Leirien hyvä tai huono puoli on se, että aikaa on ja paljon. Pari lenkkiä päivässä ei koko päivää vie ja luppoaikaa on. Ensimmäisen parin viikon pelastus tulee olemaan Erikin saksalainen kaveri Mike (2.23 ja 1.07). Srilankalainen isä ja saksalainen äiti kaverilla on ja mies tekee tohtorintyötä Firenzessä. Fiksu kuin mikäkin ja hyvää juttuseuraa, Erik kun keskittyy olennaiseen. Asia oli kyllä tiedossa mutta aina vähä yllättää. Mies tekee treenien välissä vaelluksia vuorille, niinpä mekin Miken kanssa lähdimme retkelle. 11 eurolla pääsee hissillä ylös 2400 metriin ja takas. Päältä löytyi hutti eli kaffeepaikka, missä vedin nakit leivällä. Siitä laskeuduimme 20min suurelle padolle ja matkan varrella riitti huikeita näköaloja. Sanotaanko että TODELLA upeita maisemia. Vuorien ihailemiseen ei kyllä vielä ole tylsistynyt.

Iltapäivällä saavuimme takaisin perusleiriin eli Kuhtaihin hiukan väsyneena, mutta kokemusta rikkaampana. Välipalaa ja lepoa ennen illan lenkkiä. Vedin 14km ja 4x100m. Lenkkivauhti oli jo kohtalaista 4.30 eikä sykkeetkään nousseet. Polarin mittarin mukaan kadenssi oli 83 eli montako kierrosta pyöräytän jalkoja minuutissa lenkkivauhdissa. Pitänee seurata asiaa kovemmissakin vauhdeissa.

Yksi mielenkiintoinen havainto on ollut lähikauppa. Ostin tänään tonnikalapurkin 2.70, mysliä 1.90, vihreitä purkkiherneitä 1.90 ja keksipaketin 2.90. Hintaa tuli vähän alle kympin. Tyyristä puuhaa sanoisi saksalainen. Onneksi kämpille voi tilata leipää kohtuu hintaan ja torstaina menemme Insbruckiin ruokaostoksille. Tämä kaveri hakee silloin kunnon herkkuja!