Tässä vaiheessa omaa urheilu-uraani on pienen pohdinnan paikka. Sen voin ainakin todeta, että paineet kasvavat sitä suuremmiksi, mitä kovemmin urheiluun panostat. Käytännössä tämä tietää elelyä urheilun ehdoilla. Moni haaveilee siitä ja pitää sitä hienona juttuna. Sitä se toki mullakin on ollut. Olen päässyt kiertämään maailmaa, saanut kavereita juoksun parista ja päässyt juoksemaan 20 000 ihmisen edessä Suomi-Ruotsi maaottelussa.

Jokainen kokee asiat omalla tavallaan. Jyväskylän liikuntatieteellisessä tiedekunnassa opiskelleiden kavereiden suusta kuulin ekaa kertaa sanan nylkky. Ensin pidin sitä ainoastaan negatiivisena sanana, enkä halunnut kuulua nylkkyjen joukkoon. Myöhemmin hyväksyin sen minuakin kuvaamaan, vaikka vastaan pyristelin. Myöhemmin on tullut muita käsitteitä kuten raasto.

Jo parisen vuotta sitten pohdimme Erikin kanssa lähestyviä EM-kisoja ja rajoja. Totesimme että sinne on saumoja. Ennätysten kesän 2008 menin Berliinen viivalle toivoa täynnä. Tuloksena 2.23. Päätin heti tammikuussa yrittää uudelleen Houstonissa- turhaan. Sitten tuli kantapään murtuma ja pilasi kesän 2009. Syksyn SM-maratonilta ei ollut mitään turhia odotuksia ja kisa meni yläkanttiin. Vieläkin Jyväsjärveä kiertäessäni fiilikset ovat hyvät. Nyt sitten keväällä piti iskeä Rotterdamissa. Kootut selitykset tiedetäänkin ja vaihtoehdoiksi näin uudelleen yrittämisen Hampurissa. Sanomattakin on selvää, että pientä jännäystä on ilmassa.

Tänään ainoastan kevyt 55minuuttia juoksua ja väliin kevyitä spurtteja. Jalat olivat lyijyä ja kulku tasan nolla. Toivotaan, että kyseessä oli tankkauksen aiheuttama hiilaripöhö. Edelleen voin todeta, että kestävyysjuoksu on kiva harrastus- maraton on kova laji. Siis kaksi ihan eri asiaa.