Viime viikko oli luvatunlainen speedwork viikko. Heti maanantaina tuli rempastua reippaasti radalla ja tiistaina yritin epätoivoisesti palautua keskiviikon kasia varten. Kisassa oli mukana 48 sekuntiin 400m ja sata meetriä aikaan 10.92 pinkaissut junnu Petteri Monni. Aika ihailtavaa rohkeutta lähteä kasia juoksemaan. Hänen oli tarkoitus rullailla eka kierros 58-59. Ekat 200m oli 29, mutta 400m kohdalla kello näytti jotain 61. Rempasin siinä vaiheessa itseni kärkeen ja 600m oli 1.31. Turha tavoitella kahden minuutin alitusta ja rullailin maaliin. Perässä tulivat Petteri ja Kalle. Petteri palkittiin hyvästä juoksusta reilulla laattaamisella. Toivottavasti miehellä riittää kanttia juosta sen jälkeen kasia toistekin.

Eiliseen tonnivitoseen oli peli suunniteltu melko tarkkaan. Keskiviikkona 2.07 juossut valmennuspäällikkö Leskinen lupasi vetää ainakin 700m. Eka kierros oli reipas 61 ja 700metrin kohdalla menin kärkeen. Kasin väliaika 2.05 ja ajattelin ensimmäisen neljän minuutin koittavan kohdallani. Kuolemankierros ja kädet alkoivat pikku hiljaa puutua. Takasuoralla rytminvaihdoksen tehneet Juha ja Olli menivät ohi ja välimatkaa alkoi kertyä maalia lähestyttäessä. Maalissa sitä oli nöyryyttävät 4 sekuntia. Mies vain hyytyi ilmeisesti tällä kertaa. Juoksu kyllä tuntui pm-kisojen ajan todella hyvältä ja teki ehkä vain hyvää nylkyn vähän reippailla ennen määrä osoita. Edessä on nimittäin ankaraa hakkausta Itävallan Kuhtaissa seuraavat kaksi viikkoa. Jos käynti on onnistunut se otetaan ohjelmaan toistekin. Edessä on toivottava maajoukkueedustus kuun lopussa ja sen jälkeen rankomista kolmisen viikkoa suomalaisille tutussa st.moritzissa, mikä huipentuu Saksanmestaruus maantie kymppiin. Kaiken onnistuessa siis luvassa on pahaa jälkeä Berliinin maralla syyskuun lopussa. Epäonnistuessaankin luvassa on huikea lomamatka näköaloineen. Takala kuittaa Pendolinosta Jyväskylä-Tampere väliltä... On tästä mokkulasta jotain iloa kuitenkin :)