Rotterdam

Tässä vaiheessa olisi hyvä aika lopettaa blogin päivitys. Se kuitenkin merkitsisi luovuttamista ja sitä en aio tehdä. Päivän maratonraastosta ei tullut sitä mitä tavoittelin ja tässä kootut selitykset.

Oikeastaan niitä pikkufiboja oli enemmän kuin tarpeeksi, mutta pääsyy ehkä lienee kylmä ja tuulinen keli. Meikäläisen lihaksikas kroppa hyytyy pahasti viileässä säässä ja tämäkään päivä ei tehnyt poikkeusta. Haagissa oli +6 ja kova tuuli, niinpä juoksin pitkässä paidassa ja pyöräilysortseissa. Tänään piti olla hyvä ja lämpöinen keli. Tulikin tuulta.

Meikä veteli suunnitellusti kisasortsit ja kisapaidan päälle ja kuvittelin kaiken olevan ok. Verryttely jäi käytännössä tekemättä kun kävelimme startti alueelle. Olimme eliittiryhmässä, mutta meidän piti seisoskella 10min ennen starttia paikallaa. Mihinkään ei saanut lähteä ja avarit jäi tekemättä. Jo starttialueelle pääsy oli säätöä ja hyvä ettei myöhästytty. Aamulla piti juomapullot taksilla viedä ennen kello kahdeksaa teknikom rakennukseen. Paikka oli huonosti merkitty ja melkein ei löydetty sitä ollenkaan. Hyvä siis että saatiin omat juomat ollenkaan.

Startti tapahtui ja eka kilsa 3.15 siis aika säyseää vauhtia. Peesailin kolmosporukkaa ja Hena veteli kakkosporukassa. Vitonen 16.24ja kymppi 32.27. Juoksu kulki ja sykkeet oli alhaiset. Kaverit kiristeli 13km jälkee ja tipuin yhtäkkiä. Sinnittelin, mutta vauhti tippui ja hartiat olivat jäässä. 15km kulki aikaan 49.00 ja päätin keskeyttää. Vika tonni oli vienyt aikaa 3.30 ja jalat alkoi olla puhki, siis jo 15km kohdalla! Otin metron keskustaan ja hain juoksukamat.

Analyyttisesti pohdittuna siis: Monte Gordon leiri oli onnistunut, mutta jotain fibaa sielläkin tapahtui. Eka ongelma oli selkä ja pieni jumi. Toka oli alkuleirin flunssa. Kävin torstaina selkää aukasemassa ja jalkoihin ei koskettu siis niiden piti olla palautuneet. Energiaa tankkasin tiistaista lähtien ja eilen verrytellessä tuntui hyvältä. Rahaa palaa, mutta antaa palaa. Leirit maksaa ja niin poispäin. Ehkä olisi ollut parasta lipsutella Jyväskylässä niinkuin ennen Haagia! Omasta mielestäni en tänään liian kovaa startannut ja vauhti oli sopivaa mulle. Jos olis ollu joku paita kisapaidan alla niin homma olisi saatettu sillä pelastaa. Jälkiviisas on hyvä olla, mutta pakko sitä on analysoida omaa suoritusta. Elämä jatkuu..

No niin jatketaan naputtelua. Tosiaan taitaa se olla niin, että urheilu opettaa pettymysten sietämistä. Sanomattakin on selvää, että urheilussa on tunteet voimakkaasti pelissä. Pettymyksen hetkellä sen lisäksi että urheilija on tyytymätön suoritukseensa hän kokee huonommuutta suhteessa toisiin. Urheilijaa saa arvostella kuten poliitikkoa. Mä olen sitä mieltä, että urheilla kannattaa vain itselleen.

No jaa, Henri keskeytti Fransiksen tavoin. Hena joutui tekemään puskareissun ja noukkimaan juomapulloja äkkipysähdyksiä tehden. Mäkin huomasin, että joku mamma pari kertaa seisoi juomapöydän edessä ja jouduin koukkaamaan saadakseni pulloni. Senhän tietää mitä se reisille tekee kun parinkympin kohdalla tekee äkkikäännöksen. Siis vaikka oltiin eliittiryhmässä meille ei juomapulloja käteen annettu. Toista se oli Hollannimestaruudesta taistelevat, joille moottoripyörä antoi juomapulloja käteen. Tutut TDR kaverit veti sopivaa vauhtia ja mun olisi pitänyt pysyä siinä ainakin 25km asti. Haagissa olin puolimatkaan asti ja lopun kympin painelin ruotsalaisten kanssa. Maraton on silti maraton ja mulla onnistumisia tulee siinä todella harvoin.