Täytyy tässä vaiheessa sanoa että juoksen maaottelussa lauantaina 10 000m. Niin ne fiilikset ja ajatukset vaihtelevat. Tänään lähdin vaivalloisen aamulenkin jälkeen keskustan ruokakaupassa käymään, kun Tommi Ekblom soitti ja tarjosi osanottoa. Kauaa ei tarvinnut myöntävää vastausta kakistella ja vasta puhelun jälkeen aloin miettimään pikaisten lentojen ostoa, paluuta takaisin St.Moritziin jne. Majoitus kun paikallisessa youth hostellissa oli maksettu jo kolmelle viikolle. Eilen vielä tein pitkän lenkin sillä mielellä, että herkkyys kärsii mutta kärsiköön. Maratonille tässä ollaan tähtäämässä. 30km neljän minuutin vauhdilla ei ainakaan meikäläiselle ole mikään kevyt lenkki. Toivottavasti palaudun kauden tärkeimpään kisaan mennessä. Toisaalta on aivan sama mikä on aika, pääasia on että hurreille laitetaan kampoihin. Kuitenkin oma unelma puolen tunnin alituksesta elää vielä, ja mikä olisi sen hienompaa kuin alittaa se kotiyleisön edessä.

Tänään siis lähdin kevyelle 12km lenkille hyvillä mielin ja ajatuksena juosta kevyesti. Lenkin päätteeksi kävin radan nurmella vetäisemässä pari rullausta ja aloin jutella kenian pojalle. Mies osoittautui Moses Masaiksi, Pekingin 5000m neloseksi samalla ajalla Micah Kogon kanssa. Rennon oloinen kaveri ja mies ilmotti seuraavaksi juoksevansa Zurichissa vitosen perjantaina. Sain räppästyä miehestä myös kuvan, mutta Pamela Jelimosta 800m voittajasta en älynnyt. Luultavasti tapaan heitä vielä radalla iltaisin hengailemassa.

Huomiselle on suunniteltu tarkka ohjelma. Käynti radalla aamulla kymmenen aikaa piikkarivetoja tekemässä. Suunnitelmissa on kuusisatasia ja kolmesatasia oikean rytmin hakemiseksi. Kunnossa ei varmasti ole vikaa, mutta rennon vauhdin löytäminen voi olla hakusessa. Toisaalta kahden viikon tauko ratavedoista ei välttämättä ole katastrofaalista kymppiä ajatellen.