Arvelinkin että eilisen blogini teksti alkaa ottaa jotain pattiin, niinpä päätin ottaa sen pois. Ehkä liian kärkästä tekstiä tai palautteena kateelisten jorinaa. Hyvä että keskustelua syntyy. Näyttää kuitenkin siltä, että jokaisella on omat suosikkinsa. Sanottakoon vielä että olen yhteispelin kannalla juoksuasioissa!

Kuhtai on tänään näyttänyt parhaat puolensa. Pilvettömältä taivaalta paistanut aurinko on sunnuntai päivän kunniaksi tuonut kesällä hiljaiseen kylään rutkasti turisteja. Päivän juttu oli Insbruk-Kuhtai etappipyöräily, jossa matkaa on vain 35km mutta nousua yli 1400m. Itse kilpailukin taisi alkaa 20km kohdalta ja voittajalla meni aikaa yhteiskaikaa 1.33. Pyöräilijät taisivat päästä raastamaan oikein kunnolla. Maalialue oli aivan majapaikan vieressä ja seurasimme tapahtumaa Miken, saksalaisen juoksijan kanssa. Erik oli lähtenyt vaeltelemaan lähimaastoon ja saapui kämpille iltapäivällä. Kävimme Miken kanssa pienellä Kuehtain tutustumislenkillä ja sai kyllä huomata kuinka syke nousee ylämäissä herkästi. Aamulla olin juossut jo 8km. Suurin osa Kuehtain hotelleista on kesällä kiinni ja voin vain kuvitella millaista hässäkkää talvella kylässä on.

Tästä pääsee hissillä 200m korkeammalla sijaitsevalle padolle, jossa voisi käydä tsekkaamassa maastoja. Muuten Kuehtai on mäkistä ja vajaan kilsan päässä oleva toinen pato tarjoaa 2km tasiaista reittiä. Lisäksi padon viereen on leppälastuista tehty 400m hölkkärata. En tiedä ketä varten se on tehty, mutta kyllä siinäkin voi nylkätä. Kovempivauhtiset siis teen padolla ja Insbruckissa, minne on puolen tunnin matka ajattelin vetää piikkarivedot. Kyllä tässä aikaa on ja pari viikkoa kuluu toivottavasti ihan kivasti.