Jännäys ja hammasten kiristely jatkui vielä tänäänkin. Yöuniin valinta ei ole missään vaiheessa vaikuttanut ja meikä on paukuttanut kunnon yöunia. Tänään nukuin hiukan normaalia pidempään ja virkeänä juoksin tunnin (12) aamulenkin. Kevyt juoksentelu tuntui jälleen pikkasen paremmalta kuin aikaisempina päivinä. Ehkä sillä eilisellä maastossa rämpimisellä oli jotain vaikutusta kroppaan. Silti tarvittava kimmoisuus on hukassa.Päivä töiden osalta oli todella löysä. Aikaa piti kulutta kaupoilla käynnilla. Ostin sykevyöhön uuden patterin niin saan nyt oikeita sykelukemiakin. Nukuin tunnin päikkärit ja olin melkoisessa koomassa. En usko olevani mitenkään ylirasittunut tai ylikunnossa tällä hetkellä. Silti juoksupuolella jokin mättää.
Iltapäivä kului kirjan teossa. Teen Parkanon Urheilijoiden pitkäaikaisesta isähahmosta, maanviljelijä Matti Ahosesta kirjasta johon kokoilen juttuja, kuvia ja lehtileikkeitä. Ilman Mattia en olisi tässä juoksijana. Saattaisi elämä näyttää toisenlaiselta tällähetkellä jos olisin esim lopettanut kilpalenkeilyn muutettuani vuosituhannen vaihteessa Jyväskylään. Isoa läskimahaa mulla ei varmaankaan olisi.
Iltatreeniksi olin suunnitellut tonneja. Viideksi hölköttelin Hippokselle, missä oli yllättäen käynnissä Likesin maratonkoululaisten coopperin testit ja kaarteet olivat alhaalla. Hiukan meni hermot jälleen, mutta Antti kehotti juosta ulkona pientä lampea ympäri. Kaksi ja puoli kierrosta sitä olisi tonni ja tulisipahan ainakin jotain tehtyä. Lämmittelyksi otin 1200m eli kolme kierrosta neljään minuuttiin. Sitten Antti näytti puskan jossa tonni tulee täyteen. Tuulipuvulla ja kuukengillä juostuina ajat oliva muistaakseni 3.15/3.13/3.18/3.12/3.15/3.08/3.05/3.04. Palautus oli 2-2,5min ja kevyttä hölkkää siitä pusikosta lähtöviivalle.
Positiivista treenissä oli raikas ilma, hyvä kulku ja askeleen pyöriminen. Huonoa sen sijaan oli, että en tästäkään treenistä saanut dataa rannetietokoneelle. Vasta illemmalla kämpillä nimittäin huomasin, että sen muisti oli täynnä.. Siksi ei sunnuntain kisastakaan ole dataa. Tuntemukset treenissä olivat ihan hyvät, vaikka en huippu-iskussa tunnekaan olevani. Sykkeet olivat alussa 165 hujakoilla, mikä on melko matala mulle. Päälle vielä juoksin 4x200m 33-34 hujakoille Joona Lylyn kanssa. Kaveri on 16-vuotias, vetää penkistä kolmen sarjaa sata kiloa ja 60m sekä 800m kulkee aikoihin 7.6 sekä 2.01.
Viikonlopun kisan suhteen siis ei ole mitään uutta. Hiukan kattelin josko siirtäisi lentoja toukokuun lopulle, jolloin olemme JKU:n porukalla menossa Berniin seurajoukkueiden Eurooppa cupiin. Maraton tällä hetkellä kiinnostaa monta kertaa päivässä, mutta ei ehkä sittenkään riittävän paljon.
Tässä tulee taas amatöörimaratonsykologin analyysiä, mutta sitä varten kai blogit ovat että ihmiset voivat kommentoida. Luulen, että nykyinen tilanteesi johtuu jostain seuraavasta kolmesta:
VastaaPoistaVaihtoehto A: ylirasitustila
Sait Haagin puolikkaalla koneesta kaiken irti, jolloin palautuminen kestää normaalia kauemmin. Ehkä aloit mättämään kovia treenejä koneeseen liian nopeasti tämän jälkeen, jolloin kone (hermosto?) ajautui jonkinlaiseen ylirasitustilaan, josta se ei Portugalin leirillä toipunut? Tai sitten kone meni ylirasitustilaan vasta Portugalin leirillä.
Vaihtoehto B: maratonpelkääväisyys
Maratonpelkääväisyys juontaa juurensa maratonpettyneisyyden pelosta, eli ajatuksesta, että "mitä jos ei maraton kulje." Maratonpelkääväisyyden voi aiheuttaa myös liian kovat henkilökohtaiset maratonpaineet. Maratonpelkääväisyyden oireet:
1) Täydellinen maratonluototottomuus
2) Herkeämätön kulkevaisuuden tarkkailu joka ainoassa harjoituksessa. Jos yksi lenkki ei kulje, niin se tulkitaan heti merkiksi kunnon romahtamisesta, kimmoisuuden menetyksestä, totaalijumista jne. Lisäksi jokainen harjoitus on ikään kuin maratontesti, joiden perusteella vedetään kovia johtopäätöksiä.
3) Herkeämätön olotilan tarkkailu myös harjoitusten ulkopuolella. Pienikin muutos olotilassa, esim. väsymys päivällä tulkitaan vihjeeksi täydellisestä maratonkulkemattomuudesta.
4) Jatkuva arpominen siitä että juoksee - ei juokse, jolloin maratonkeskittyneisyydestä ei ole tietoakaan. Maratonviikolla vedetään vielä kovia treenejä, koska testataan, että kannattaako maratonille lähteä tai testataan muuten vaan maratonvirettä (huom. jos on maratonluottoa sitä ei tarvitse enää maraviikolla testata).
Vaihtoehto C: ylirasitustilan ja maratonpelkääväisyyden yhdistelmä.
Ylirasitustilan seuraus maratonille tähtääville on usein maratonpelkääväisyys. Kun ei kulje, aletaan analysoida liikaa jokaista kehon tuntemusta, jolloin ollaan pian kulkemattomuuden ja maratonpelkääväisyyden kierteessä.
Ilmeisesti olet nyt sitten menossa SM-maantielle? Jos juokset SM-maantiellä hyvin, on selvää, että sinua on vaivannut vaihtoehto B eli maratonpelkääväisyys. Jos taas juokset siellä alakanttiin, sinua on vaivannut vaihtoehto A eli ylirasitustila tai vaihtoehto C eli ylirasitustilan ja maratonpelkääväisyyden yhdistelmä.
Tietenkin ihmiset ovat erilaisia ja jotkut analysoivat tuntemuksiaan tarkemmin kuin toiset. En tunne sinua tarkemmin enkä ole ole ollut kanssasi leireillä, joten voi olla että kirjoitustesi perusteella tekemäni analyysit menevät täysin metsään. Tämän tarkoitus on vaan herättä ajatuksia seuraavaa maraa varten. Kropaltasi olet kuin luotu maratonkoneeksi, mutta kannattaa miettiä, että onko maratonkeskittyneisyytesi kuosissa? Tähtääkö kaikki tekemisesi nimenoamaan maratonille? Jos olet sitä mieltä että kaikki on OK, niin sitten ei ole mitää hätää. Seuraava mara tähtäimeen vaan.
Ilmeisesti olet nyt sitten menossa SM-maantielle? Jos juokset SM-maantiellä hyvin, on selvää, että sinua on vaivannut vaihtoehto B eli maratonpelkääväisyys. Jos taas juokset siellä alakanttiin, sinua on vaivannut vaihtoehto A eli ylirasitustila tai vaihtoehto C eli ylirasitustilan ja maratonpelkääväisyyden yhdistelmä.
Tässä vain on sellainen onnistumisen ja epäonnistumisen dilemma voisiko sanoa noidankehä.
VastaaPoistaOletetaan, että lähdet SM-maantielle ja juokset ennätyksen tai hyvin lähelle sitä. Oletko sitten onnellinen?! Itse ainakin pähkisin kuinka olisi mennyt vaihtoehtomaratonilla, olisiko kulkenut hyvin vai ei, joten onnellisuuteni olisi hyvinkin ristiriitaista.
Taas jos juokset huonosti SM-maantiellä, niin sitten vain VITUTTAA ihan muuten.
Tietysti olet luonteeltasi hieman rauhallisempi ja ehkä jopa analyyttisempi kuin mie, eli en ihan tasan pysty sun pään sisään pureutumaan. Mut tälläisia pähkäilyjä olen itse joskus kisaa ennen tehnyt. Myönnetään, että jokaiseen kisaan olen startannut mihin olen suunnitellutkin ja aika monesti kulkuni on ollut todella surkeaa, mut eipähän ole tarvinnut sen jälkeen jossitella.
Mielelläni kyllä näen sinut SM-maantien lähtöviivalla, mieluummin siellä kuin radan varressa ilkumassa =)(kuten viime vuonna).
Mieluusti näkisin sut kyllä EM-marankin viivalla tärräämässä, kummiskin noususi vuosien saatossa on ollut erittäin motivoivaa seurattavaa. Samaa toivon sydämeni pohjasta myös Idoli Armottomalle.
Herkeämättömän viiltävää analyysiä Z:lta! Asiantuntevaa ja kannustavaa eikä maahan lyövää kuten monesti tältäkin palstalta anonyymien laukomat mielipiteet.
VastaaPoistaOlen sen verran yksinkertainen kaveri, että en osaa sanoa, mikä mulla on mättänyt. Sen voin sanoa, että olen peruspessimisti, jännitän kisoja, mutta yleensä suoriudun hyvin. Tulokseni ovat kovan työn tuloksia ja venymisiäkin on joskus ollut havaittavissa. Tavoitteena on silti ollut liiallisen pohdinnan jättäminen vähemmälle ja vetää fiiliksellä. Yleensä haen positiivista mieltä ennen kisoja ja menen pää tyhjänä viivalle. Ennenkin on ollut (KK 2008 10000m) että mies on tukossa alkuviikosta, mutta pienen kevennyksen jälkeen juoksen ennätykseni. Näin myös Haagissa, missä vielä torstaina olin aivan puhki kun maanantaina olin tehnyt ehkä kovimman rataharjoitukseni.
Julkistettakoon nyt sitten, että olen PÄÄTTÄNYT juosta Hampurissa. Lentokoneiden lentäessä menen pelipaikalle lauantaina ja juoksen sunnuntaina hyvän kisan. Tänään aloitan syömisen ja keventelyn. Leskinen tarjoaa illalla saunan ja hierojallakin kävin. Aurinko paistaa ja mieli alkaa tyyntyä.
Oikea päätös! Onnea kisaan!
VastaaPoistat. Henkka
Hyvä päätös! Nyt toivotaan, että palaset loksahtavat paikoilleen ja sunnuntaina maratonloikka on semmoista, että EM-raja paukkuu! Ja jos ei kulje niin mitä sitten, eipähän tarvitse jossitella ja olet yrittänyt kaikkesi!
VastaaPoistaKoneet kyllä lentävät lauantaina, joten nyt kivenkova keskittyminen "maratonille, vain maratonille eikä millekään muulle kuin maratonille." (jälleen Z:taa lainatakseni).
Tsemppiä!
Viisaat ovat puhuneet. Aamen.
VastaaPoistaA