Maanantai päivä pitää sisällään palauttelua ja valmistautumista tiistain ratatreeniin. Eilisen hieronnan jälkeen ajattelin, että en pääse edes kävelemään. Sen verran kovaa Paolo runnoi ja reiteenkin tuli mustelma! Hyvää työtä mies kuitenkin teki, sillä tänään kulku oli loistava. Ohjelmassa oli 10+10reipas mikä muuttui 3km+8km reipas+3km vr+6x100m mäkeen. Mukana alkumatkasta oli estemies Ezekiel Kemboi, joka vielä muisti minut Helsingin MM-kisoista. Tällä kertaa afrikkalaismaisesti jätin kellon ja sykemittarin kotiin ja vedin tunteella. Huomenna sitten juostaan kello kanssa määrämittaa eli 6x1000m.

Yritän saada muutaman kuvan ladattua blogiini. Netti on täällä kuitenkin liian hidas siihen. Facebookkiin sain parikuvaa tosin vahingossa ladattua. Paivat taalla menee ihan mukavasti. Aamusta on treeni. Sitten puuroa naamaan ja lepailemaan. Apulainen laittaa lounaan, joka koko porukalle maksaa 3e. Sitten on kaynti keskustassa ja netissa. Takaisin kampille ja iltatreeniin. Se kun on suoritettu alkaa olla jalleen nalka lahdemme katselemaan iltaruokaa. Simppelia, mutta tehokasta. Voi olla, etta kun tata on tehnyt koko leirin ajan saattaa uutuudenviehatys olla kaukana. Saippahan taalla on ollut pitkaan ja Benkkukin viisi viikkoa. Siihen nahden taalla ollaan vain kavasemassa.

Tanaan keskustaan polkupyorataksilla tullessa yllatyin kun vanha kuski David muisti nimeni ja piti jalassaan pari vuotta sitten antamiania Adidaksia. Sanoi treenaavansa, mutta piikkarit on ollut vahanl kaytossa. Veikkaan, etta jos mies veivaa pyoraa koko paivan ei lenkille enaa illalla tee mieli lahtea. Saatan olla vaarassakin. Positiivista tahan asti on ollut, etta maha on ollut kunnossa ja ruoka on maistunut hyvin. Eldoretin paras mesta kiinalainen ravintola on ollut pari kertaa kaytossa, mutta se on ehdottomasti se paras.