Haagi

Haagin perukoilla ollaan. Matka tanne sujui kivuttomasti. Heti Helsingin lentokentalle saavuttuani menin pallistelemaan lahtevia lentoja. Hetken siina katseltuani vieressa seisoskeleva kaveri alkoi yllattaen puhumaan. Olin pelastya pahanpaivaisesti, silla eihan Suomessa ole tapana tuntemattomille puhella. Jo bussimatkalla Tikkurilasta kentalle havainnoin, kuinka myrkynnielemia Hesalaiset todella voivat olla. Hetken kelaamisen jalkeen lippiksen alta paljastui Hambergin kasvot ja aani paljasti miehen samaksi tapaukseksi, jonka kanssa viime vuonna leireilin keniassa 6 viikkoa. Hapon lisaksi myos Michel Smith ilmestyi nakokenttaan. Lento Amsterdamiin sujui siis kivuttomasti.

Amsterdamissa tapasin vanhan ruotsalaisen Martinin, jonka kanssa tein surullisen kuuluisan Amerikan valloituksen viime vuonna. Leiri oli silloin onnistunut, ainut vaan etta Houstonin maraton jai silla kertaa juoksematta. Nyt uskon karman kuitenkin vaihtuneen. Junalla huristelimme loppumatkan Haagiin ja paasimme hotellille siina kahdeksan maissa. Jatin valiin aikomani iltalenkin ihan suosiolla ja keskityin palautumiseen. Se puoli hoitui iltapastalla hyvassa seurassa. Martinin lisaksi messissa oli kolme naikkosta seka joku aijankorilas.

Herailin tanaan ekan kerran seiskalta siihen normaaliin heraamisaikaan. Kello on silloin Suomessa kahdeksan. Sinnittelin yhdeksaan ja lahdimme aamuholkalle tutustumaan Haagin keskustaan. Pienen harhailemisen jalkeen ja 50minuuttia myohemmin olimme hotellilla ja aamupalalla. Nyt on koko paiva aikaa huilia ja siirtya "urheilijoiden" hotellille parisataa metria oikealle.