuden kilsan kohdalla pidin vessatauon ja otin virallisen videoklipin. Fiilis oli hyvä ja aurinko paistoi.

Juoksin yhteensä 13km tunnissa Iphonen Nike+gps appsilla mitattuna. Keskivauhti ei päätä huimannut, mutta juoksun tuntuma tuntui hyvältä. Ehkä se tästä vielä. Lenkin jälkeen pyrin venyttämään pyöräilyssä kiristyviä lihaksia.

Sen verran on ukko heikkokuntoinen, että väsymys iski päivällä kuin olisi pitkän lenkin tehnyt. Tein opiskeluhommia ja kahvi oli tarpeeseen. Tein herkullisen lounaan ja palkitsin itseni jäätelöllä. Aurinko paisteli kaikin puolin Jyväskylässä.

Iltareeninä oli pyöräilya 1.40 Jounin kanssa. Fillaroimme Muuramen ja Säynätsalon suuntaan. Liikkeellä tuntui olevan normaalia enemmän autoja. Olivat varmaan käyneet äänestämässä. Illalla tsekataan, millainen porukka edustaa kansaa seuraavat neljä vuotta.

uimahallilla lauantaina

Päivä treenien osalta oli seuraava: aamulla juoksin 9km ja sain pari rullaustakin tehtyä. Ei niitä vieä vedoiksi voi kutsua, mutta jotenkin sitä on haettava juoksutekniikkaa ja ryhtiä. Vielä se on melkoista könyämistä ja pyöräily on hiukan jumittanut jalkoja. Ehkä on tullut liiankin kovaa veivattua tai ainakin yritystä on ollut.

Päivällä seisoskelin Kesportissa Finlandia Marathon esittelypöydän takana. Jalat eivät yllätyksekseni menneet jumiin, mutta pää sen sijaan meni. Paljon tuli juteltua ja puhuttua ja se jos mikä on rankkaa. Työni puolesta puhun muutenkin paljon ja välillä tuntuu että nyt pitäisi olla hiljaa ja omissa oloissa, muuten ei jaksa reenata. Ihmettelen miten noi politiikot jaksavat veivata puhetta ja olla kiinnostuneita joka ikisen jampan kommenteista ja mielipiteistä. Jotenkin vahvasti epäilen että eivät jaksakaan ja viesti menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Iltapäivällä jaksoin mennä vielä uimahallille reenaamaan. Jouni on kotiutunut Portugalin leiriltä ja lähti seuraksi. Tein kiihtyvävauhtisen tunnin kun tuntuu, että kroppa lämpenee niin hitaasti. Syke oli aluksi 140, sitten 150 kymmenen minuuttia. Siitä taas nosto 160 tuntumaan ja lopun vartin käytiin jo 170 lukemissa. Siinä vaiheessa piti jo ottaa crostrainerin kahvat avuksi ja keskittyä tekemiseen. Pikkuhiljaa elimistö otti käskyjä vastaan ja sain tehtyä vauhtikestävyyttä. Lyhyistä vedoista ei luultavasti olisi tullut mitään, mutta niitäkin pitäisi olla ohjelmassa

Peurunka Laukaa

Tänään lenkille lähtiessä jurppi jonkin verran. Olin ajatellut mennä uimahallille, mutta päätinkin lähteä pyöräilemään. Keli oli hyvä, eikä siinä mitään. Juoksemaan olisi tehnyt mieli. Veistä ei viitsi enempää kääntää haavassa, mutta viikonlopun SM-maantiet olisivat kyllä kiinnostaneet. Alle 1.08 ajalla saattaa mitalikin lohjeta, mutta katsotaan nyt ketä jamppoja viivalle ilmestyy. Ei viitsi liikoja asiaa ajatella..

Fillarilenkki suuntautui Laukaaseen. Kun saavuin perille ja oli aika kääntyä takaisin keksi Peurunka hallin ja sen purkutyöt. Tänään oli keskarissa juttu siitä ja valokuva, kuinka puolikas kupolihallista oli jo revitty auki. No sitähän piti mennä katsomaan ja kuvakin ottaa.

Paluumatkalla saattoi olla vastatuulta, kun yli tunti meni aikaa. Mennessä meni vähemmän ja koukkasin vielä keskustan kautta. Fillarointi alkaa maistumaan jo hiukan puulta, mikä lienee merkki lihaksiston väsymisestä. Aamulla juoksin kevyen 6km ja oli todella tukkoista. Tiistain hieronnasta ei ollut joko apua, tai sitten se painaa vielä jaloissa. Seurataan tilannetta ja vedetään korvaavaa.

magneettirekka

Aamulla ryntäsin magneettirekkaan, joka oli parkissa Kesportin parkkipaikalla. Eilen kyseinen liikenneväline oli ollut Lahdessa. Joku takoo miljoonia tällä bisneksellä. Ensin pitää varmaan maksaa kallis kuvauslaite.

Maksoin nilkan magneettikuvasta 602 euroa. Sitä ennen hinnasta oli otettu pois Kelan korvaus reilut 300 euroa. Hintaa siis kuvalle kertyi, mutta onneksi sairaskuluvakuutukseni pitäisi maksaa tämä huvi. Suosittelen kaikille kunnon vakuutuksen ottamista vammojen varalle. Tosissaan reenaavalle niitä kuitenkin jossain vaiheessa uraa tulee.

Päivän mittaan ehdin tehdä töitä ja pyörähtää JKU:n toimistolla. Markku pyysi mua lauantaiksi Tourulan Kesporttiin markkinoiman Finlandia Marathonia. Kilpailukanslia on tänä vuonna Kuokkalan graniitissa Paviljongin alueella kun on kovat rakennusprojektit menossa. Tervetuloa kuuntelemaan uusia reittisuunnitelmia siis lauantaina Kesporttiin.

Ilouutinen tänään oli, että SM-maraton juostaan Jyväskylässä 2013. Eihän siihen ole paljoakaan aikaa ja vaikka silloin voisi kirkastaa edellisen hopean.

Treenien puolesta tein seuraavan setin tänään: juoksin 11km hiekkateitä uimahallille, missä tein keskivartaloa ja 2x50x penkillenousuja ja uin 500m. Saunoin ja hölkkäsin pari kilsaa kämpille. Parasta reenissä oli se äänten häviäminen ja täysi hiljaisuus kun kauhoin vapaata altaalla. En tiedä mikä siinä on, mutta kummasti se rauhottaa.

Sain magneettikuvat DVD:llä itselleni, mutta en maallikkona ymmärrä niistä mitään. Komeita kuvia, mutta radiologin lausuntoa pitää odottaa alkuviikkoon. Huomenna Harri Selänne toivottavasti tulkitsee kuvia.

Töiden päätteksi roudasin 33euron edestä ruokaa kämpilleni. Punnitsin huvikseni ostokset vaa-alla ja sain 10.3kg. Toivotaan, että niillä pärjää viikonlopun yli.

Illan mittaan sain macilla auki kuvat ladattuani netistä ensin katseluohjelman. Noin äkkiseltää kantsottuna kantaluu näyttäisi olevan nyt kunnossa ja yhdessä varvasluussa jotain häikkää kun on noin väriäkin vaihtanut. Enemmän kipu on tuntunut kolmannen ja neljännen varpaan välissä (pottuvarvas on nro 1). Sielläkin näyttäisi jotain mönjää olevan.

Laukaan lenkki

Iltapäivän treenistä meinasi tänään tulla stressintynkää. Olin vielä Kuokkalassa kymmentä yli neljä, kun Jarin kanssa piti lähteä fillaroimaan puolelta. Pakko oli vielä hakea sitä ennen lähete huomiseen magneettikuvaan. Melkoisella sykkimisellä olin kymmenen minuuttia myöhässä sovitusa ajasta ja olisin ollut valmis heti lähteä vetämään kovaa. Oli ihan hauskaa seurata itseä stressaantuneessa tilassa. Kaikki vastaantulijat ärsyttivät ja olivat tiellä. Mieli teki huutaa heille, mutta eihän siinä olisi järkeä ollut. Ite painelin ylivauhtia kävelykadulla. Kämpille päästyäni olin minuutissa vaihtanut reenikamat ja Suunnon stressikäyrätesti olisi ollut varmaan pahasti puhaisella. Hiukan kuin jääkiekkovalmentajalla pelipäivänä. Onneksi osasin malttaa mieleni, enkä toheloinut pyörälläkään missä oli lukkopolkimet.

Kun olimme päässeet kaupungin ulkopuolella alkoi mieli rentoutua. Sanoinkin Jarille, että työpäivän päälle tehty reeni on paras keino unohtaa stressaavat asiat. Suuntasimme kevätauringossa Laukaan suuntaan, missä olimme 56minuuttia myöhemmin. Matkaa oli n.25km. Kävimme kääntymässä Laukaan satamassa ja palasimme takaisin. Jalat tuntuivat eilisen hieronnan jäljiltä hyviltä ja mieli teki vetää kovaa. Alaselkä kuitenkin hiukan kinnasi ja pyörän satula oli ehkä hiukan liian matalalla. Huomiselle tarjolla on ehkä uintia tai juoksukokeilu. Magneettikuva kertoo sen minkälaatuinen rasitusmurtuma tällä kertaa on tarjolla ja positiivista on, että neljä viikkoa sitten kipu esti juoksuharjoittelun. Kaiken järjen mukaan vamma alkaa parantua.

Näin Lahden dopingskandaalin oikeuskäsittelyn aikoihin linkki ystäväni Erkki Vettenniemen esiintyminen aamuTV:ssä.

äänestin miestä

Tarkoituksella oli kirjoitettava provosoiva otsikko. Useampia se saattaa hymyilyttää, mutta joku voi vetää herneen nenään. Aina ei voi kaikkia miellyttää.

Olin yliopiston kirjastolla käännöstä tekemässä, kun oivalsin että sielläkin voi äänestää. Pitkin vuotta oli manannut antavani protestiäänen ja vääntäväni Aku Ankan rekisterinumeron 313 äänestyslipukkeeseen. Niin kävi kuten monesti ennenkin, että kansalaisvelvollisuus iski ja päätin pitäytyä ruodussa. Äänestin perinteitteni mukaan, enkä tehnyt yhtään vaalikone testiä ehdokkaan löytämiseksi. Ehkä olisi pitänyt, mutta aika ja kiinnostus ei riitä tältä yhteiskuntatieteilijältä. Viimeistään siinä vaiheessa luulisi kiinnostavan, kun itse asetun kunnallisvaaliehdokkaaksi.

Tiistaipäivä on pyhitetty lepopäiväksi. Uskoisin sen olevan paras vaihtoehto tähän saumaan. Aamulla ennen hierontaa olin aikonut juosta kevyen lenkin, mutta päätin passata sen mulla kun on toi murtuma jalassa. Olin tunnin verran Taipaleen Timon oivassa käsittelyssä. Hän jos kuka osaa käsitellä hyvin hartiat ja juoksussa jumittavan pakaranseudun. Myös pohkeet saavat hyvää kyytiä. Parasta ehkä on rentouden tunne, mikä tulee lämpötyynyistä. Kovaa reenatessa hieronnan jälkeen iskee älytön kooma. Tänään sellaista ei tullut, mutta raukea olo kuitenkin. Kävin sen kunniaksi pitsalla ja töiden jälkeen ostin lauantaipussin. Köyhällä on halvat huvit.

Illalla rassasin polkupyörän kevätkuntoon. Säädin jarrupalat kohdilleen sekä putsasin ketjut ja rattaat. Nyt keväällä on pölyä ilmassa ja se tarttuu hyvin rasvaisiin ketjuihin. Parempi siis ajella kuivilla, kuitenkin sen verran rastavattuna että ketjut ei kitise. Vanha uskollinen Jamis toimii edelleen mainiosti, mutta kuume uuden pyörän ostamiseksi on iskemässä..

Pyörän selässa

Yksi hyvä pyöräreeni jälleen tehty. Jaloissa tosin hiukan painoi lauantain sutkuttelu ilman lukkopolkimia. Nyt alla oli Selimin hiilikuiturunkoinen ferrari ja meno sen mukaista. Jari tuli töistä tuohon Tourulan sillalle mistä lähdimme Isolahden suuntaan. Heti alkuun olivat vastassa Jyväskylän alpit. Ne noustiin vielä aika maltilla, mutta kauden edetessä tehdään niin että mäet osuvat lenkin loppuvaiheeseen ja silloin hiillostetaan miestä. Nyt ajonautintoa hieman hillitsi nollakeli. Hyvin sitä kuitenkin tarkeni pyörän selässä. Lenkki kaartoi Muuramen ja Säynätsalon kautta takaisin keskustaan ja kahdessa tunnissa ehdimme ajaa noin 45km. Keskinopeus pyöri siinä 26 km/h paikkeilla. Keskiviikkona ehkä uusi fillarilenkki. Sitä odotellessa otan huomenna hieronnan ja ehkä käyn juoksulenkillä aamusta.

Ei työ tekevältä lopu totesin tänään. Huolimatta siitä, että tänään ei ollut paljoa tulkkaustunteja sain aikaa kulumaan arkiaskareiden merkeissä. Vein yliopistolle hakemuksen sosiaalityön maisteriohjelmaan, kyselin Mehiäisestä lähetettä Magneettikuvaan, piipahdin Jaakon porukoiden kristillisessä kirjakaupassa kahvilla sekä tein käännöstöitä. Ilta menee normaalisti tankatessa ja netissä.

Pentin pinkaisu 2011

Tänään tuli vietettyä mukava päivä Vaajakoskella. Ennakolta olin arvellut siellä koko päivän kestävän ja näin kävi. Aamulla juoksin kevyen kutosen ja tein 3xsyväkyykkyhypyt sekä saksihypyt. Sitten siirryin kerrostalon portaita nousemaan. Tein 2x50 porrasnousua molemmilla jaloilla. Tavoitteena on pitää yllä juoksussa vaadittavaa lihaksistoa ja edes jonkinlaista kimmoisuutta. Toivoa vielä on.

Pentti Virmalainen järjesti siis nimikkojuoksunsa tänään. Varmaan moni kotimainen ravuri on saanput puhelinsoidon, missä Pena pyysi tulla juoksemaan. Houkuttimena oli reittiennätyksen rikkominen ja hyvät palkinnot.

Pinkaisun juoksi noin 200 juoksijaa ja paikalla oli lukuisia silmää tekeviä. Lähtölaukauksen kuultuani siirryin uimahallille omaa tv-kovaa tekemään. Uin yhteensä 50 minuuttia niin, että välissä yritin pitää reipasta vauhtia. Uinnista kun on kyse häviää käsistä voimat ensimmäisenä. Ne kun on loppu voi melkein siirtyä jo saunomaan. Jouduin siis jonkin verran sääästelemään että jaksoin uida aiotun ajan. Palattuani saunan lauteille olivat juoksijat siellä löylyissä ja sain kuulla tulokset.

Juoksun voittajaksi nousi tänään Marko Partanen, joka loppukirissä päihitti toisen jo lopettaneen juoksijan Petteri Kuorikosken. Molemmilla kulki talven keventelyn jälkeen sen verran hyvin, että miehiä nähtäneen viivalla jatkossakin.

Päivän kovin juoksusuoritus oli Elina Lingrenin aika 36.17 raskaalla reitillä. Ensi viikonlopun SM-puolimaratonia ajatellen talven treenit ovat tehonneet ja luvassa on hyvä kesä!

Kyläseppä, Petäjävesi. 64km pyöräillen

Monia alkaa varmaan tympimään samannäköiset videopäivitykset. Minulle jokainen niistä on kuitenkin erilainen samoin kuin joka ikinen treeni. Kestävyyden harjoittaminenhan on äärimmäisen yksinkertaista puuhaa, mutta samalla niin kiehtovaa. Ehkä tässä yksi syy juoksun suosioon nykypäivänä- monimutkaisessa ja kaaottisessa maailmassa edes jokin asia tuntuu yksinkertaiselta. Vielä kun tehty työ tuottaa havaittavaa tulosta eli juostessa kunto kehittyy, on moni koukussa juoksemiseen.

Töiden puolesta tänään oli melko kiireistä. Kämpille päästyäni piti ottaa hiukan lepiä ennen uimahallille menoa. Ajattelin tehdä tasan tarkalleen sellaisen treenin mikä kropassa tuntuu oikealta. Hyppäsin kuntopyörän selkään ja aloin polkemaan. Elimistö ja mieli olivat heti treenissä mukana. Kampinopeus oli 110, mikä on aika hyvä kierrosnopeus ja sykekin 140 lukemissa. Puolen tunnin veivauksen jälkeen hiukan vielä nostatin sykettä ja tein sellaisia hiukan alle 160 sykkeisiä vauhtiosuuksia. Ilman kelloa ja täysin tunteella jalkoja hapottamatta. Tunnissa kerkesin 35km päähän vastuksella numero 5. Kalorikulutusta en katsonut

Uimahallin kosteassa salissa hiki virtasi, eikä kehossa ollut kuivaa kohtaa. Lattialle muodostui hikilammikko, mutta elimistö tykkäsi. Aineenvaihdunta pelitti. Tunnin veivauksen jälkeen pyyhin aiheuttamani sotkun pois ja poistuin takavasemmalle. Kävin vaihtamassa uikkarit jalkaan ja suihkun jälkeen olin uima-altaalla. Uin 500m loppuverryttelunä ja nautin edelleen täysillä treenistä ja yksinolosta. Saunan jälkeen kamoja pukiessa oli uskomattoman hyvä ja raukea olo. Stressi poistui hien mukana elimistöstä eikä enää ollut kiire mihinkään.

Urheilullisesti päivän tärkeä juttu oli urheilulääkärillä käynti. Hän kehotti menemään vielä magneettikuvaan varalta, sekä välttämään rasitusta. Täysin juoksua hän ei kieltänyt. Reenaan nyt täysin tuntemusten mukaan, mutta uskon jalkapöydän paranevan hyvin ja nopeasti.

Eilen kävin mittauttamassa hemoglobiinini joka yllätyksekseni oli vain 141. Yleensä korkealta tulon jälkeen se on ollut kymmenen pykälää korkeampi, mutta ehkä nyt se oli ehtinyt jo laskea kahdessa viikossa. Rautaa olen syönyt tammikuusta lähtien, mutta mitään huippulukemia en siis saa aikaan. Siinä vaiheessa kun mun HB on 160 voitte viedä mut dopingtestiin!

Back on bike

Kirje postissa kertoo paljon. Töistä tultuani huomasin saaneeni kirjeen lääkärikeskus Mehiläiseltä. En muistanut, että joku vielä katsoo röntgenkuvaa. Ajatus lausunnossa kiteytyi lauseeseen "neljännessä metatarsaaliluussa viisto kirkastumajuoste, joka on suspekti rasitusmurtuman suhteen. Löydös jää epävarmaksi ja kontrollikuvaus myöhemmin tarpeen". Katsotaan nyt kuinka tilanne etenee, mutta hyvää asiassa on että kolme viikkoa on jo kulunut. Se tietää sitä, että viikon korvaavan jälkee lisään juoksua ohjelmaan.

Rasitusmurtumasta voidaan olla monta mieltä, mutta jalkapöydän vammat yleensä parantuvat nopeammin. Ennen vanhaan ne eivät edes pysäyttäneet juoksuharjoittelua, näin olen kuullut. Ennen olivat miehet rautaa ja laivat puuta ja niin edelleen. Motivaatio juoksemiseen ei varmasti ole kadonnut nykyiseltäkään sukupolvelta. Aineet ovat vain toiset ja haasteet muutenkin erilaiset.

Nyt on jälleen aika toistaa vanhat kliseet, että vaihtoehtona on joko luovuttaa ja heittää pyyhe kehään tai sisuuntua ja tulla takaisin entistä vahvempana. Valitsen jälleen jälkimmäisen. piste.

Suomielämä on kyllä kiireistä. Ei oikein ehdi edes blogia päivittämään. Päivä menee hössöttäessä kaikenlaisia asioita kuten töitä. Ei ihme, että ihmiset palavat nykyään loppuun.

No ei nyt aivan. Meikäläisen lunkilla elämän asenteella ei voi palaa loppuun. Nykyinen elämäntilanne mahdollistaa itselle elämisen täydellisesti. Tiedä sitten onko se hyvä tai huono asia, mutta suunnistaja Petteri Muukkonen ainakin ehtii reenata ja hoitaa monta asiaa siinä ohessa. Haastattelun alkupätkässä oli paljon sanomaa, mihin voin yhtyä. Tekstin loppuosa kertoikin jo superihmisestä joka ehtii ja jaksaa.

Tänään piti vielä kärvistellä levon merkeissä. Töidän jälkeen kämpille saavutuani olin sen verran puhki, että nukahdin tunniksi. Niiden jälkeen olisin ollut valmis lähtemään lenkille, mutta ei niin ei. Piti keksiä jotain korvaavaa tekemistä. Onneksi olin saanut käännöksiä tehtäväksi ja luulen, että viikonlopustakin saan ison osan kulumaan niiden parissa.

Sunnuntaille olisi tarjolla Pentin pinkaisua ja huomenna testaan jalkaa juoksulenkillä. Edelleen kävellessäkin on joitain tuntemuksia, mutta jos vaiva on hermopinne se kyllä antaa jo juosta. Ainakaan röntgenkuvissa ei murtumaan viittaavaa löytynyt. Näytän kuvia vielä torstaina urheilulääkärille. Huomenna mittautan veriarvot ja odotettavissa on hyviä lukemia. Olinhan 20päivää 2700m korkeudessa ja kyllä sen johonkin pitäisi vaikuttaa. Kunto tosin on laskusuunnassa koko ajan..

Penan 60-v. juhlakisa - Pentin Pinkaisu / PM-maantiejuoksut

Vaajakoski, Vaajakosken Urheilutalo Su 10.04.2011 klo 13.00
Sarjat/Lajit:
M: 10 km
N: 10 km
M19: 10 km
N19: 10 km
M17: 10 km
N17: 10 km
P14: 2,4 km
T14: 2,4 km
P12: 1,2 km
T12: 1,2 km
P10: 1,2 km
T10: 1,2 km
M40: 10 km
N40: 10 km
M50: 10 km
N50: 10 km
M60: 4,6 km
N60: 4,6 km
M70: 4,6 km
N70: 4,6 km
M Hölkkä: 4,6km
N Hölkkä: 4,6km

Pinkaisun yhteydessä juostaan samalla PM-maantiejuoksut sarjoissa M ja N yleinen, M ja N 19v. sekä M ja N 17v.

Ilmoittautuminen 06.04.2010 mennessä
Pentti Virmalainen
Puh. 050-5959130
Email: leena.s.ruusuvirta@jyu.fi
Lapset osanottomaksu 5€
Ilmoittautumismaksut 10€ / laji, jälki-ilmoittautuminen 12 € / laji. Tilille 529047-27079
Tiedustelut: Pentti Virmalainen
10km:n reittiennätyksestä erikoispalkinto 100€.
Reittiennätykset:
Miehet: Henri Manninen 31.17
Naiset: Katja Mustonen 39.57
Reitti virallisesti tarkistusmitattu 2007, Kari Ristanen.
Tarjoamme myös synttärikahvit !

kortisonipiikki jalkapöytään

Maanantaipäivä tuo toivottavasti helpotuksen juoksijan tuskaan. Sain nimittäin kortisonipiikin jalkapöytää aamupäivällä. Olin heti herättyäni kello kahdeksan varaamassa puhelimitse aikaa urheilulääkärille. Sellaiselle en päässyt vaan jouduin tyytymään yleislääkäriin. Uskon kuitenkin, että jalkapöytä kipu asioissa ei tarvitse olla urheilulääketieteen spesialisti. Sen kuin paikallistaa kipualueen ja iskee neulan siihen. Sain suosituksen tukipohjallisten käyttöön, mutta suhtaudun niihin melko kriittisesti. Oikeilla jalkinevalinnoilla sen sijaan pystyn paljon vaikuttamaan asioiden kulkuun. Tällä kertaa Adidaksen Glidet eivät toimineet parhaalla mahdollisella tavalla.

Lääkärillä käynnin lisäksi kävin myös röntgenissä, missä ei maallikon silmin näkynyt olevan hiusmurtumaa. Vahvistuksen saan torstaina kun käyn morjestamassa urheilulääkäriä. Siihen mennessä olen kokeillut jalan kuntoa ja tiedän auttoiko kortisoni. Huominen päivä pitäisi kärvistellä urheilematta, mutta keskiviikkona on jo liikuntaa harrastettava.

Päivä kului jälleen nopeasti kuten Suomessa on tapana. Puuhaa on jos minkälaista. Töitäkin tuli tehtyä. Päivän päätteeksi kävin Kampus datassa katselemassa Applen tuotteita. Mukaan tarttui AirPort Express, jolla voin langattomasti kuunnella stereoiden kautta musiikkia. Hiukan vielä vaatii säätämistä saada netti ja airport toimimaan samaan aikaan..

Pitkälenkki hiihtäen

Sunnuntaipäivän reeninä oli yksi pitkä hiihto. Se nimittäin säästää jalkoja melkoisesti ja kuntovaikutus on melkein sama.

Aika lailla sasan 12.00 lähdimme Selimin kanssa hiihtämään Laajavuoren tuttuja maastoja. Kuntokympille ja kutosen lenkille ei oikein uskallettu lähteä, sillä hiihtourat on jo pahasti kuluneet. Verrattuna perjantaihin latu-ura oli jo tosi paljon madaltunut. Saattaa olla, että enää ei ehdi hiihtolenkkejä tänä keväänä tekemään. Toivomuslistalla olisi juoksulenkit, mutta jalkapöydän kivut edelleen hidastavat menoa.

Hiihtotreeni oli mitaltaan 2.10 (vajaa kolmekymppiä) ja kulku oli ihan kohtalainen. Käsistä alkoivat voimat perinteisesti hiipumaan tunnin hiihdon jälkeen. Lisäksi vielä perjantain hiihto ja eilinen uinti painoivat hiukan. Viimeiselle kympille lähdettäessä lisäsimme vielä hiukan pitovoidetta suksen pohjaan. Latu oli melko jäinen ja keli selkeästi plussan puolella. Lisäksi puista oli havunneulasia hiukan tippunu baanalle- selkeä kevään merkki.

Laajavuoren hiihtolatuja näytti kiertävän moni tuttu. Niin sanottuja sunnuntaihiihtäjiä tai ladun tukkijoita ei ollut kuin muutama. Meikäläiselle ohitus on aina vaikea juttu, kun pitää poistua ladulta ohituksen ajaksi ja tasatyönnöllä ohi pääseminen vaatii ponnisteluja. Pätkä päivän reenistä pitäisi näkyä tuolla

Huomiselle olen kaavaillut käyntiä urheilulääkärin luona. Tavoitteena on saada lähete magneettikuvaan sekä kortisonipiikki kipukohtaan. Onneksi mulla on sairaskuluvakuutus, sillä sen pitäisi korvata ainakin magneettikuva.

Niemisen Jaakko palautui loistavasti kisakuntoon viime viikonlopun kympistä. Nyt vuorossa oli 3000m ja siihen kului aikaa 8.23,96. Tuloksella Jaakko oli kuudes ja uskoisin, että hyvää jatkoa on luvassa. Tulevana viikonloppuna ei ole kisoja, mutta sitten on paikallisten piirinmestaruuskisojen vuoro. Tulokset kisasta.

Bike in Jyväskylä

Päivän treenit olivat: Aamupäivällä 2km+14km puolireipasta 4.10 vauhdilla. Mukana oli Iphone ja Nike+ GPS jonka piti piirtää lenkistä reitti kartalle ja mitata kilometrivauhdit. Laite ei toiminut sitten alkuunkaan, sillä kilsavauhdit vaihtelivat 3.30 ja 4.30 välillä. Reitti kuitenkin piirtyi kartalle ja musiikkia sai kuunnella. Muuten en ehkä laitetta suosittelisi kovaan käyttöön. Polarilta saa sykevyön kokonaisuuteen lisättyä, mikä saattaisi olla ihan ok apu. Muuten Iphone on hiukan liian iso joka lenkillä mukana kannettavaksi.

Iltareeni oli ihan mielenkiintoinen. Menin uimahallille ja fillaroin itseni hikeen 40minuutissa. Syke oli laitteen mukaan 145 hujakoilla, kampi pyöri 110 kertaa minuutissa ja watteja oli muistaakseni 150-170. Kamat olivat hiestä niin märät, että en enää kehdannuta selkiä ja vatsoja alkaa tekemään vaan menin suihkun kautta uimaan. Uin 500 metriä sekä tein vartin vesijuoksua. Uinti tuntui nautinnolliselta eikä 50m altaan vapaana uinnissa ollut mitään ongelmia. Uintitekniikka alkaa olla jotenkin hallussa! Huomenna pitkä lenkki mitä luultavimmin hiihtämällä. Juosta tekis mieli, mutta ehkä järkevämpää on sittenkin vielä passata. Maanantaina olisi jo tonneja eikä niitä viitsisi jättää välistä..

Cross country skiing

Suomeen on palattu. Loppumatka New Yorkista Helsingin kautta Jyväskylään meni hyvin. Pitkä lento oli sitä perussettiä eli unta minimaalisesti. Olin aamupäivällä torstaina Hesassa. Otin paikallisbussin Tikkurilan asemalle, missä kävin pitsalla ennen junan lähtöä Jyväskylään. Ison kahvin voimalla pysyin hereillä Jyväskylään asti ja kämpille päästyäni otin pienet päikkärit. Sen verran pienet, että en aivan horrokseen mennyt vaan jaksoin vielä lähteä lenkille. Juoksu kulkikin ihan kivasti ja hölkkäilin 18km 4.30 keskivauhdilla. Pyörätiet olivat ajoittain sulaneet, mutta pääasiassa lumen ja sulavan sohjon peitossa. Kämpille päästyäni laitoin kylmää jalkaterään, jota kivisti aika lailla. Lähdin käymään pikkusiskon luona, missä olivat myös vanhempahi käymässä. Illalla nukkumaan meni väsynyt matkalainen.



Perjantaina oli tulkkikeskuksen koulutusta heti aamusta, enkä jaksanut lähteä aamulenkille. Kauheesti ei huvittanutkaan kipeän jalkaterän vuoksi. Illalla päätinkin mennä hiihtämään kaverini Selimin kanssa. Laajavuoren maastoissa hiihdetty 1.40 tuntui tosi mukavalta, vaikka ajoittain ladut olivat hiukan jäässä. Hiihdimme loivapiirteistä rallipolkua pitkin ja suksissa oli kohtalainen pito. Samoilla pitoteipeillä olen hiihtänyt jo monta vuotta ja edelleen tuntuvat toimivan.

Jalkaterä siis vaivaa edelleen. Alan jo hartaasti toivomaan, että siinä ei ole rasitusmurtumaa, sillä rasittaminen vain pitkittää sen parantumista. Jos kyseessä on hermoahtauma tai tulehdus luulisi sen tulevan jo pikkuhiljaa kuntoon. Kolmatta viikkoa on jo menossa, eikä tilanne ole kauheasti helpottunut. Nyt kun kämpillä olisi kuntopyörä sitä tulisi rangottua ihan kohtalaisesti.. Seuraavaksi juoksemaan tv-reipasta Jyväsjärven ympäri. Illalla ehkä vesijuoksua.