Juokseminen on silloin mukavaa, kun eteneminen on vaivatonta. Silloin mieli on kevyt ja fiilikset pinnassa. Tänään iltalenkillä (20km) sain fiilistellä hiekkabaanoilla. Juoksin hiljaa ja olotila oli mainio. Tietenkin loppulenkkiä kohti nautinto väheni, mutta sehän kuuluu asiaan.

Olen järkeillyt, että en varmaan kauheen huonossa kunnossa ole. Ainut vaan että kovien vauhtien hakeminen saattaa kestää jonkin aikaa. Palautumisesta huolehtiminen on silti seuraavan viikon ajan tärkeää. Nämä viileät ja sumuiset kelit eivät oikeastaan ole yhtään harmittanut. Sää nimittäin on mitä mainion treenaamiselle. Ei tule kiusausta lähteä rannalle löhöilemään lenkin jälkeen ja sehän olisi vain pois palautumisesta..

Veli tulee vaimonsa kanssa Jyväskylään vapuksi. Siitä innostuneena imuroin, moppasin ja tamppasin matot. Sain siitäkin onnistumisen elämyksiä. Pitää aina katsoa asioiden positiivisia puolia.