life goes on

Elämä jatkuu blogin otsikon mukaisesti positiivisin ajatuksin. Pidin tässä hetken aikaa taukoa kirjoittelusta ja kokoilin omia ajatuksiani. Mietin mitä todella haluan tehdä ja ajatukset pyörivät lähinnä viime viikonlopun keskeyttämisessä. Niin se vain taitaa olla, että mitä kovemmin jotain yrittää sitä kovemmat ovat fiilikset suuntaan taikka toiseen. Hyvässä taikka huonossa. Onnistuessani meikä olisi maratonin jälkeen varmaan leijunut puolimetriä maanpinnan yläpuolella.

Suomeen saavuin maanantaina ja aina Amsterdamin kentälle asti matkakaverina oli kova veteraani Marko Vaittinen. Respecti häntä kohtaan nousi viikonlopun aikana. Kun ottaa huomioon, että mies tekee töitä Ruokatalolla Forssassa ja pyörittää perhehärdelliä loppuaika 2.24 maratonilla 39-vuotiaalta on kova juttu. Ehkä eniten minua mietitytti miehen tyyneys ennen ja jälkeen maratonin. Marko osasi hoitaa reissun yli kolmenkymmenen maratoonin kokemuksella.

Tiistai aamupäivällä olin jo töiden parissa ja todella tyytyväinen, että aivot saivat muutakin tekemistä kuin juoksun ajattelemista. Työviikko on muutenkin ollut hyvää terapiaa. Sain pyöräillä raikkaassa kevätsäässä ympäri kaupunkia ja aivot tuulettuivat mainiosti Kuokkalan sillalla. Etureidet tulivat äkkiseltään hiukan aroiksi, mutta ensi viikolla kroppa on jo tottunut kampien pyörittämiseen.

Mennyt kolme viikkoa Portugalissa on takana ja ajatukset kahdenlaiset. Kovat harjoitukset onnistuivat suunnitellusti ja kunto oli hyvä. Alkuleirin nuha vei voimia alussa ja sen jälkeen iski lihasjumi vaikka lenkkejä tehtiin pääasiassa maastossa. Vieläkin tuntuu, että kimmoisuus on edelleen hiukan hukassa. Odotan innolla kelien lämpenemistä ja juoksua avojaloin nurmikolla! Iso määrä henkseleitä avojaloin on ehkä suosikkiharjoitukseni.

Keskiviikkona kävin hierojalla ja iltalenkillä tuntui todella hyvältä. Huomion kiinnittäminen alaselkään jatkuu ja sitä voimanpesää eli keskivartaloa vahvistetaan edelleen. Päivän harjoitukset olivat aamulla kymppi tai tunti ja illalla toinen samanlainen. Torstaina juoksin aamusta 20km ja lepäilin loppupäivän. Otin päiväunet ja väsymystila oli sen verran railakas, että katsoin viisaammaksi huilia. Oma valmentaja Antero on ollut vielä tämän viikon etelässä lomalla, enkä ole hänen kanssaan voinut vielä purkaa fiiliksiä.

Pitkin viikkoa on vahvistunut ajatus uudesta maratonista. Katselin Prahan tuloslistoja ja päädyin Hampuriin, joka on jo viikon päästä. Toinen vaihtoehto olisi ollut Lontoo. Jyväskylästä olivat Jari ja Jyrki menossa Hampuriin ja päätin lähteä messiin. Erik ilmoittautui manageriksi hoitamaan ilmoittautuminen ja tänään ostin jo liput 330e.

Tänään juoksin aamulla tunnin ja illalla vedin 12km reipasta. Lähdin matkaan gps mukana, mutta siitä loppui patteri. Alkukilometrit näyttivat 3.45 paikkeilla ja viimeinen kilsa oli 3.27. Sykkeet pyörivät siinä 155-160 paikkeilla. Tuntuma oli hiukan jäykähköä ja etureisissä tuntui. Ei mitään parasta menoa, mutta ei huonoakaan. Mies sai hengästyä ja kämpille saapui tyytyväinen juoksija. Illalla oli saunan ja kanankoipien vuoro. Huomenna Kesporttiin esittelemään Finlandia maratonia. Sunnuntaina Pentin pinkaisu. Spotifyssä soi Armin van Buuren.