keskiviikko 28. huhtikuuta 2010

Maratonin jälkeinen hyvä fiilis jatkuu. Jalat tuntuvat varsin hyviltä joskin jalkapohjat ovat asvaltin takomisesta hiukan kipeät. Kokeilin aamulla juoksua ja melko hyvältähän se tuntui. Hölkkäilin kympin ja tein muutaman spurtin. Fiiliksissä olin, kun näin pian maratonin jälkeen olen juoksukunnossa.

Päivällä kävin palauttavassa hieronnassa ja sain hillittyä itseni enkä mennyt enää illalla urheilemaan. Kevyttä palauttavaa liikuntaa sain sen sijaan työn puolesta, sillä kävin kolme kertaa Huhtasuolla fillarilla. Matkaa sinne on viitisen kilometriä. Ja mikäs siinä, kevätaurinkon paistellessa. Viihdyn kyllä raittiissa ulkoilmassa ja kevyt pyöräily saattaa olla vain hyvää huoltavaa harjoittelua.

Postiluukusta tupsahti tilaamani DVD Haagin puolimaratonilta. Nyt on mulla muistoja tuosta mainiosta kisasta. Se kulki hyvin ja kuukautta myöhemmin maraton ei enää niinkään hyvin. Ensi kevättä varten tulee harjoittelua miettiä tarkemmin, mutta positiivistahan oli sekin että kolmannella yrityksellä onnistuin (Zurich 2007, Houston 2009)! Jos palautuminen onnistuu, ei SM-maastoja ajatellen mitään ole menetetty. Kesän päätavoite sen sijaan taitaa siirtyä Kalevan kisojen kympille.

7 kommenttia:

  1. Kalevan Kisoissa alle puolen tunnin, siinä hyvä tavoite. Onnea siihen ja muuhunkin tekemiseen ennen tavoitettasi !

    VastaaPoista
  2. Kiitti, kovaa puuhaa tämä tulosurheilu. Aina ei jaksaisi olla pettynytkään. Nyt on kuitenkin kevät ja kesä tulossa- jo siinä on aihetta positiivisuuteen!

    VastaaPoista
  3. Maraton on aina maraton... Hyvinhän sinä osasit käsitellä sen pettyneisyyden. Me käsileltiin jo Jyrkin kanssa sinun juoksusi KM/KM ;)

    VastaaPoista
  4. Hyvän juoksun juoksit Hampurissa. Itsellä se 3.20 alitus, minkä lentokentällä sulle mainitsin jäi haaveeksi, syynä ilmeisesti tulossa ollut flunssa.

    T: Darren

    VastaaPoista
  5. Kerro Jari mihin lopputulokseen tulitte? Syksyksi sä teet mullle kymmenen viikon valmennusohjelman ennen Frankfurttia!?

    VastaaPoista
  6. Hyvin jännää tämä kestävyysjuoksu, ettenkö sanoisi vallan mielenkiintoista.

    Ajatusleikkinä voidaan miettiä: Mitä olisit ajatellut, jos olisit juossut saman tuloksen Rotterdamissa minkä nyt juoksit Hampurissa?! Varmaan olisit tulokseen melkoisen pettynyt. Voisi ainakin niin kuvitella...

    Nyt kummiskin olet tulokseen suht tyytyväinen. Mielestäni siihen voi ollakkin -ainakin osittain tyytyväinen. Kävit rohkeasti kokeilemassa ja jossitteluun ei näin ollen enää tarvetta.

    Tästä syystä kestävyysjuoksu on jännä laji, joskus johonkin tulokseen ei ole yhtään tyytyväinen, ja toisenlaiset lähtökohdat huomioon ottaen samaan tulokseen voi olla täysin tyyväinen.

    Hyvä veto tähän saumaan vellos Takala! Toivottavasti kesällä kymppi sujahtaa alle puolen tunnin, niin syksyllä näemme maratonillakin JÄLLEEN oivan tuloksen.

    VastaaPoista
  7. Forrest puhuu asiaa. Olet näkojään pohtinut samoja asioita. Rotterdamissa juostu 2.24 aika olisi ollut katastrofi, nyt kerkesin kaksi viikkoa käsitellä asiaa. Todella piinavat viikon nimittäin olivat. Fiilikset olivat samat kuin marraskuun synkillä keleillä.

    Mielestäni maaliviivan ylittänyt maratonilla on aina onnistunut. Kattelin, että jaksoin juosta sen 25km ja sitten alkoi hiipumaan. Ehkä vielä joskus jaksan maaliin saakka ja uskon vahvasti pystyväni 2.18 aikaan vielä joskus.

    Rohkeutta tämä laji vaatii ja varmistelemalla ei ennätykset pauku. Välillä tulee lunta tupaan ja joskus saatta onnistuminenkin kohdata.

    VastaaPoista