Meinasin jo pitää taukoa netin päivityksestä maratoniin saakka, mutta tulin vikan kerran käymään tässä Noxissa. Startti eli autokyyti lentokentälle lähtee kolmen tunnin päästä ja aika pitäisi saada kulumaan jollain tavalla.Aamulla tänään hölköttelin hiukan pidempään (1h), kun tiesin että iltalenkille en enää ehdi. Messissä juoksivat veljekset Jouni ja Matti sekä Kalle. Sykeet näyttivät eiliseen tapaan korkeita lukemia, mutta luulen mittarissä oleva jotain häikkää. Yhtään epävarmuutta se ei ainakaan luo..
Eilisessä päivässäkin riittää kerrottavaa aika paljon. Juoksin kevyen viisi kilometriä ennen kiropraktikon/hierojan käsittelyä. Sunnuntaina olin ottanut hierojan ja selkää paukuteltiin silloinkin. Kuvittelin jo että asia on sillä ohi, mutta pieni kinnaus tuntui edelleen alaselässä. Ajattelin, että koska tulossa on juoksukilpailu, pistetään selkäkin sen kunniaksi kuntoon. Mainio Oululainen hieroja Pekka Salmela laittoin kaiken ammattitaitonsa peliin ja teki selän alueelle sen mitä tehtävissä oli, jalkoihin ei enää koskettu. SI-nivel alkoi liikkumaan, lonkan kierrot paranivat ja selkä napsahteli ala-, keski- ja yläselästä. Käynti oli henkisestikin tärkeä, sillä tiesin valmistautumisen jatkuvan normaalisti.
Uusien kämppiksieni Hannun, Kallen ja Juhon kanssa pyörähdimme biitsilläkin ja sain ajatukset hetkeksi pois maratonista. Iltalenkillä kiihdyttelin 5km verran hiukan alle 4min vauhdilla. Alle olin verrytellyt 5km korkeilla sykkeillä (170). Reippaaseen syke laski 155 paikkeille! Olotila oli hyvä ja energiaa tuntui riittävän.
Illalla käytiin palauttelemassa kiinalaisessa ravintolassa, vedin sellaisen setin, että veljekset Haataiset ihmettelivät mihin mahaan oikein syön. Pikkasen silti oli lisäongelmia hampaan kanssa, kun tuntui että hampaankolossa oli kirjaimellisesti jotakin. Illalla rentouduin katsomalla Benjamin Button-elokuvalla. Mieleen tuli uusi versio ForrestGumbista, tiettyä haikeutta molemmissa.Yöllä ei meinannut uni tulla millään. Hieroja oli antanut vinkiksi miettiä kisaa positiivisessa mielessä niin että juoma-asiat ym. hoituvat hyvin. Uni tuli jossain vaiheessa, mutta aamulla herääminen ei ollut helppoa. Onneksi ei tarvinnut yksin hölkkäillä vaan sain avauduttua Jonelle kilpaurheilijan piinasta- päivistä ennen kisaa. Sekin kuuluu lajin luonteeseen.
Onnea kisaan! Se on tuttu tunne, että viimeiset päivät ennen maratonkisaa ovat piinaa. Mieliala vaihtelee maratonluoton ja luotottomuuden välillä. Maratonin lopullisuus, siis se että yhteen kisaan valmistautuminen on puolen vuoden projekti, aiheuttaa paineita. Pitäisi olla koko ajan jotain pientä tekemistä, ettei ajattelisi liikaa kisaa. Tämä tekeminen ei kuitenkaan saisi olla jalkojen päällä olemista, vaan mahdollisimman paljon vaakatasossa oleilua. Siinäpä vaikea yhtälö. Siihen auttaa, jos mukana on joku kaveri, jonka kanssa jutella niitä näitä.
VastaaPoistaOlen havainnut hyväksi seuraavan aikataulun:
Pe matkustuspäivä, jolloin saavutaan maratonkaupunkiin. Heti numerolappujen haku, chipin aktivointi ym ja hieman maratonexpossa käppäilyä (mutta ei paljon ettei tule oltua liikaa jalkojen päällä) ja syönti. Sitten hieman lepäilyä ja kenties nukkumista ja lenkille, jossa vedetään noin 8 km:n lenkki, josta pari kilsaa kovaa hiilaritönkön helpottamiseksi. Sitten syömään ja ehkä hieman telkkarin katselua ja juttelua kavereiden kanssa ja nukkumaan. Näin on päivä kulunut kätevästi.
La aamulla nukkumista niin pitkään kuin lähtee ja sitten noin 6 km:n lenkki, jonka jälkeen pari-kolme kiihdytystä. Sitten alkaa pullojen askartelu. On hyvä, että maratonnin aattopäivänä askartelee pullojen kanssa. Kun teippaa pulloihin merkkejä ja nimilappuja ja geelejä kiinni ja lantraa juomaa, niin siihen saattaa mennä parikin tuntia kuin itsestään. Tämä on oivaa maratonkeskittyneisyyttä, jossa ei tule ajateltua liikaa kisaa, koska tämä askartelu vaatii tarkkaavaisuutta. Ehkä kesken pullojen laittamisen syömässä käynti ja päiväunet (jos pystyy nukkumaan).
Sen jälkeinen iltapäivä on henkisesti piinaavin osuus. Tällöin olisi hyvä, jos olisi joku kaveri, jonka kanssa voisi jutella erilaisista asioista, siis muustakin kuin maratonista. Hampurissa lisäojelmaa tuo alkuillasta se, että siellä omat pullot täytyy viedä jo silloin järjestäjille. Sitten alkuillasta päivän viimeinen ateria. Mulla on maratonpaineita vähentänyt myös kirkossa käynti aattoiltana. Esim. Berliinissä on erikseen maratonjumalanpalvelus, jossa mulla on ollut viime vuosina tapana käydä. Huom: en käy siellä rukoillakseni itselleni hyvää maratontulosta, koska se olisi itsekästä, vaan siksi että kirkossa käynti rauhoittaa ja siellä on hyvä tunnelma. Sen jälkeen tulee uni, jos tulee. Jos ei tule, niin ei tule. Kisa ei kaadu enää siihen.
Su kisanpäivänä ohjelma on niin tiukka, että siinä ei ehdi enää hirveästi ajatella ylimmääräisiä. Jos startti on klo 9, niin aamupala klo 6 ja sitten "ajovehkeet" päälle, pullot mukaan ja kisapaikalle enen klo 7, jolloin pullot pitää Berliinissä luovuttaa (Hampurissa makoilua kämpillä aina klo 8 asti). Pullojen luovuttamisen jälkeen makoilua klo 8.15 asti (tällöin maratonjänittyneisyys on aina tapissaan) ja sen jälkeen verryttely, varusteiden luovutus, omaan karsinaan meno ja maraton.
Tsemppiä Miika! Luotto on täällä kova!
VastaaPoistaTsemppiä Miika! Täällä sairastetaan sitten sinun puolestasi letsua ;)
VastaaPoistaHyvin Z kiteytti kuinka homma menee.
VastaaPoistaMiika, ei muuta kuin viivalle rauha maahan ja teet mitä osaat !
Täällä ei ole luottoa.
VastaaPoistaMontako kilsaa vedit maratonvauhtisia 15-20 kilsaisia lenkkejä? Olisiko pitänyt?
t. 2.21 ja osia...
Kiitti Z:at asiantuntevasta kommentista. Noin se suunnilleen menee itselläkin.
VastaaPoistaKiitti tsemppauksesta kaikille!