Vuoden 2008 askeesileiri jatkuu nyt St.Moritzissa, tuossa tarunhohtoisessa treenipaikassa. Moni on kuullut paikasta ja melkein yhtä moni maailman huippu on treenannut täällä. Tällä hetkellä tosin näyttäisi aika hiljaiselta, kun huiput ovat siellä Pekingissä. Eilen saavuimme siis tänne sellaisen kolmen tunnin automatkan jälkeen. Matkalla ei oikeastaan näkynyt muuta kuin vuoria ja laaksoja. St.Moritzia lähestyttäessä selkeä laaksonpohja oli havaittavissa. Sehän tässä paikassa onkin hyvää, että tasaista alustaa löytyy kymmeniä kilometrejä. Ei ehdi maratoonarikaan kyllästymään maastoihin. Korkeutta tosin on vain hiukan päälle 1600 metriä, mutta jos se riittää maailman huipuille, niin miksi ei riittäisi meille?

Eilen illlalla kävästiin lenkillä Erkin kanssa. Vauhti oli aika haipakkaa 4.10 vauhtia 16km. Päälle tein urheilukentällä 4x100m henkseleitä avojaloin nurmella. Paikalle oli tullut myös pari nandiheimon miestä nelisatasia vetelemään. Gasellin askelin painelivat menemään eikä askelkontakti näyttänyt kauaa tartanilla viipyvän sen verran oli lennokasta meno. Teki mieli mennä juttelemaan, mutta säästän sen toiseen kertaan.

Tänään lunastin lupaukseni ja heräsin klo 02.00 katsomaan miesten maratonia. 40 minuuttia oli juostu, kun televisiohuoneeseen kaivauduin. Juoksijoiden vauhti oli jo siinä vaiheessa hurjaa ja porukka oli hajonnut eri ryhmiin. Eritrean ja Etiopian pojat vetivät rinta rinnan yrittäen pudottaa Kenian poikia. Osittain onnistuivatkin, mutta se kostautui myös heille itselleen. Voittoon näytti kevyen tuntuisesti rullailevan Wanjiru huippuajajalla. Polvi nousi komeasti loppuun asti. Vanha kettu Gharip oli toinen ja kolmas oli vain 200metriä ennen maalia itsensä mitaleille tyrkännyt Etiopialainen, en muista nimeä. Mieleen jäi suurimman osaa kisaa johtaneen toisen etiopialaisen lasittunut katse tultuaan ohitetuksi aivan lopussa. Siinä vaiheessa taisi katketa henkinen ja fyysinen selkäranka, sillä eroa maalissa oli pronssiin 20 sekuntia. Raakaa on kilpa-urheilu. Toivottavasti mies saa edes vähän suolarahoja. Mitalia ei lohdutuspalkintona kuitenkaan jaeta. Ennen kisaa seurasin Ryan Hallia YouTubesta, joka juoksi ehkä hiukan vaisusti. Suomalaiset tulivat kohtuu hyvin, vaikka kymppi joukkoon olisi varmaan ollut mahkujakin.

Tänään sitten kaikessa maratonkiihkossa lähdettiin Erikin kanssa juoksemaan pitkää lenkkiä. Ennakolta olin kuullut että juostaisiin vähän nopeampaa, mutta en uskonut kolmen kympin lenkille kuluvan aikaa vain kaksi tuntia eli keskivauhti oli alle neljä min. Sykkeet olivat totta kai hiukan koholla, mutta päätin sinnitellä peesissä. Seuraavat päivät näyttävät oliko fiksua. Maaotteluvalinnat voi varmaan jo unohtaa. Hiukan myöhään näyttävät ne menevän. Voipi olla että suulliset lupaukset on jo toisille annettu viikkoja sitten. Virallista joukkuetta julkaistaessa urheilijat ovat jo voineet kaikessa rauhassa valmistautua viikkoja.